Tiia Nurmilaakso
Yle
Koulun liikuntatuntien huutojaosta toipuminen vie vuosia ja liiallinen kilpailu ja suorituskeskeisyys harrastuksissa tappaa liikunnan ilon. Kielteiset kokemukset vaikuttavat tutkitusti vielä vuosien päästä siihen, miten nuoret suhtautuvat liikuntaan.
Mikä tehokkaimmin tappaa liikunnan ilon? Uusi suomalainen pitkittäistutkimus seurasi yli 2000 lapsen ja nuoren liikunta-aktiivisuutta 10 vuoden ajan. Tutkijat halusivat selvittää, mitkä tekijät saavat lapset ja nuoret kiinnostumaan liikunnasta ja mitkä tekijät taas estävät liikkumasta. Tutkittavista vajaa neljännes oli vähän liikkuvia.
- Yleinen mielikuva vähän liikkuvista ihmisistä on tosi kapea ja ennakkoluuloinen. Heitä pidetään sohvalla tai koneella viihtyvinä, ylipainoisina, roskaruokaa ja olutta nauttivina laiskureina, joiden elämäntavat ovat kaikin puolin epäterveelliset, sanoo erikoistutkija Juhani Tähtinen Turun yliopistosta.
- Nyt tutkimuksen perusteella voi sanoa, ettei mielikuva pidä paikkansa, nuorisokasvatuksen yliopistotutkija Markku Vanttaja jatkaa.
Paljastui, että kaikki liikkumattomat nuoret eivät ole ylipainoisia sohvaperunoita, vaan joukkoon mahtuu esimerkiksi entisiä junioriurheilijoita. Vähän liikkuvat nuoret eivät ole mikään homogeeninen ryhmä.
Mikä tappaa liikunnan ilon?
Kun vähän liikkuvilta nuorilta aikuisilta kysyttiin, mitkä tekijät tai tahot ovat vähentäneet mielenkiintoa liikuntaa kohtaan, kolme yleisintä vastausta olivat koulu, liikunnanopettaja ja urheiluseurat.
Monella vähän liikkuvalla nuorella koululiikuntaan liittyi kielteisiä ja ahdistavia kokemuksia. Vähän liikkuvista nuorista aikuisista 27 prosenttia arvioi, että liikunnanopettaja oli vähentänyt joko paljon tai erittäin paljon heidän kiinnostustaan liikuntaan.
Kun kapteenit valitsivat liikuntatunneilla joukkueita, jäin aina viimeisten joukkoon. Lopulta opettaja määräsi minut toiseen joukkueeseen, kun kumpikaan ei halunnut.
Vaikka suomalaisten koulujen opetussuunnitelmassa ei korosteta kilpailuhenkisyyttä se tuntuu silti olevan usein läsnä liikuntatunneilla. Vähän liikkuvista pojista huomattava osa oli sitä mieltä, että liikuntatunneilla kilpaillaan liikaa ja syrjitään huonompia.
- Kilpailuun saatetaan suhtautua hauskana leikkinä, joka lisää motivaatiota ja innostaa parantamaan suorituksia. Mutta kilpailuun liittyy voittamisen lisäksi häviäminen ja muita huonommaksi leimautuminen. Nuoret kokevat, että osaamattomuus on häpeällistä, tutkijat muistuttavat.
Mä olin tosi paska juoksemaan… ja aina oli niitä juoksukisoja uudestaan ja uudestaan. Mä olin aina yksi viimeisistä.
Koulun liikuntatunteihin liittyi muitakin häpeän ja nolatuksi tulemisen tunteita. Osa vähän liikkuvista nuorista koki, että koulun liikuntatunneilla vertailtiin paitsi fyysisiä taitoja ja suorituksia, myös ulkoisia mittoja. Murrosiässä tapahtuu isoja kehollisia muutoksia, joita pukuhuoneessa on vaikea peittää.
Miksi urheilullinen nuori lopettaa liikunnan harrastamisen?
Osa vähän liikkuvista oli entisiä junioriurheilijoita. Näillä nuorilla oli pääasiassa myönteisiä koululiikuntakokemuksia: he olivat hyviä liikunnassa ja kilpailuhenkisiä ja heille oli tärkeää päteä liikuntatunneilla.
Vahvasta liikunnallisesta identiteetistä ja pääosin myönteisistä liikuntakokemuksista huolimatta liikuntaharrastus voi hiipua. Mielenkiintoista on, että moni junioriurheilija lopettaa liikunnan harrastamisen samasta syystä, minkä vuoksi toiset nuoret eivät alunperinkään kiinnostu liikunnan harrastamisesta: kilpailua on liikaa.
Monella liikunnan harrastaminen loppuu siinä vaiheessa, kun harjoittelu alkaa mennä liian vakavaksi ja kilpailu liian kovaksi. Urheilulle pitäisi uhrata käytännössä lähes kaikki vapaa-aika. Eikä sekään välttämättä riitä!
Mielenkiinto loppuu, jos sä treenaat kovaa, mutta silti istut penkillä pelien ajan.
Kovaa harjoitustahtia suurempi ongelma monille nuorille oli joukkueen sisäinen kilpailu pelipaikoista.
Mikä tahot lisäävät ja mitkä vähentävät kiinnostusta liikuntaa kohtaan?
Kiinnostusta lisäävät
- ystävät
- urheiluseurat
- vanhemmat
Kiinnostusta vähentävät
- koulu yleensä
- liikunnanopettajat
- urheiluseurat
Passiivinen elämäntapa ei välttämättä jatku loputtomiin
Mediassa lasten ja nuorten vähäistä liikuntaa käsitellään ennen kaikkea kansanterveydellisenä ongelmana: lapset liikkuvat alle 3000 askelta päivässä eivätkä pääse enää kyykkyyn tai pysty istumaan selkä suorassa. Lasten liikkumattomuus on terveyspommina, jonka hintalappu lasketaan miljardeissa euroissa. Kuin todisteena tästä kaikesta, varusmiesten kunto laskee ja paino vain nousee.
- Liikkumattomuudesta puhutaan isona ongelmana. Sitä pidetään yhtenä merkittävimmistä ihmisen terveyttä ja hyvinvointia vaarantavista riskitekijöistä. Tämä johtaa helposti vähän liikkuvien syyllistämiseen ja osa liikkumattomista kuvaileekin itseään laiskaksi, Tähtinen summaa.
- Aktiivisia kuntoilijoita ja liikunnanharrastajia pidetään hyvinä ja vastuullisina ihmisinä. Vastuullisen mallikansalaisen elämäntapaan kuuluu aktiivinen liikunnan harrastaminen.
Tutkijoiden mukaan vähän liikkuvat ovat kyllä tietoisia siitä, että liikunnan harrastaminen olisi tärkeää terveyden kannalta. Tämä ei kuitenkaan saa vähän liikkuvia liikkumaan yhtään enempää.
Tutkimuksen hyvä uutinen tulee tässä: vähäinen liikunnan harrastaminen lapsena tai teini-iässä ei välttämättä ole myöhemmän liikunta-aktiivisuuden kannalta niin kohtalokasta kuin on yleisesti ajateltu.
Nuorella iällä omaksutun passiivisen elämäntavan on ajateltu jatkuvan helposti aikuisiässä. Suurin osa kouluiässä vähän liikkuneista oli kuitenkin selvästi lisännyt liikunnan harrastamista varhaiseen aikuisikään tullessaan, vaikka usein juuri tästä ryhmästä kannetaan suurinta huolta.
Liikunnan pitäisi olla hauskaa!
Kaikille sopivaa helppoa, halpaa ja nopeasti vaikuttavaa ihmelääkettä liikunnan lisäämisen ei tutkijoilta löydy. Lähimmäksi päästään, kun muistetaan, että liikunnan pitäisi olla suorittamisen sijasta hauskaa!
Koulun liikuntatuntien muisto voi viedä liikunnan ilon vielä aikuisenakin.
Vihasin koululiikuntaa. Kaikki tuntui perustuvan toisen voittamiseen joko yksilötasolla tai joukkueena. Tai sitten kisattiin aikaa vastaan tai tavoiteltiin tulosta. Vasta aikuisiällä löysin liikunnan ilon juoksusta.
Tutkijat muistuttavat myös, että liikunta on vain yksi harrastus muiden joukossa. Se kilpailee nuorten ajasta kaikkein muiden ajanviettotapojen kanssa.
- On hyväksyttävä, ettei liikunta kiinnosta kaikkia. Meidän yhteiskunta ei vain ole yhtä huolissaan siitä, minkä verran nuoret harrastavat kulttuuria, esimerkiksi bänditoimintaa, Markku Vanttaja heittää.
- Liikkumattomuus on yhteiskunnalle ongelma, mutta useimmiten liikkumattomalle itselleen se ei ole mikään ongelma, Tähtinen lisää.
- Ihmisen kokonaishyvinvoinnissa on kyse paljon muustakin kuin siitä, kuinka paljon harrastaa liikuntaa ja millainen on terveys ja fyysinen kunto, tutkijat summaavat.
