Hyppää pääsisältöön

“Olin tottunut pitämään itseäni supernaisena” – Aitajuoksija Nooralotta Neziri romahti ylirasituksen takia

Nooralotta Neziri istuu juoksuradalla.
Nooralotta Neziri istuu juoksuradalla. Kuva: Yle, Atte Kaartinen Nooralotta Neziri,urheilu,yleisurheilu,ylikunto,Akuutti,Ylirasitus

Tammikuussa kilparadoille palannut pika-aituri Nooralotta Neziri romahti viime kesänä ylirasitustilan alle. Mitä tapahtuu, kun uupuminen kolauttaa urheilijan identiteetin? Miten väsymyksen alta noustaan?

Kausi pakettiin. Tyly päätös, joka Nooralotan oli tehtävä viime kesänä. Ylirasitustila oli hiipinyt salakavalasti niin fyysiselle kuin henkiselle puolelle, eikä kyseessä enää ollutkaan urheilijan tavalliseen arkeen kuuluvat pikkukrempat.

– En yksinkertaisesti enää jaksanut. Uupuminen oli niin kokonaisvaltaista, pika-aitojen SE-nainen Nooralotta Neziri muistelee synkkiä aikojaan.

– Olin tottunut menemään vaikka läpi harmaan kiven ja pitänyt itseäni supernaisena. Olin todella ristiriitaisissa fiiliksissä. Olin täydellisen poikki, mutta toisaalta mietin, pitäisikö kuitenkin väkisin yrittää. Keskeyttäminen ei sopinut luonteelleni ollenkaan.

Hölkkäsin kenttää ympäri ja tajusin, etten yksinkertaisesti jaksa.

Koko kesä oli Nooralotalle vaikea. Juoksu ei kulkenut ja kisat menivät huonosti. Nooralotta kompuroi, kaatui ja sai lievän aivotärähdyksen. Huonoja kisoja oli alla liian monta. Sitten tuli eteen viimeinen niitti.

– Yritin tehdä valmistavaa verryttelyä Lapinlahden eliittikisoissa, mutta siitä ei tullut mitään. Hölkkäsin kenttää ympäri ja tajusin, etten yksinkertaisesti jaksa. Tunne oli niin valtava ja ylitsepääsemättömän vaikea, ettei kauden jatkamisessa ollut enää mitään järkeä.

Kun elämään kasaantuu tarpeeksi monta kuormittavaa tekijää, myös urheilijan jaksaminen on vaarassa.

– Minulla oli ollut jo pidempään stressitila, jota en ollut huomannut, Nooralotta miettii.

Palaudunko koskaan?

Nooralotta havahtui väsymykseensä tosissaan vasta, kun antoi itselleen luvan kauden keskeyttämiseen. Viimeisen kisareissun jälkeen nainen ei tehnyt mitään.

Elämä oli kuin sumupeiton alla. Kävelylenkkikin tuntui liian raskaalta.

– En yksinkertaisesti jaksanut. Ainoa ohje, minkä sain, oli tehdä niitä asioita, joita jaksan ja mistä nautin.

Nooralotta taisteli väsymyksen kanssa. Mikään ei innostanut, eikä jaksaminen tuntunut riittävän mihinkään. Nainen yritti nukkua, mutta sekään ei onnistunut

– Itkeskelin todella paljon ja murehdin asioita ihan liikaa.

– Palaudunko koskaan tai koenko enää sitä olotilaa, mikä huippukunnossa ollessa on? Muutos urheilijan arkeen oli armoton. Se oli pelottavaa.

Piti opetella kuuntelemaan itseä

Heikoimpina hetkinään Nooralotta ei ollut yhteydessä keneenkään. Nainen ei vastannut viesteihin tai puheluihin. Ainoastaan lähipiirin kanssa Nooralotta jaksoi jutella.

– Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa itselleni aikaa. Oli annettava omille ajatuksille, muutoksille ja ennen kaikkea palautumiselle tilaa. Sitä kautta pääsin takaisin kiinni haluun ja innostukseen tehdä asioita.

Oli pidettävä maltti mukana koko ajan.

Entiset treenimäärät oli aluksi unohdettava. Läheiset ihmiset ja uusi valmentaja pitivät huolen, ettei Nooralotta väsytä itseään uudestaan.

– Treenatessa oli pidettävä maltti mukana koko ajan. Kun voimat palautuivat, olisin tietysti halunnut palata takaisin useiden treenien viikkoihin. Tässä oli se kohta, missä piti opetella kuuntelemaan itseä ja unohtaa ajattelu siitä, mitä pitäisi tehdä.

Nooralotta jutteli tunteistaan ja ajatuksistaan paljon läheisten kanssa. Kun olo oli jo jonkin verran kohentunut, tuli avuksi myös urheilupsykologi, Hannaleena Ronkainen.

– On tärkeää huolehtia, etten aja itseäni uudestaan samaan tilanteeseen kuin viime kesänä. Nyt aiemmat tapahtumat on jätetty taakse ja keskitymme ennemminkin siihen, että saisin Hannaleenan avun tuleviin kilpailutilanteisiin, treeneihin ja arkielämään.

Nooralotta Neziri hymyilee juoksuradan laidalla.
Nooralotta Neziri hymyilee juoksuradan laidalla. Kuva: Yle, Atte Kaartinen Nooralotta Neziri,Akuutti,urheilu,yleisurheilu,aitajuoksu,ylikunto,Ylirasitus,stressi

Kohti uutta tasapainoa

– Nuorempana oli helppo mennä eteenpäin mielettömällä draivilla, kun ei ollut mitään ongelmia. Vasta vastoinkäymisten jälkeen olen ymmärtänyt, etten ole ainoa, jonka treenit menee välillä huonosti tai jolle tulee huonoja kausia. Niin tapahtuu maailmanmestareillekin. Tällaisten yli täytyy vain mennä. Sillä on merkitystä kehittymisen kannalta.

– Mun on pitänyt opetella armollisuutta itseäni kohtaan, Nooralotta toteaa.

Surkean viime kesän jälkeen Nooralotta kisaa jälleen huipputuloksin. Tammikuussa radoille palanneen naisen seuraavat SM-kisat on jo tulevana viikonloppuna, 17.–18.2, Helsingissä. Hallimaailmanmestaruuskisatkin ovat jo aivan nurkan takana.

– Tuloksia syntyy olemalla itselleen vaativa, mutta se ei tarkoita armollisuuden unohtamista.

– Harjoittelen nyt rentoutumista ja rauhoittumista. Saan Hannaleenalta erilaisia työkaluja kilpailutilanteeseen. Teemme töitä sen eteen, ettei kärsimättömyyteni pääsisi liikaa pinnalle.

Edelleen supernainen

Nooralotta on edelleen viivalla supernainen. Kisatilanteissa usko itseensä on tärkeää. Muuta mahdollisuutta ei ole.

– Minusta kasvoi vahva ja itsepäinen jo lapsena. Siitä on ollut etua urheilussa.

– Olin seitsemänvuotias, kun perheemme ajoi hirvikolarin. Äiti loukkaantui pahasti ja hänelle jäi pysyvä aivovamma. Sen jälkeen olin nuoremmille sisaruksilleni monissa asioissa tuki ja turva. Totta kai toivon, ettei onnettomuutta olisi ikinä tapahtunut, mutta jollain tavalla se aika vaikutti minuun positiivisesti.

Ymmärrän paljon enemmän omista rajoistani.

Treeneissä äärimmilleen menemisestä kiksit saava Nooralotta on aina halunnut olla jossain asiassa paras. Unelma potkii eteenpäin treeneissä ja kisoissa.

– Olen kova tekemään töitä, mutta välillä määrätietoisuus näkyy minussa malttamattomuutena. Haluaisin nähdä tuloksia mahdollisimman pian, Nooralotta nauraa.

Kilpailuvietti ja periksiantamattomuus ovat osa urheilijan identiteettiä. Kilpaurheilu on elämäntapa, jonka eteen Nooralottakin on valmis tekemään paljon töitä.

– Jos olen jotain päättänyt, yleensä sen myös saavutan. Nyt olen käynyt siellä toisessa ääripäässä ja ymmärrän paljon enemmän omista rajoistani, Nooralotta summaa.

Nooralotta Neziri hymyilee.
Nooralotta Neziri hymyilee. Kuva: Yle, Atte Kaartinen Nooralotta Neziri,Akuutti,yleisurheilu,urheilu,ylikunto,Ylirasitus