Voiko suksilla juoksemista kutsua hiihtämiseksi?

Hiihdätkö perinteisellä vai vapaalla tyylillä? Oletko edelläkävijä ja hallitset jo Klæbo-tekniikan?

Norjalainen Johannes Høsflot Klæbo teki historiaa voittamalla kaikkien aikojen nuorimpana miesten hiihdon olympiakultaa Etelä-Koreassa. Laji oli sprinttihiihto.

Ylivoimaisen voiton hän nappasi kehittämällään klæbo-tekniikalla, joka näyttää lähinnä juoksemiselta sukset jalassa. Saa nähdä miten uusi voittoisa tekniikka vaikuttaa tulevaisuudessa koko lajiin. Luultavasti Suomenkin joukkueen valmentajat ja voitelijat miettivät jo kuumeisesti, miten sitten harjoitellaan ja voidellaan, jos suksilla tulevaisuudessa myös juostaan.

Johannes Hösflot Klaebo. Kuva: imago/IBL/ All Over Press Johannes Høsflot Klæbo

Hiihto on alun perin kehitetty helpottamaan liikkumista lumisessa maastossa. Kalhulla ja lylyllä on sivakoitu kivikaudelta asti, usein metsästys mielessä. Karvapohjasukset eivät siis ole mikään uusi keksintö. Nykyään hiihto on suosittua kunto- ja kilpaurheilua, joka on jakautunut useaksi alalajiksi. Aina ei tarvitse edes tulla hiki; suksien avulla pääsee liikkumaan lumessa ja nauttimaan talvisesta luonnosta.

Kansallismuseosta vanhat karvapohjaiset puusukset Kuva: Kansallismuseo / Matti Huuhka. sukset,turkis

Hiihdetään tai juostaan, Aristoteleen kantapään vieraana käynyt kilpahiihtovoitelija Jari Nieminen tietää, että lumen ja suksen pohjan suhde on erittäin monimutkainen. Kuuntele miten Nieminen kollegoineen lunta nimittelee.

Kaikelle hiihdolle ominaista on suksien liu’un hyväksi käyttäminen lumen päällä liikuttaessa, useimmiten varsinkin tasamaalla ja ylämäessä käytetään apuna sauvoja. Hiihtotyylejä on yhtä monta kuin hiihtäjää. Hiihtotapoja on kuitenkin vain kaksi erilaista: luistelu eli vapaa hiihtotapa ja perinteinen hiihtotapa. Näin hiihdon eri tekniikoita kuvaillaan tällä hetkellä Wikipediassa. Klæbo-tekniikka kirjattaneen sinne myös lähitulevaisuudessa.

Aikuinen ja lapsi hiihtävät peräkkäin lumen peittämällä jäällä hiihto,Latu,sampsa

Perinteinen tyyli:

• Vuorohiihto muistuttaa liikerytmiltään kävelyä. Siinä vastakkainen käsi ja jalka ovat yhtä aikaa edessä tai takana. Suksi liukuu latu-uralla, ja vuoron perään potkaistaan suksella vauhtia suksen pohjassa olevan pitovoiteen lumen kanssa aiheuttaman kitkanturvin. Vuorohiihtoa käytetään hiihtokilpailuissa pääasiassa ylämäkitekniikkana, mutta kuntohiihtäjälle se käy myös tasamaatekniikaksi varsinkin silloin, jos luisto on huono.
• Tasatyönnössä sukset pysyvät latu-uralla miltei vierekkäin tekemättä liikettä. Toisin kuin vuorohiihdossa, jossa sauvoilla työnnetään vuoron perään, tasatyönnössä sauvoilla työnnetään yhtä aikaa vauhtia koko ylävartalon liikkeellä. Tasatyöntö on erityisen hyvä tekniikka silloin, kun luisto latu-uralla on hyvä ja maastonkohta tasainen.
• Yksipotkuisessa tasatyönnössä jokaisen tasatyönnön jälkeen potkaistaan suksen pohjan pitoa käyttäen lisää vauhtia vuoron perään kummallakin jalalla. Jalan liike taakse lähtee sillä hetkellä kun kädet eteen heilahtaessaan ohittavat vartalolinjan.
• Haarakäyntiä käytetään jyrkissä ylämäissä, joissa hiihtäjän kunto tai suksen pito ei riitä latu-uralla etenemiseen. Haarakäynnissä kävellään tai juostaan sukset V-asennossa. Lumikontaktin aikana suksi ei liu’u vaan on paikallaan.

Krista Pärmäkoski i VM Kuva: Jussi Saarinen / AOP hiihto,Krista Pärmäkoski

Luistelutyylin tekniikat:

• Kuokka eli ylämäkitekniikka on ylämäissä ja raskaalla kelillä käytettävä hiihtotapa, jossa sauvojen työntö ja työntöpuolen suksen liuku lähtevät lähes samanaikaisesti. Kuokan sauvatyöntö on epäsymmetrinen; liu’un puoleinen sauva viedään edemmäs. Toisen puolen sukselle ei sauvatyöntöä tehdä. Kun yhtä tasatyöntöä kohden tulee kaksi potkua, kutsutaan tyyliä kaksipotkuiseksi luisteluksi. Vaikka kilpailijat etenevät loivemmat ylämäet Wassberg-tyylillä, on kuokka useimmille harrastajille laajemman nopeusalueen perusluistelu.
• Wassberg-tyylissä, eli yksipotkuisessa luistelussa sauvoilla tehdään tasatyöntö jokaiselle potkulle. Siinä kuten myös Mogren-tyylissä liu’utaan pitkiäkin matkoja lähes tai täysin tasasuksella, mikä vaatii hyvän tasapainon. Kilpahiihtäjät käyttävät yksipotkuista luistelua erityisesti kiihdytyksiin ja loiviin ylämäkiin.
• Mogren on tasamaalla ja loivissa alamäissä käytettävä kaksipotkuinen tyyli, jossa tasatyöntöä seuraa luistelupotku molemmilla jaloilla. Kuokasta poiketen Mogrenin sauvatyöntö on symmetrinen ja liikeradat pidempiä. Kilpailijat vaihtavat Mogren-tyyliin, kun Wassbergin kahdesta sauvatyönnöstä ei vauhdin kiihtymisen vuoksi ole enää riittävästi etua. Harrastajat voivat käyttää Mogrenia myös verkkaiseen retkihiihtoon esimerkiksi jäällä.
• Sauvoitta luistelussa luistellaan tekemättä sauvoilla työntöjä. Sauvat ovat tällöin yleensä hiihtäjän kainaloissa. Kilpahiihdossa sauvoitta luistelua käytetään pääasiassa loivissa alamäissä, kun Mogrenin sauvatyönnöstä ei ole vauhdin kiihtymisen vuoksi enää riittävää etua.
• Vuoroluistelu eli ”turistiluistelu” muistuttaa normaalia haarakäyntiä, mutta suksia liu’utetaan. Vuoroluistelua ei käytetä kilpahiihdossa ja kilpahiihtäjät käyttävät sitä palauttavilla lenkeillä, jolloin ei ole tarkoitus kuormittaa elimistöä liikaa.
• Toispuoleinen luistelu. Ladulla hiihdettävän tasatyönnön yhteydessä polkaistava toisen suksen luistelupotku lisävauhtia antamaan. Tämä oli luisteluhiihdon alkuperäinen muoto 1970-luvulla, mutta sen käyttö kilpatasolla on hävinnyt kokonaan.

Eikö kuulostakin hankalalta, kun jokaisen suomalaisen lapsesta asti hallitsemaa yksinkertaista toimintaa kuvataan kirjallisesti. Tosin nyt minä taidan yleistää, koska eiväthän Etelä-Suomessa tällä vuosituhannella syntyneet ja eläneet välttämättä osaa hiihtää, ellei heillä ole ollut mahdollisuutta käydä opettelemassa taitoa jossain pohjoisemmassa.