Musiikki on yhä terapiaa, mutta sen parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa. Aivan kuin kohta olisi vain yksi vitamiini. Sielullinen aneemisuus alkaa ottaa yhteiskunnassamme vallan, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.
“Musiikki merkitsee minulle vapautumista koulunkäynnistä ja muista arkihuolista. Soittaminen on minulle kuten varmaan monelle muullekin hyvää mielenterveydellistä terapiaa. Musiikkia on monenlaista, klassista, rock n rollia, jazzia, yökerhoviihdettä ja vielä montaa muuta eri lajia. Musiikkia on eri mielentiloille. Hermostuneelle jotain rauhallista ja mieltä viilentävää, tai sitten ei musiikkia ollenkaan.Tämäkin auttaa useasti että on aivan hiljaa ja makaa sängyssään. Aggressiiviselle ihmiselle taas sopii jokin todella tunnetta uhkuva musiikki, tällaisessa tapauksessa raju rock n roll on kiistämättä paras.”
Näin kirjotti pikku-Yaffa 14 v. 1978 Pohjois-Tapiolan yhteiskoulussa.
Siis jo pienenä skloddina kelasin, että musa on terapiaa ja lääkitystä löytyy mihin tahansa tunnetilaan. Väittäisin myös, että näin on toimittu vuosituhansien ajan. Aikoinaan shamaanien ja poppatohtorien maasta nyhtämät lääkerohdot ja yrtit on nyt purkitettu pillereiksi ja pantu myyntiin apteekkien hyllyille. Samoin on käynyt musiikille: sävelet, soinnut, laulut ja rytmit on purkitettu ja muutettu vinyyleiksi, cd-levyiksi ja nyt digitaalisessa muodossa leijuvaksi joksikin..
Kun musiikkia ryhdyttiin myymään ja markkinoimaan tuotteena, alkoi siitä karsiutua pois sen lääkinnällinen ja terapeuttinen tarkoitus. Musiikki on toki yhä terapiaa, mutta sen parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa. Aivan kuin kohta olisi vain yksi vitamiini. Sielullinen aneemisuus alkaa ottaa yhteiskunnassamme vallan.
Ihmiset eivät enää osaa etsiä musiikin monipuolista parantavaa vaikutusta, koska tarjonta on ykspuolista. Musiikin genreyttäminen auttaa markkinoinnissa ja myynnissä, ostajille tuputetaan maximum profit silmissä vain yhdenlaista tuubaa kuunneltavaksi. Radio-ohjelmat syytää ulos monikansallisten levy-yhtiöiden määräämiä soittolistoja. Jos et kuulu heidän jengiin, et pääse kuuluville.
Kävin Espanjassa ekan kerran vuonna -82 ja putosin perseelleni kuunnellessani paikallista radiokanavaa. Spiikkereistä pursusi peräkanaa Johann Sebastian Bachia, Miles Davisia, Camaron De La Islaa ja Sex Pistolsia. Rajoja ei ollut, koska kukaan ei ollut ilmeisesti kertonut dj:lle mitä saa soittaa ja mitä ei. Dj oli hiffannut, että hyvä musa on hyvää musaa, ja sitä voi kuunnella vierekkäin vaivatta. Monipuolisuus rikastuttaa mieltä ja sielua.
Mitäänsanomattomalla taustamusahölinällä on kai silläkin joku tarkotuksensa..
Tapasin Sound Trackerin kuvausmatkalla Moskovassa perinnelaulajan, jonka laulamat, tuhansia vuosia vanhat laulut, liikuttavat kuulijaa syvästi. Evgeniya Smolyaninova opiskeli vuosikymmeniä Andrej Tarkovskyn leffoista tutun Olga Sergeevan kanssa. Hänestä tuli kuuluisa, suuria konserttisaleja täyteen vetävä perinnelaulaja, joka kuitenkin havahtui myöhemmin muistamaan, mitä varten nämä laulut oli alun perin tehty. Ne ovat parannuslauluja. Evgeniya päätti muuttaa elämänsä suuntaa ja alkoi käyttää lahjaansa sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Hän kolusi sairaaloita ja lauloi dementikoille, syöpäsairaille ja autistisille ihmisille. Dementoituneet ihmiset palasivat, ainakin hetkittäin, tänne. Ihmiset, jotka eivät olleet sanoneet sanaakaan moneen vuoteen, alkoivat puhua. Syöpäpotilaat kertoivat kipujensa lieventymisestä.Tämä kaikki tapahtui ikivanhan tiedon, laulun voimalla. Panee vähän funtsimaan.
Musiikki on lääke iloon, suruun, uskontoon, rituaaliin, ahdistukseen, aggressioon, melankoliaan jne. Koko ihmisen sielunelämän skaalaan.
Mitäänsanomattomalla taustamusahölinällä on kai silläkin joku tarkotuksensa. Kun heräät kankkusessa Viking Linen hytistä, perillä satamassa, siihen viuluvoittoiseen hissimusaversioon “Tahdon rakastella sinua” -biisistä, niin tunteet nousevat. Joko rauhoitut etkä mieti mitään - tai omassa tapauksessa: raivostun, adrenaliinit nousee, niillä voimilla pakkaan ja juoksen ulos purtilosta vauhdilla.
Kaikella musiikilla on meihin vaikutus. Kannattaa pitää korvat höröllä ja kuunnella monipuolisesti.
Kiitokset Sound Tracker sesonki 3:n seuraamisesta.
Syvä kumarrus, over and out.
Sami Yaffa
Sami Yaffa - Sound Tracker, katso koko 3. kausi
Yle Teema lauantaisin klo 20.00. Ensimmäinen jakso nähdään 20.1., jolloin kaikki jaksot myös julkaistaan Yle Areenaan - klikkaa linkkejä alla ja katso jaksot. Samin maakohtainen kolumni ilmestyy TV-esitysten myötä.
- 20.1.2018, jakso 1: Kolumbia
- 27.1.2018, jakso 2: Irlanti
- 3.2.2018, jakso 3: Israel/Palestiina
- 10.2.2018, jakso 4: Japani
- 17.2.2018, jakso 5: Venäjä, Pietari
- 24.2.2018, jakso 6: Venäjä, Moskova