Hyppää pääsisältöön

Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

Höyrylaiva Arcturus ja jäänmurtaja Sampo Vaasan edustalla 25.2.1918.
Jääkärien pääjoukko palaamassa Vaasaan 25.2.1918. Kuvassa höyrylaivat Sampo (jäänmurtaja) ja Arctrurus Vaskiluodon edustalla. Höyrylaiva Arcturus ja jäänmurtaja Sampo Vaasan edustalla 25.2.1918. Kuva: Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys Jääkäripataljoona 27

Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

Kun valta Venäjällä oli maaliskuussa 1917 vaihtunut, olivat Jääkäripataljoona 27:n sotilaat alkaneet odottaa siirtoa kotimaahansa. Maailmansotaa käyvä Saksa ei ollut lähtölupaa kuitenkaan antanut, vaan suomalaispataljoona oli siirretty jatkokoulutukseen Riianlahdelle Liepājaan. Oli seurannut pitkä epätietoisuuden aika, jolloin uutisia Suomesta oli saatu niukalti ja pataljoonassa oli nähty suoranaista nälkää. Uusi tilanne oli synnyttänyt politikointia myös jääkärien kesken, ja vasemmistolaisesti suuntautuneet jääkärit olivat järjestäytyneet omaksi ryhmäkseen.

Vaikka Suomi oli 6.12.1917 julistautunut itsenäiseksi, oli Saksa edelleen viivyttänyt jääkärien kotiuttamista, jotta sen Venäjän kanssa käymät rauhanneuvottelut eivät olisi vaarantuneet. Kun molemmat maat olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden, kotiutuskäsky annettiin 5.2.1918. Kotiinpaluun ehtona jokaisen jääkärin oli valaehtoisesti ja allekirjoituksella luvattava palvelevansa Suomen laillisen hallituksen joukoissa vähintään vuoden ajan. Valtaosa pataljoonasta, joukossa myös punajääkäreitä, vannoi valan. Eri syistä johtuen nelisensataa jääkäriä jäi Saksaan.

Vaikka näkyi vain kalliota, niin kyllä se oli hieno näky, että tuolla se on kotimaa!― Jääkärimajuri Verner Kivinen

Matkaan lähdettiin kahdessa erässä. Harald Öhquistin johdolla matkustanut 85 miehen etujoukko saapui Mira- ja Poseidon-laivoilla aselastissa Vaasaan 18.2. Joukko hajautettiin jo seuraavana päivänä kouluttajiksi parhaillaan perustettaviin sotilasyksiköihin. Jääkärihistoriaa laajasti tutkineen Tauno Kuusimäen laatimassa ohjelmassa kuullaan etujoukkoon kuuluneiden miesten muistoja Vaasaan paluusta. Myös vaasalaiset yllättyivät suuresti nähdessään kaupungissa vihreätakkisia jääkäreitä.

Odotin, mitä suurta Eemeli sanoo seuraavaksi, mutta hän sanoi vain yksinkertaisesti: "Teillä on hyvää maitoa. Saksa oli nälkämaa, ei siellä saanut kuin vettä ja porkkanasoppaa."― Professori Ilmari Turja kertoo kohtaamisestaan jääkäri Eemeli Vantusen kanssa

Pieni joukko jääkäreitä palasi jo 1917

Syksyllä 1917 jääkäreiden ensimmäiset etukomennuskunnat lähtivät aselasteineen Suomeen. Ensimmäiseen etukomennuskuntaan kuului kahdeksan jääkäriä. Se sijoitettiin saksalaisten englantilaisilta kaappaamaan Equity-nimiseen rahtilaivaan, jonka päällikkönä oli yliluutnantti Gustav Petzold. Laivassa ollut lasti purettiin loka-marraskuun vaihteessa Vaasan ja Pietarsaaren edustan saarille. Toinen Equityn retki epäonnistui. Vain jääkärit saatiin maihin.

Equityn retkien välillä saapui kahdeksan jääkäriä ase- ja räjähdelastissa saksalaisella sukellusveneellä UC 57:llä Loviisan edustalle. Edellisten komennuskuntien lisäksi Suomeen lähetettiin loppuvuonna 1917 ja vuoden 1918 alussa myös muita pieniä jääkäriryhmiä.

Lähde: Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys

Pääjoukko lähti Liepājasta 14.2. kahdella höyrylaivalla: matkustajalaiva Arcturukseen saatiin mahtumaan 854 jääkäriä, loput 96 miestä sijoitettiin hiililastissa olleeseen rahtilaiva Castoriin. Ruotsin rannikolla aluksia oli vastassa jäänmurtaja Sampo. Kuusimäen mukaan Castor jäi Gävleen ja sen matkustajat siirrettiin Sampoon. Neljä päivää kestänyt Pohjanlahden ylitys oli ankara koetus, ja ahtojäät olivat pusertaa Arcturuksen kasaan. Sampo ehti kuitenkin pelastaa sen.

Etujoukko oli tiennyt kertoa Arcturuksen saapumisesta ja siksi vaasalaiset tiesivät siihen tällä kertaa varautua. Monet olivat heitä jo kaukana jäällä vastassa. Kuulemme esimerkiksi, miten Matti Laurila kertoo hetkestä, jolloin tunnisti jäällä oman isänsä. Väsyneet ja ennen kaikkea nälkäiset tulijat majoitettiin kouluihin ja työväentalolle. Kuulemme, miten tuolloiset tyttökoulun oppilaat Aina Marttinen ja Aini Ojanperä muistelevat miesten muonittamista. Ruuanlaiton lisäksi he ompelivat sotilaiden tuliteriin asetakkeihin poletit seuraavan päivän paraatia varten.

Kun illalla sinne tultiin niin koko yö syötiin, ei siitä nukkumisesta mitään tullut, mentiin taas hakemaan voileipää ja maitoa!― Jääkärimajuri Verner Kivinen

Kuusimäki selostaa tarkasti seuraavana päivänä pidetyn Vaasan paraatin kulun. Ohjelma alkoi Vaasan marssilla ja päättyi Porilaisten marssiin. Kuusimäen mukaan Jääkärimarssia ei siellä kuultu, sillä orkesterilla ei ollut siihen lopullista partituuria. Ohjelman kohokohta oli hallituksen joukkojen ylipäällikön C.G.E. Mannerheimin suomeksi pitämä puhe. Kuulemme sen myös radio-ohjelmassa Paul Lindellin lukemana. Vaasan paraatia on muisteltu myös sen poikkeuksellisen kylmän sään takia. Kuusimäen mukaan varsinaista pakkasta ei kuitenkaan ollut kuin muutama aste, mutta kova tuuli aiheutti sen, että paraati todettiin ilman päällystakkia marssineille jääkäreille liian kylmäksi, ja se lopetettiin kesken.

Maaliskuun alussa jääkärit sijoitettiin kouluttajiksi perustettuihin 18 jääkäripataljoonaan. Ennen lähtöä moni vaasalainen kestitsi jääkäreitä kotonaan. Kuulemme, miten Siviä Tervasto muistelee vierastaan, jolta sai sittemmin myös kirjeen.

Ohjelman lopuksi Kuusimäki miettii jääkärien näkökulmaa vuoden 1918 sotaan. Hän antaa aiheessa puheenvuoron Valter Vieskalle, joka summaa asian seuraavasti: ”Jääkäripataljoonan kannalta katson, että vapaussota alkoi silloin, kun me lähdimme toukokuussa 1916 itärintamalle keisarillista Venäjää vastaan. Siis se oli vapaussotaa, joka alkoi silloin jo. Sen viimeinen vaihe olisi voinut olla kirkkaampi.”

Sen (vapaussodan) viimeinen vaihe olisi voinut olla kirkkaampi.― Jääkärieverstiluutnantti Valter Vieska

Tauno Kuusimäki tallensi jääkärien tarinat

Vaasan tyttölyseon rehtori, historiantutkija Tauno Kuusimäki (1915–1990) haastatteli vuosina 1967–1978 kaikkiaan 68 jääkäriliikkeeseen keskeisesti vaikuttanutta henkilöä, joista 57 oli Saksassa palvelleita jääkäreitä. Kuusimäkeä kiinnosti ilmiö sen laajassa mitassa, hänen tavoitteenaan oli tallentaa sekä upseeriston että rivijääkärien "oma ääni" aiheesta. Asiantuntija-apua projektiinsa Kuusimäki pyysi jääkäriliikkeestä ensimmäisen perusteellisen historiikin 1960-luvulla laatineelta professori Matti Lauermalta ja yhdessä he laativat rungon, mitä myötäillen haastattelut toteutettiin. Vaikka rungosta on ollut eittämättä apua, nousee onnistuneiden haastatteluiden suurimmaksi selittäjäksi juuri Kuusimäen itsensä persoona. Innostuksensa ja avoimen reagoivuutensa ansiosta hän on saanut myös haastateltavansa puhumaan vapaasti.

Kuusimäen laatimaa aineistoa voi syystä luonnehtia kulttuuriteoksi. Vuonna 1977 Kuusimäki kertoi Bertil Heinrichisille kiinnostuneensa jääkäreistä itsekin vasta silloin, kun joutui heistä koulussa opettamaan. ”20 vuotta olen tätä nyt harrastanut, 60 jääkäriä haastatellut. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin. On tehty se virhe, että kaikenlaisia kansanlauluja on kerätty, sekin on hyvä juttu, mutta tätä asiaa ei ole hoidettu silloin kun olisi pitänyt.” Kuusimäki luovutti kokoelman vuonna 1979 tutkimuskäyttöön Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselle sekä ohjelmakäyttöön Yleisradioon. Materiaalia ei kuitenkaan juurikaan ole käytetty kummassakaan tarkoituksessa. Luovutuksen yhteydessä Kuusimäki siirsi kokoelman omistusoikeuden Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistykselle.

Elävä arkisto on julkaissut haastatteluista kolmasosan kokonaisuudessaan, ja ne löytyvät artikkelista Uutta valoa jääkärihistoriaan – näin he itse sen kertoivat.

Lue lisää:

Uutta valoa jääkärihistoriaan — näin he itse sen kertoivat

Aikansa radikaalit, jääkärikoulutukseen Saksaan vuosina 1915–1916 lähteneet miehet kertovat itse vaiheistaan. Millaiseksi he arvioivat jääkäriliikkeen merkityksen 50 vuotta itsenäistymisen jälkeen?

Lue lisää:

Jääkärimarssi kiteytti uljaan aatoksen

Yksi musiikkihistoriamme helmistä on Jääkärimarssi, jonka symbolinen merkitys itsenäisyyttä tavoitelleiden suomalaisten keskuudessa oli suuri. Heikki Nurmion sanoittamaa ja Jean Sibeliuksen säveltämää, hankalasti marssittavaa kappaletta salakuljetettiin mm. Aino Sibeliuksen turkinhihassa.

Lue lisää:

Kalle Holmberg ohjaa Jääkärin morsian -näytelmää (1972).

Holmbergin Jääkärin morsian kohahdutti maltillisuudellaan

Kun vasemmistoradikaalina tunnettu Kalle Holmberg ohjasi kevättalvella 1971 säyseän Jääkärin morsiamen Turun kaupunginteatterissa, puhuttiin vuoden teatteritapauksesta. Oliko Holmbergista tullut nationalisti, kysyttiin ironisesti.

Keskustele
  • Luonas kai olla saan – Juice Leskisen hitit Elävässä arkistossa

    Valikoima Juicen kappaleita Elävän arkiston kokoelmista.

    Juice Leskinen (1950 – 2006) on kuulunut suomalaisen rockin kärkikaartiin esikoislevystään Juice Leskinen & Coitus Int lähtien vuodesta 1973. Mittava tuotanto käsitti kolmisenkymmentä albumia, päälle kokoelmat ja lukuisa määrä singlejä. Oheiseen artikkeliin on koottu osa Juicen ikimuistoisimmista kappaleista ja muutama vähän harvinaisempikin.

  • Antti Holma selvitti työharjoittelussaan Ylen työntekijöiden alkoholinkäyttöä

    Holma tutustui Ylen arkeen Extra Largessa vuonna 2007.

    Muistatko Ylen Extra Large ohjelmasta tutun toimitusharjoittelija-Antin? Jos et muista, niin ei hätää! Areenasta pääset nyt katsomaan, miten Antti Holma pohtii niin yleläisten raudanlujia vatsalaukkuja kuin lastenohjelmien tekijöiden lapsellisuutta. Varoitus: luvassa on kiusallisia tilanteita, puisevaa huumoria ja omintakeisia kysymyksiä ketään kumartelematta.

  • Elävä arkisto helmikuussa: Talvilomalla katsotaan Viimeistä keikkaa ja Nitroliigaa

    Mitä kaikkea löytyykään Elävän arkiston tarjonnasta.

    Helmikuu on perinteisesti vuoden kylmin kuukausi. Helmikuuta luonnehtivat myös yllättävät suojasäät ja niitä seuraavat pakkaspäivät, jolloin oksille sulanut lumi jäätyy ikäänkuin helmiksi. Tästä juontuu Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan myös kuukauden nimi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Luonas kai olla saan – Juice Leskisen hitit Elävässä arkistossa

    Valikoima Juicen kappaleita Elävän arkiston kokoelmista.

    Juice Leskinen (1950 – 2006) on kuulunut suomalaisen rockin kärkikaartiin esikoislevystään Juice Leskinen & Coitus Int lähtien vuodesta 1973. Mittava tuotanto käsitti kolmisenkymmentä albumia, päälle kokoelmat ja lukuisa määrä singlejä. Oheiseen artikkeliin on koottu osa Juicen ikimuistoisimmista kappaleista ja muutama vähän harvinaisempikin.

  • Antti Holma selvitti työharjoittelussaan Ylen työntekijöiden alkoholinkäyttöä

    Holma tutustui Ylen arkeen Extra Largessa vuonna 2007.

    Muistatko Ylen Extra Large ohjelmasta tutun toimitusharjoittelija-Antin? Jos et muista, niin ei hätää! Areenasta pääset nyt katsomaan, miten Antti Holma pohtii niin yleläisten raudanlujia vatsalaukkuja kuin lastenohjelmien tekijöiden lapsellisuutta. Varoitus: luvassa on kiusallisia tilanteita, puisevaa huumoria ja omintakeisia kysymyksiä ketään kumartelematta.

  • Elävä arkisto helmikuussa: Talvilomalla katsotaan Viimeistä keikkaa ja Nitroliigaa

    Mitä kaikkea löytyykään Elävän arkiston tarjonnasta.

    Helmikuu on perinteisesti vuoden kylmin kuukausi. Helmikuuta luonnehtivat myös yllättävät suojasäät ja niitä seuraavat pakkaspäivät, jolloin oksille sulanut lumi jäätyy ikäänkuin helmiksi. Tästä juontuu Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan myös kuukauden nimi.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.