Hyppää pääsisältöön

Ruisrockiin saapuva N.E.R.D on popmusiikin hittinikkareiden hiekkalaatikko – biiseillä on kuultu villiä funkia, vuosituhannen vaihteen räppirokkia ja räppäävä Rihanna

Pharrell Williamsin tähdittämä N.E.R.D on huipputuottajien omaehtoinen sivuprojekti, joka yllättää ja viihdyttää.

N.E.R.D-yhtye // Kuva: Promokuva

Ruisrock julkaisi kovan kiinnityksen ensi kesän festareille, kun N.E.R.D-yhtye saapuu Ruissaloon. N.E.R.D, eli No one ever really dies, on Pharrell Williamsin, Chad Hugon ja Shay Haleyn muodostama yhtye, jonka musiikissa groovaavassa liemessä toisiinsa sekoittuvat hiphop-, funkrock- ja popmusiikki.

Joulukuussa N.E.R.D julkaisi seitsemän vuoden tauon jälkeen levyn No one ever really dies, joka tulvii nimekkäitä vierailijoita, kuten Rihanna, Kendrick Lamar, Gucci Mane ja Ed Sheeran. Tyylillisesti levy on edennyt pitkälle ensimmäisen albumin rock-vaikutteista ja musiikissa on paljon samankaltaisuuksia Pharrell Williamsin soolomateriaalin kanssa.

Musiikkimedia Pitchfork on luonnehtinut, että N.E.R.D on säiliö Pharrell Williamsin huonoimmille ideoille. Kuvaavaa on, että nämä Pharrell Williamsin kehnoimmatkin ideat ovat useimmiten yllättävän toimivia.

Pharrell Williams ja Chad Hugo muodostavat myös The Neptunes tuottajaduon, jonka nimissä he ovat tehneet hittejä muun muassa Jay-Z:lle, Britney Spearsille, Justin Timberlakelle ja Nellylle. The Neptunesia pidetään yhtenä 2000-luvun popmusiikin merkittävimpänä tuottajatiiminä.

Elektronisempaan R&B- ja hiphop-musiikkiin keskittyneen The Neptunesin rinnalle syntyi sivuprojekti N.E.R.D, joka on tyyliltään selkeästi enemmän rock-musiikkiin kallellaan. Vuonna 2002 julkaistun In search of… -debyyttilevyn avauskappale Lapdance on vuosituhannen vaihteelle ominaista rap rockia. Samaisella levyllä N.E.R.D toi sex, drugs & rock’n’roll -tematiikan rap-musiikkiin kappaleella Rock Star jo 15 vuotta ennen Post Malonea ja 21 Savagea.

N.E.R.D:n uusi levy on poliittisempi kuin edeltäjänsä. Levyllä kuullaan kannanottoja poliitikan ja yritysmaailman korruptoituneisuutta vastaan sekä puheenvuoroja vähemmistöryhmien puolustamiseksi.

Esimerkiksi Don’t don’t do it -kappaleella, jolla Kendrick Lamar fiittaa, viitataan tapauksiin, joissa poliisi on ampunut afroamerikkalaisen henkilön. Kappale Don’t don’t do it on suora lainaus Keith Lamont Scottin tapauksesta, josta kuvatulla videolla hänen vaimonsa toistaa lausetta.

Levyn kantaaottavasta teemasta huolimatta No on one ever really dies ei ole ryppyotsainen saarnalevy. Sellainen yhtye N.E.R.D ei ole koskaan ollut. Päinvastoin hittinikkareiden musiikin tarkoitus on viihdyttää.

Edellisen Ruisrock-keikkansa aikana Pharrell Williams kutsui fanit lavalla tanssimaan. Tanssimista myös N.E.R.D:n keikalla tullaan varmasti näkemään. Pääseeköhän joku yleisöstä jälleen jopa lavalle asti?