Hyppää pääsisältöön

Viron villit vuodet - poliittisia hätästrategioita oksennuspusseissa

Mart Laar Viron itsenäistymisen aikaan
Nuoren polven poliitikkoja kuten Mart Laaria kutsuttiin ”nuoriksi vihaiseksi miehiksi” 90- luvun Virossa. Mart Laar Viron itsenäistymisen aikaan Kuva: Yle Kuvapalvelu Dokumenttiprojekti,rodeo dokumentti

Halpa vodka, halvat naiset, venäläinen mafia, joka ryövää lompakon jo satamassa. Raivolan rysäpöksyt, "kuidas käsi käib", Mustamäen tori, piraattilevyt ja villalapaset. 90-luvun alussa tämä oli useimman suomalaisen käsitys Virosta riippumatta siitä oliko siellä itse käynyt, kirjoittaa Mirkka Maikola.

Kiur Aarman (Disko ja ydinsota, 2009) ja Raimo Jõerandin itseironinen dokumentti Rodeo - Viron villit vuodet (Viro, 2017) kertoo tästä samasta ajasta eteläisten naapuriemme näkökulmasta.

Viro uudelleenitsenäistyi elokuussa 1991. Vuoden 1992 eduskuntavaaleissa oli uuden sukupolven aika astua johtoon. Lähtötilanne oli onneton: valtion kassa oli typötyhjä, kansalaisten mahat kurisivat nälästä, venäläinen sotaväki kieltäytyi poistumasta Viron alueelta ja itse asiassa Viron ja Venäjän välistä rajaa ei ollut edes virallisesti olemassa. Kaiken lisäksi Tallinnan vanhan kaupungin katuja terrorisoi vuoroin venäläinen mafia, vuoroin umpitunnelissa oleva "suhina", eli suomalainen voimansa tunnossa oleva vodkaturisti neonvärisessä tuulipuvussa.

Eläkerahojensa katoamisesta närkästyneet huivipäiset mummot kävivät käsirysyyn sosiaaliministerin kanssa.

Pääministeriksi valikoitui vasta 32-vuotias historiantutkija Mart Laar. Mistään pätevyydestä ei ollut puhettakaan: "Jonkun piti tarttua rattiin".

Laar kumppaneineen alkoi ajamaan aggressiivista uudistuspolitiikkaa vailla minkäänlaista poliittista tai taloudellista kokemusta. Seurauksena oli uskomatonta sähläystä, tragikoomisia käänteitä ja useita läheltä piti-tilanteita. Eläkerahojensa katoamisesta närkästyneet huivipäiset mummot kävivät käsirysyyn sosiaaliministerin kanssa ja ministereiden oli pakko palkata itselleen turvamiehiä. Viron pankin holvissa lojui 70 tonnin painosta käytöstä poistettuja venäläisiä ruplia, joista hankkiuduttiin eroon kyseenalaisin keinoin.

Laarin hallitus kulki kirjaimellisesti kriisistä kriisiin ja poliittisia hätästrategioita raapusteltiin Finnairin oksennuspusseihin juuri ennen Tallinnan kentälle laskeutumista.

Viron pääministeri Mart Laar juttelee mielenosoittajien kanssa
Viron pääministeri Mart Laar halusi myös kohdata ja väitellä kansalaisten kanssa. Viron pääministeri Mart Laar juttelee mielenosoittajien kanssa Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi Viro,Dokumenttiprojekti,rodeo dokumentti

Myötätuntovaje

Apua kaaokseen virolaiset kaipasivat länsimaista ja eritoten Pohjoismaista. Suomalaisten suhtautuminen oli kuitenkin lähinnä alentuva. Virolaiset tunsivat olevansa suomalaisten silmissä säälittävä pikkuveli. Heitä pilkattiin hassusta kielestä, heille kaupiteltiin Suomesta tuotuja Pirkka-sukkahousuja, naureskeltiin vanhanaikaisille vaatteille, paksuille pullonpohjasilmälaseille ja kaupunkien ja kylien neukkuharmaalle arkkitehtuurille.

Tallinnassa käytiin kuvaamassa nihilististisiä rikoselokuvia, joissa Viron eturivin näyttelijät esittivät roistoja, huoria ja korruptoituneita poliitikkoja. Ja toki aitoa ylemmyydentuntoa oli. Moni suomalainen ajatteli, että Viro ja sen kansa ovat heikkoja, koska vuonna 1940 he luopuivat itsenäisyydestään puolivapaaehtoisesti.

Suomalaiset eivät ymmärtäneet, että Viro oli vasta ensimmäisiä askeliaan ottava demokraattinen valtio, jonka piti luoda yhteiskunnalliset rakenteet tyhjästä. Lisäksi maassa oli vielä kuokkavieraina entisen miehitysvallan armeija, joka aiheutti epävakautta. Suomalaisten oli helppoa naureskella hyvinvointivaltiosta käsin. Tämä loukkasi virolaisia syvästi, köyhyys ja rikollisuus olivat todellisia ongelmia ja niiden ratkaisuun olisi tarvittu konkreettista apua.

Vuonna 1992 Viro koettiin poliittisesti epävakaana ja kokemattomana maana, jossa venäläiset olivat yhä niskan päällä.

Suomen valtion virallinen suhtautuminen Viroon oli nuiva. Presidentti Mauno Koivisto oli tunnettu kehoituksestaan pysyä Baltian tilanteessa puolueettomana, koska ei oltu varmoja kuka lopulta Venäjällä ottaa vallan. Tuolloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen oli varsin haluton uskomaan naapurimaan itsenäisenä pärjäämiseen ja ennen Viron tunnustamista ja diplomaattisuhteiden palauttamista odoteltiin ensin muiden maailman valtioiden toimia.

Vuonna 1992 Viro koettiin poliittisesti epävakaana ja kokemattomana maana, jossa venäläiset olivat yhä niskan päällä. Laarin johdolla Viro kuitenkin kiritti yllätysvoittoon. Markkinat vapautettiin ja valtion laitokset yksityistettiin. Laar lobbasi Viroa maailmalla ja hurmasi yhdysvaltalaiset ottamalla Milton Friedmanin innoittamana käyttöön tasaveron.

Viro erottautui entisistä Itäblokin maista edistyneenä valtiona, johon kannatti investoida. Suomalaisia poliitikkoja vauhti hirvitti ja Suomen pääministeri Esko Aho varoitteli uskaliaan talouspolitiikan vaaroista. Tämä ei ole virolaisilta unohtunut. Presidentti Toomas Hendrik Ilves (presidenttinä 2006-2016) moitti vielä vuonna 2008 suomalaisia kaikkitietäväisen isoveliaseman ottamisesta.

Tunnelin päässä valoa?

Onneksi Viron ja Suomen suhteissa on paljon väärinymmärryksiä ja tietämättömyyttä. Monelle virolaiselle on täysin tuntematon asia, että Tallinnan yössä keisarin lailla käyttäytynyt vodkaturisti oli itse asiassa paossa laman nujertamaa kotimaata. Virossa saattoi hetken kuvitella olevansa vielä varakas ja hyväosainen.

Mauno Koivisto tunnetaan toki koleista kommenteistaan Viron itsenäistymisinnostusta kohtaan, mutta samaan aikaan hänen hyväksynnällään Suomen valtio tuki Helsingissä sijaitsevia virolaisia kulttuuriyhdistyksiä miljoonilla markoilla. Tosiasiassa näitä rahoja ohjattiin tietoisesti virolaisten diplomaattien koulutukseen ja Viron uudelleenitsenäistymisen valmisteluun.

Monelle virolaiselle on täysin tuntematon asia, että Tallinnan yössä keisarin lailla käyttäytynyt vodkaturisti oli itse asiassa paossa laman nujertamaa kotimaata.

Jo 20-luvulla alkanut virolaisten ja suomalaisten sivistys- ja kulttuuriyhteistyö jatkui enemmän tai vähemmän keskeytyksettä koko Neuvostoliiton miehityksen ajan. Suomalaiset keksivät nokkelia keinoja muiluttaa virolaisille ystäville niin länsikirjallisuutta, poppilevyjä kuin merkkifarkkuja.

Yhteisessä historiassamme on myös hetki, jolloin virolaiset meinasivat toden teolla päästä niskan päälle: he onnistuivat melkein omimaan kansallislaulun lisäksi kansallisrunoilijamme. Vuonna 1921 Eino Leino halusi vaihtaa kansallisuutensa virolaiseksi, koska Suomi oli niin kateellinen ja pitkävihainen maa.

Teksti: Mirkka Maikola

JK. Vuonna 1994 yläasteikäinen kirjoittaja vieraili ystävyyskoulussa Viron maaseudulla Loksassa. Isäntäperheelleen hän vei tuliaisiksi juustoa, Erittäin Hienoa suomalaista shampoota ja sukkahousut.

Dokumenttiprojekti: Rodeo maanantaina 19.2. TV1 klo 21.30. Katsottavissa myös Yle Areenassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua