Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin. #musiikinkevät1918
Jean Sibelius kirjoitti 14. helmikuuta mm. punakaartin kotietsinnästä Ainolaan. Maanantaina helmikuun 17. päivänä hän kirjoitti veljensä Christianin vangitsemisesta. Tämän jälkeen seuraava päiväkirjamerkintä oli vasta 20. maaliskuuta. Mitä Sibeliukselle kuukauden aikana tapahtui? Helmikuun 19.-20. päivien tapahtumista kertoo säveltäjän lähipiiri.
”Urheasti yrittäen syventyä omiin ajatuksiinsa ja luomistyöhönsä ei Jean Sibelius, huolimatta saamistaan varoituksista ja monien ystävien kohtalon antamista esimerkeistä, ollut tahtonut vakavasti myöntää, kuinka vaarallista hänen tosiasiallisesti oli jäädä maaseudulle, missä häntä ympäröivät punaiset, jotka eivät tunteneet häntä ja joiden siis ei voinut ajatella olevan halukkaita vähimmässäkään määrin ottamaan huomioon hänen ikäänsä tai erikoisasemaansa maan suurimpana taiteilijana”, elämäkerturi Karl Ekman kirjoittaa ja jatkaa:
”Hänen helsinkiläiset ystävänsä olivat lukuisia kertoja koettaneet saada hänet muuttamaan pääkaupunkiin, joka kaikesta huolimatta oli turvallisempi hänelle, mutta heidän suostutteluyrityksillään ei ollut ollut menestystä.”
Kapellimestari Robert Kajanus oli kuullut huhuja, että Sibelius Jääkärimarssin säveltäjänä oli punaisten tappolistalla. Kajanus, Sibeliuksen veli Christian ja lanko taidemaalari Eero Järnefelt kokoontuivat tekemään toimintasuunnitelmaa.
Suunnitelman mukaisesti Robert Kajanus meni tiistaina tapaamaan punakaartin ylipäällikköä Eero Haapalaista. Keskustelun jälkeen Haapalainen myönsi Kajanukselle turvapassin:
”Täten valtuutan professori Robert Kajanuksen matkustamaan Keravalle ja Tuusulaan järjestämään professori J. Sibeliuksen kodin turvallisuutta koskevia asioita Tuusulassa tai hänen ja perheensä tuomista Helsinkiin ja käsken Punaisen Kaartin asianomaisia osastoja ja päälliköitä antamaan professori Kajanukselle apua tässä suhteessa. - Eero Haapalainen, Kaartin Ylipäällikkö”
Keskiviikkona Kajanus matkusti kahden punakaartilaisen saattamana Ainolaan.
Sibelius ja Kajanus väittelivät pitkään. ”Kajanus puhui hartaasti omissa suunnitelmissaan elävälle mestarille, huomautti hänelle hänen vastuunalaisuudestaan maalleen”, Ekman kuvailee. Lopulta Sibelius taipui.
Myöhemmin illalla Kajanus kävi vielä Ainolan naapurissa Halosenniemessä. Kajanuksen sanat Sibeliukselle olivat olleet varmasti samat kuin mitä hän sanoi taidemaalari Pekka Haloselle:
”Mannerheimin joukkojen tullessa etelään, työntyvät ”punaiset” ja ryssät edellä ja ryöstävät ja hävittävät.” Kajanuksen ennustuksen tallensi päiväkirjaansa paikalla ollut Katri Stenbäck, rouva Maija Halosen serkku.
Torstaina Sibeliuksen koko perhe pakkautui Ainolan pihassa useaan rekeen.
Rouva Aino Sibelius kertoi Sibelius-tutkija Erik Tawaststjernalle lähtöhetkestä:
”Hetki oli raskas Sibeliukselle. Hän tunsi muutaman vartiossa olevista punakaartilaisista. Aikaisemmin he olivat aina tervehtineet häntä, ja usein oli vaihdettu myös muutama ystävällinen sana. Nyt he tuijottivat ilmeettöminä eteensä.
Yhtäkkiä eräs heistä kohtasi Sibeliuksen katseen, ja säveltäjä koki kosketuksen syntyvän hetkiseksi. Sitten punakaartilainen käänsi katseensa muualle. Kuilu avautui heidän välilleen, ihminen ei voinut puhua ihmiselle.”
Katri Stenbäck Halosenniemestä ehti paikalle näkemään Sibeliusten lähdön:
”Veimme Sibeliukselle kirjettä. Kun tulimme sinne, oli pihassa 3 hevosta ja neljäs ajoi sisään. He olivat juuri lähdössä ”pakoon”.
Oli se koominen näky! Sibeliuksen perhe ja Kajanus 3:lla hevosella ajaen ja 4:tenä 2 punakaartilaista – ”kunniavahti” mikä lie ollut.”
Robert Kajanuksen johdolla lähdettiin liikkeelle kohti punaisten hallitsemaa rautatieasemaa.
Sibeliusten tuolloin 10-vuotias Margareta-tytär muisteli pakomatkaa myöhemmin:
”Ajoimme hevosilla asemalle. Juna oli aivan täynnä venäläisiä sotilaita. Jotkut heistä ottivat meidät lapset syliinsä.
Meitä vähän pelotti, kun istuimme aivan vieraiden miesten sylissä, joiden kieltä emme ymmärtäneet, mutta he olivat ystävällisiä ja yrittivät jutella meille. Isä, äiti ja Kajanus seisoivat täyteen pakatulla käytävällä.”
Helsingissä Sibeliukset majoittuivat Christian-veljen perheen luo Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin asuntoon.
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 20. maaliskuuta. - Lue myös mitä tytär Katarina kirjoittaa päiväkirjaansa 19. helmikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Ekman, Karl: Jean Sibelius. Taiteilijan elämä ja persoonallisuus. Otava. Helsinki 1935.
Levas, Santeri: Jean Sibelius. Muistelmia suuresta ihmisestä Toinen osa Järvenpään mestari. WSOY. Porvoo 1960.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
