Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: "En haluaisi elää kotona yksin nykyisen kotihoidon turvin"

Toimittaja Maarit Tastula ja emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat vanhustenhoidon tilasta Suomessa.
Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä ja toimittaja Maarit Tastula keskustelevat vanhustenhoidon tilanteesta. Toimittaja Maarit Tastula ja emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Flinkkilä & Tastula,Yle TV1,Maarit Tastula,Sirkka-Liisa Kivelä

TV1 lauantaina 8.12.2018 klo 17.10, uusinta sunnuntaina 9.12. klo 9.05. Ohjelma on uusinta keväältä 2018.
Katsottavissa Yle Areenassa

Turun Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrisen osaston hoitaja tuomittiin äskettäin ehdolliseen vankeusrangaistukseen vanhuksen törkeästä pahoinpitelystä. Lisäksi hän joutuu maksamaan 1500 euroa kärsimyskorvauksia.

”Kannatan jyrkempiä tuomioita. Luulen, että näitä tapauksia on muitakin. Niitä ei vain uskalleta kertoa julkisuuteen”, toteaa emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä.

Jos ei puututa, epäeettisyys voi pesiytyä

Kupittaan tapauksessa moni tiesi pahoinpitelystä, mutta siihen ei organisaation taholta puututtu. Käräjäoikeus moitti kaupunginsairaalan toimintaa. Kivelän mielestä moittiminen ei riitä.

”Jos epäeettiseen toimintaan ei puututa heti, se voi pesiytyä organisaatioon.”

Moni avohoidossa oleva vanhus tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa. Kun laitoshoitoa aikoinaan vähennettiin, kotihoitoon piti lisätä henkilökuntaa. Näin ei kuitenkaan kaikissa kunnissa tapahtunut.

”Minusta tämä on yhteiskunnallista kaltoin kohtelua jo osittain.”

Suomessa desibelidemokratia

Läheisten aktiivisuus ja taloudellinen tilanne vaikuttavat siihen, miten ongelmatilanteet saadaan ratkaistuiksi.

Positiivisesti “hankala” omainen ottaa asioista selvää ja voi kyseenalaistaa hoitomuotoja, mutta kaikilla ei sellaista mahdollisuutta ole.

”Tämä on tällainen desibelidemokratia. Se, joka huutaa eniten, saa oikeutta – eihän niin saisi olla. Oikeus kuuluu kaikille. Tämähän on perustuslain vastaista, että joutuu käyttäytymään näin”, toteaa Sirkka-Liisa Kivelä.

Puheet ja käytäntö eri asia

Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa Maarit Tastula ja Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat vanhustenhoidon toimivuudesta Suomessa. Kivelä on Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori ja Helsingin yliopiston geriatrisen lääkehoidon dosentti.

Miten vanhustehoito käytännössä toimii ja miten sen pitäisi toimia? Ne ovat kaksi eri asiaa.

”En haluaisi elää kotona yksin nykyisen kotihoidon turvin. Haluaisin asua yhteisössä, jossa olisi kaiken ikäisiä”, Sirkka-Liisa miettii.

Suomessa passiivista eutanasiaa?

Sirkka-Liisa teki jo nuorena lääkärinä päätöksen erikoistua vanhusten hyvinvointiin.

Hänen oma mummonsa eli kotona, tutussa ja turvallisessa ympäristössä, loppuun saakka, ja se tuntui luonnolliselta. Nuorena kandina kaupunginsairaalassa hän näki liikuntakyvyttömiä, mykkiä vanhuksia nenämahaletkuissa. Niin ei saisi kohdella ketään.

Edelleenkin vanhustenhoidossa ihmisarvon kunnioitus on kyseenalaista.

”Osa hoitajista on empaattisia ja hyviä hoitajia – ja sitten on niitä toisenlaisia hoitajia. Laiminlyönnit voivat johtua taloudellisista epäkohdista; kiireessä epäeettisistäkin asioista tulee rutiinia. Kun turrutetaan lääkkeillä vanhukset hiljaisiksi sängynpohjalle, työ on helpompaa.”

”Olen ollut jo 2000-luvun alusta lähtien sitä mieltä, että meillä todella on tällaista passiivista eutanasiaa.”

Vanhenemisesta voi iloita!

Sirkka-Liisasta tuli oman miehensä Maurin omaishoitaja viitisen vuotta sitten, kun miehellä oli jo todettu muistisairaus. Varsinainen shokki oli kuitenkin vasta se, kun Maurilla todettiin syöpä.

”Kun Mauri sairastui, sanoin, että sinulla ei ole mitään hätää. Minä ihan varmasti huolehdin sinusta”, Sirkka-Liisa muistelee sanoneensa miehelleen.

Pariskunnalla oli paljon tulevaisuudensuunnitelmia vanhuudenpäivien varalle, mutta ne menivät uusiksi. Elämä on nyt erilaista kuin suunniteltiin, mutta silti omannäköistä, aktiivista ja arvokasta.

Rakkaus on vaan syventynyt tämän sairauden myötä.

Vanhenemisesta voi myös iloita; Sirkka-Liisa toteaa, että enää ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.

Enää ei tarvitse laittaa jakkupukua päälle ja yrittää esittää järkevää professoria, joka esittää tutkimustuloksiaan, vaan voi puhua vapaasti. Se on suuri ilo!

Kommentit
  • Flinkkilä & Tastula: Faktoilla huuhaan ja puutaheinää-tiedon kimppuun

    Juhani Knuuti ryhtyi terveysväitteiden faktantarkistajaksi.

    Luulitko, että jos lakkaat syömästä sokeria, syöpäsolut eivät saa ravintoa? Moni luulee, mutta se ei pidä paikkaansa, sanoo lääketieteen professori Juhani Knuuti. Kyseessä on klassinen väärintulkinta aineenvaihdunnan toiminnasta. Jos ihminen ei saa sokeria ravinnosta, maksa tuottaa sitä verenkiertoon, sillä elimistö, esimerkiksi aivot, tarvitsee sitä. Tämä on fakta.

  • Flinkkilä & Tastula: Matkaan tarvitaan suuret korvat ja pieni suu, vaihtokalsarit, valokuva kotoa, mutta sädekehä jääköön hyllylle

    Anne Flinkkilän vieraille kriisialueet ovat tuttuja.

    Mitä pitää ottaa mukaan, kun lähtee maailman kriisipesäkkeisiin avustustöihin? Puhtaat kalsarit, rulla vessapaperia, ja sitä paitsi, pitää olla suuret silmät ja pieni suu. Näin sanoo ensihoitolääkäri Teuvo Määttä, jolle ovat tuttuja niin Kamputsean kansanmurhan jaloista paenneet ihmiset, Kenian pakolaisleirit, ihmiskilpenä olo Irakissa, Pakistanin maanjäristysten uhrien auttaminen. Kotiasiat pitää olla kunnossa, omia tai muiden ongelmia ei voi lähteä pakoon, sanoo Teuvo. Vaikka moni niin tekeekin, hän on vuosien varrella huomannut.

  • Flinkkilä & Tastula: Miksi raiskaus on ollut Suomessa vähätelty rikos?

    Keskustelu seksuaalirikoksista kuohuttaa tunteita.

    Viime viikkoina Suomessa on puhuttu raiskauksista enemmän kuin ehkä koskaan. Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen muistuttaa, että naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden historia on Suomessa yllättävän lyhyt. Maarit Tastulan ohjelmassa aihetta kommentoi myös liikkeenjohdon konsultti, yrittäjä Rajkumar Sabanadesan, joka on johtanut useita turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.