Laila Tarpila
Yle
Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin. #musiikinkevät1918
Toivo Kuula oli saanut kapellimestarin paikan Viipurin orkesterista. Viipurissa oli syksyllä 1917 kova asuntopula ja asunnon etsiskelyyn meni aikaa. Lopulta hän löysi pienelle perheelleen kodin maalta Säiniöltä, 10 km junamatkan päästä Viipurista Pietariin päin.
Nyt Toivo oli jäänyt ilman palkkaa, sillä Wiipurin musiikin ystävät oli hajottanut orkesterinsa 16. helmikuuta. Myös Alman konsertit olivat loppuneet.
Säiniöllä seurattiin tiiviisti tammikuun lopussa alkanutta sotaa. Toivolla oli Arvolle paljon kerrottavaa Viipurin ja Karjalan kannaksen taisteluista, raivoisista murhista ja ihmisten kohtaloista.
Koska kirjettä en ole vielä voinut lähettää, enkä tiedä voimmeko koko keväänä päästä postitse toistemme yhteyteen, niin jatkan tätä, saanethan sen tuonnempana ja näet samalla tässä minun muistiinpanoni.
Kokonaista kaksi viikkoa meni ennenkuin pääsimme täältä ensi kertaa kaupungissa käymään, kaksi tuskallista ja jännittävää viikkoa.
Yhteen viikkoon emme käyneet missään eikä meidän luonamme käynyt kukaan. Onneksi olimme osanneet varata niin paljon elintarpeita kotiin, ettei meidän hätä tullut.
Paria päivää ennen mylläköiden alkua saimme mm. hehdon perunoita, kaupungista olimme varanneet 7 litraa petroleumia jne. Mutta näiden kahden viikon ajalla ennätti tapahtua paljon, josta emme tienneet mitään.
Sunnuntaina tämän kuun 3. päivänä tuli meidän luoksemme käymään eräs pikkutilallisen emäntä, joka kertoi yhtä ja toista ja toipa muun muassa meille erään helsinkiläisen sosialistilehden, joku Suomen Kansanvaltuuston tiedonantoja.
Siitä näimme, että Svinhufvudin senaatti oli "kukistettu" ja paennut Pohjanmaalle, että oli muodostettu uusi sosialistihallitus ja sota oli täydessä käynnissä.
Sen jälkeen olemme saaneet kyllä sosialistilehtiä lukea, muun muassa Työ-lehteä, mutta siinä olevat tiedot ovat suureksi osaksi olleet valheellisia.
Wiipurissa kävimme ensi kertaa tämän kuun 7. päivänä, jolloinka täällä loppui kunnallislakko. Paperit, ennen kuin junaan pääsi ja sieltä pois, piti olla selvät ja raa'asti komennettiin niitä näyttämään j.n.e.
Sen jälkeen olemme Wiipurissa käyneet joka toinen päivä ja saaneet tietoja valkokaartinkin puolelta.
Salassa ilmestyy täällä kirjoituskoneella tehty lehti, joka sangen suppeassa muodossa sisältää sotatapahtumat, mutta ei ole luottamista näihinkään tiedonantoihin suuresti. Totuudeksi jää ehkä se, mitä kummastakin vähentämällä liiallisuuksia, jotka kyllä tuntuvat kouraan, saa.
Tapahtumat täällä ovat lyhyesti kerrotut. Lauantain kahakka oli valkoisten toimeenpanema. He piirittivät täkäläistä työväentaloa, jossa oli noin 300 punasta. Heidän juuri aloittaessaan piirityksen, yhteislaukaukset, tuli Säiniölle sotilasjuna Pietarista päin, jolloin valkoisten oli pakko perääntyä.
Wiipurista poistuneet valkoiset olivat menneet Wenäjänsaareen. (Walkoisten tulo Wiipuriin kuului olleen joku erehdys: järjestyksen puute.) He aikoivat pidättää punasia Säiniöllä päästäkseen Kämärän tietä kulkemaan Antreaan, jossa heidän rintamansa on, mutta sekin venäläisten sotilaitten tulon takia Säiniölle epäonnistui.
Kuitenkin pääsivät valkoiset Kämärän ohi seuraavana sunnuntaina, jolloin asemalla oli ankara taistelu, jolloin ehkä ensi kertaa tässä sodassa käytettiin tykkejä, shrapnelleja ja kuularuiskuja.
Jonkin verran pakokauhua oli valkoisten riveissä ollut, sillä sekä Pietarista että Wiipurista tulleet punakaartilaisjoukot olivat heitä ankarasti ahdistelleet. Onnellisesti ilman suurempaa vahinkoa pääsivät he sentään perääntymään. Kertovat punasia tässä leikissä joutuneen riveistä pois noin 80.
KUVA: Kämärän taistelussa haavoittuneet Viipurissa Myllymäen kansakoululla olleessa sotasairaalassa 7. maaliskuuta 1918. Kuvassa olevat haavoittuivat Kämärän taistelussa tammikuussa, jolloin ensimmäinen asejuna Venäjältä saapui. Junan komisaariona oli Jukka Rahja, joka makaa haavoittuneena lähinnä peräseinää Pravda-lehti kädessä. Toiset haavoittuneet ovat kaikki Venäläisiä. Siviliihenkilöt ovat Arttur Hellman ja Martti Lainio, jotka olivat tulleet tapaamaan Jukka Rahjaa. Harmaassa karvalakissa oleva nuori mies on Terijoen asemalla esikuntaansa pitänyt punaisten Itäisen rintaman ylipäällikkö Heikki Kaljunen. Kaljunen sai Jukka Rahjalta muistutuksen, että saapui puoluettomaalle alueelle punaisen ristin lipun turvissa olevaan sairaalaan aseistettuna.
Samana sunnuntaina täällä ammuttiin kauppias Öhberg, meidän tuttavia. En ole tähän asti kuullut punastenkaan tietävän hänessä löytyneen mitään syytä, vaikka olen juuri punaisilta sitä tiedustellut.
Tiistaina 29.1. ammuttiin hänen renkinsä, myöskin ilman syytä. Nämä ampumiset ovat nähtävästi tarkoituksella tehtyjä murhia punasten puolelta, sillä mikäli olen kuullut on Öhbergin kauppaliike täällä, joka oli parhaiten varustettu, kokonaan ryöstetty.
Kerran oli tästä ajanut kaksi tapettua miestä hevosella Säiniön asemalle päin. Hevonen ammuttiin täällä heidän edestään ja miehet löydettiin kuolleina reestä sekä ryöstettyinä. Punakaartilaisten töitä!
Talin asemapäällikkö surmattiin kauhealla tavalla, kiduttamalla Talin sillan räjähdyksen jälestä, joka oli valkoisten toimeenpanema. Kohta sen jälkeen ottivat punaset haltuunsa Talin aseman ja surmasivat päällikön.
Punaset ovat täällä tähän asti olleet hyökkäävinä ja valloittaneet mm. Karjalan radalla rautatieaseman toisensa jälkeen. Karisalmella oli myös taistelu, jossa mm. sai surmansa yksi minun tuttavistani Georg Stünkel omassa kodissaan.
Punasia oli alkanut liikkua niillä seuduin rosvoten. Muutamat talonpojat olivat tulleet Stünkelin luo ilmoittamaan tapahtumasta, jolloin Stünkel lähti talonpoikien kanssa näitä rosvoja pois ajamaan. He olivat ampuneet niistä useita, mutta joku pääsi pakenemaan.
Samana päivänä Stünkelin asunto piiritettiin sekä tultiin vaatimaan Stünkeliä ammuttavaksi. Hän oli kuitenkin paennut vintille, jonne tunkijoita hän ampui kolme.
Punaset tekivät kuitenkin kirveittensä avulla reijän vintin lautaseinään ja tunkeutuivat sen kautta sisään. Näitä Stünkel taas ampui taas kaksi miestä, joiden pyssyjä hän käytti surmatessaan vielä ulkona piirittäjiä. 200 miehen voimalla saatiin tämä yksi mies sitten lopulta hengiltä.
Kavantsaaressa (seuraava asema) oli taistelu viime viikolla. Sen ottivat punaset haltuunsa saaden lisävoimia Heinjoelta päin.
Walkoiset lienevät nykyään ehkä Hannilan eteläpuolella tahi Kavantsaaren pohjoispuolella estämässä punasten menoa Antreaan päin. Miehiä kuuluu Antreassa kyllä olevan, mutta aseita puuttuu, jotenka heidän toistaiseksi täytynee vaan käydä puolustussotaa ryntääviä punakaartilaisia vastaan.
Sen sijaan saavat punakaartilaiset aseita niin paljon kuin vaan haluavat. Pietarista päin on joka päivä kuljetettu tykistöä ja kaikenlaista asevarastoa loppumattomasti. Heillä on käytettävänään panssariautoja, panssarijunia, joita olen itse nähnyt Wiipurin asemalla, heidän kanssaan hääräävät venäläiset sotilaat ja Pietarin punakaartilaiset.
Wäkeä ja aseita ei heiltä puutu, kunhan vaan muuten suoriutuvat. Paljon on puhuttu heidän huonosta ampumisestaan ja pelkuruudestaan, mutta tiedän kyllä että se on samallaista toisella puolella.
Tiedän myös, että valkoisten joukossa kyllä löytyy erinomaisiakin ampujia, mutta niitä on kuitenkin verrattain harvassa. Ylimalkaan on tässä maassa käytetty niin vähän pyssyä etenkin luodikkoa, että ampumataito ei ole mikään kehuttava missään piirissä.
Juustilassa, Ylivedellä, Kilpeenjoen kylässä ja pitkin Saimaan kanavan varsia on ollut aikamoisia kahakoita, joissa on mm. tykistöäkin käytetty niin, että maa on vapissut täällä Säiniölläkin ja ompa mm. maamiinoihin joutunut 400 punakaartilaista eräässäkin taistelussa, mutta nämä kaikki lienevät alkusoittoa vaan siihen suureen taisteluun, jota täällä odotetaan joka päivä tapahtuvan pitkin Vuoksen varsia.
Näissä taisteluissa kai tämän Karjalan kannaksen kohtalo ratkaistaan ja suokoon Jumala, että se tulisi ratkaistua sillä lailla, jotta se olisi maalle ja kansalle todelliseksi onneksi tulevaisuudessaan.
Säiniöllä on ollut verrattain rauhallista sen jälkeen kun täältä joukot vietiin Karjalan radalle.
Wiipurissa lauantaina 2.2. ottivat punaset haltuunsa vastapäätä asemaa olevan Pietisen suuren kivitalon, josta väittivät mukamas ammutun. Se oli kuitenkin ilmeinen tekosyy talon valtaamisen takia. Kovasti siellä silloin kuularuiskut ja kiväärit olivat rätiseet.
Meidän kodin ovat punakaartilaiset antaneet olla aivan rauhassa. Ja se kohtelu mikä minuun kohdistunut heidän taholtaan ei tähän tilanteeseen katsoen ole antanut mitään valittamisen syytä.
Olemme täällä odottaneet asetarkastuksia, niinkuin niitä on monessa paikassa täälläkin tehty, mutta ei kukaan ole tullut häiritsemään meitä siinäkään suhteessa. Tuossahan se olisi haulikkoränä vietävänä, jos tulevat hakemaan ja muutama minulla ei olekaan tällä kertaa, ei edes yhtään patruunaa eikä hylsyä.
Sanomalehdet ovat kertoneet, että elintarpeita tullaan tarkastamaan ennen 20 päivää tätä kuuta, mutta taitaa heillä olla niin paljon touhua tämän sodan kanssa, etteivät ennätä sitäkään toimittaa.
Mutta kovin on lujalla leipä täälläpäin nykyjään. Mekin olemme monta viikkoa syöneet karvaista kaurajauhoista leivottua leipää joka on niin haurastakin, ettei tahdo mitenkään koossa pysyä ja niin pahan makuista, että tahtoo takasin tulla.
Sitten on saatu maissijauhoja, joista on yritetty leipoa muitten jauhojen yhteydessä leipää. Ne ovat kyllä hyvää, mutta taikinaa ei saa millään voimalla nousemaan.
Tämän kuun 16. päivä hajotti Wiipurin musiikin ystävät orkesterinsa, jotenka minäkin jouduin ansiotta ja palkatta olemaan. - Suomen pankki on punasten hallussa, muut pankit ovat sulkeneet konttoorinsa, jotenka rahaa ei saa mistään.
Liike-elämä on tietysti seisauksissa. Ihmiset yleensä ovat alakuloisia, keinotekoista innostusta yritetään pitää yllä huhuina kulkevien voittosanomien y.m. toiveiden varassa, mutta eihän sekään paljoa auta asiaa.
Tampere on jo täällä ollut monta kertaa valloitettuna ja samoin Pori, mutta jälestäpäin huomataan kyllä, että se oli vaan keksittyä.
Ja sekin tiedetään - vaikka se ei hauskalta tunnu - että valkoisten aseistaminen on paljon hankalempaa ja monimutkaisempaa kuin punasten ja ollaampa selvillä siitäkin, että verrattain helposti katkaistavan punasten rautatielinjan Pietari-Pori ei vielä mistään ole saatu katkaistuksi, jotta aseiden y.m. kuljetus edes päiväksikään taukoaisi.
Lue myös mitä Ammi kirjoittaa samana päivänä postikortissa äidilleen ja sisarelleen Lappeenrannan Skinnarilaan.
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa. Seuraavassa kirjeessä 6. & 7. maaliskuuta Säiniöllä luetaan Työ-lehteä ja odotetaan valkoisia apuun.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan kirjeet.
Kansalliskirjasto. Digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Linkit
Wikipedia Heikki Kaljunen
Wikipedia Woldemar Hägglund
Wikiwand Antrean taistelut
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Museoviraston kuvat CC BY 4.0
