Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: "En haluaisi elää kotona yksin nykyisen kotihoidon turvin"

Toimittaja Maarit Tastula ja emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat vanhustenhoidon tilasta Suomessa.
Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä ja toimittaja Maarit Tastula keskustelevat vanhustenhoidon tilanteesta. Toimittaja Maarit Tastula ja emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Flinkkilä & Tastula,Yle TV1,Maarit Tastula,Sirkka-Liisa Kivelä

TV1 lauantaina 8.12.2018 klo 17.10, uusinta sunnuntaina 9.12. klo 9.05. Ohjelma on uusinta keväältä 2018.
Katsottavissa Yle Areenassa

Turun Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrisen osaston hoitaja tuomittiin äskettäin ehdolliseen vankeusrangaistukseen vanhuksen törkeästä pahoinpitelystä. Lisäksi hän joutuu maksamaan 1500 euroa kärsimyskorvauksia.

”Kannatan jyrkempiä tuomioita. Luulen, että näitä tapauksia on muitakin. Niitä ei vain uskalleta kertoa julkisuuteen”, toteaa emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä.

Jos ei puututa, epäeettisyys voi pesiytyä

Kupittaan tapauksessa moni tiesi pahoinpitelystä, mutta siihen ei organisaation taholta puututtu. Käräjäoikeus moitti kaupunginsairaalan toimintaa. Kivelän mielestä moittiminen ei riitä.

”Jos epäeettiseen toimintaan ei puututa heti, se voi pesiytyä organisaatioon.”

Moni avohoidossa oleva vanhus tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa. Kun laitoshoitoa aikoinaan vähennettiin, kotihoitoon piti lisätä henkilökuntaa. Näin ei kuitenkaan kaikissa kunnissa tapahtunut.

”Minusta tämä on yhteiskunnallista kaltoin kohtelua jo osittain.”

Suomessa desibelidemokratia

Läheisten aktiivisuus ja taloudellinen tilanne vaikuttavat siihen, miten ongelmatilanteet saadaan ratkaistuiksi.

Positiivisesti “hankala” omainen ottaa asioista selvää ja voi kyseenalaistaa hoitomuotoja, mutta kaikilla ei sellaista mahdollisuutta ole.

”Tämä on tällainen desibelidemokratia. Se, joka huutaa eniten, saa oikeutta – eihän niin saisi olla. Oikeus kuuluu kaikille. Tämähän on perustuslain vastaista, että joutuu käyttäytymään näin”, toteaa Sirkka-Liisa Kivelä.

Puheet ja käytäntö eri asia

Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa Maarit Tastula ja Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat vanhustenhoidon toimivuudesta Suomessa. Kivelä on Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori ja Helsingin yliopiston geriatrisen lääkehoidon dosentti.

Miten vanhustehoito käytännössä toimii ja miten sen pitäisi toimia? Ne ovat kaksi eri asiaa.

”En haluaisi elää kotona yksin nykyisen kotihoidon turvin. Haluaisin asua yhteisössä, jossa olisi kaiken ikäisiä”, Sirkka-Liisa miettii.

Suomessa passiivista eutanasiaa?

Sirkka-Liisa teki jo nuorena lääkärinä päätöksen erikoistua vanhusten hyvinvointiin.

Hänen oma mummonsa eli kotona, tutussa ja turvallisessa ympäristössä, loppuun saakka, ja se tuntui luonnolliselta. Nuorena kandina kaupunginsairaalassa hän näki liikuntakyvyttömiä, mykkiä vanhuksia nenämahaletkuissa. Niin ei saisi kohdella ketään.

Edelleenkin vanhustenhoidossa ihmisarvon kunnioitus on kyseenalaista.

”Osa hoitajista on empaattisia ja hyviä hoitajia – ja sitten on niitä toisenlaisia hoitajia. Laiminlyönnit voivat johtua taloudellisista epäkohdista; kiireessä epäeettisistäkin asioista tulee rutiinia. Kun turrutetaan lääkkeillä vanhukset hiljaisiksi sängynpohjalle, työ on helpompaa.”

”Olen ollut jo 2000-luvun alusta lähtien sitä mieltä, että meillä todella on tällaista passiivista eutanasiaa.”

Vanhenemisesta voi iloita!

Sirkka-Liisasta tuli oman miehensä Maurin omaishoitaja viitisen vuotta sitten, kun miehellä oli jo todettu muistisairaus. Varsinainen shokki oli kuitenkin vasta se, kun Maurilla todettiin syöpä.

”Kun Mauri sairastui, sanoin, että sinulla ei ole mitään hätää. Minä ihan varmasti huolehdin sinusta”, Sirkka-Liisa muistelee sanoneensa miehelleen.

Pariskunnalla oli paljon tulevaisuudensuunnitelmia vanhuudenpäivien varalle, mutta ne menivät uusiksi. Elämä on nyt erilaista kuin suunniteltiin, mutta silti omannäköistä, aktiivista ja arvokasta.

Rakkaus on vaan syventynyt tämän sairauden myötä.

Vanhenemisesta voi myös iloita; Sirkka-Liisa toteaa, että enää ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.

Enää ei tarvitse laittaa jakkupukua päälle ja yrittää esittää järkevää professoria, joka esittää tutkimustuloksiaan, vaan voi puhua vapaasti. Se on suuri ilo!

Kommentit