Laila Tarpila
Yle
Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 hän osallistuu Kirkkonummen taisteluihin. #musiikinkevät1918 – Kuuntele Soivassa arkistossa Aarre Merikanto
Aarre Merikanto oli Suomen sisällissodan aikaan 24-vuotias, säveltäjänä jo nimeä luonut nuorukainen.
Merikannon toinen sävellyskonsertti oli kuultu helmikuussa 1917 Helsingissä. Säveltäjä oli itse johtanut Helsingin kaupunginorkesteria.
Toinen sävellyskonsertti ei ollut menestys ensimmäisen tapaan. Kriitikoiden kesken vallitsi yksimielisyys siitä, että nuori säveltäjä oli Moskovassa oppinut käyttämään orkesteria taitavammin, mutta että häntä vaivaa edelleen sanonnan liika perusteellisuus.
Säveltäjäkollega Leevi Madetoja oli luonnehtinut Merikannon sävelkieltä todeten: “Säveltäjän sanontatapa on kauttaaltaan liian laajasanainen."
Tammikuun lopussa 1918 nähtiin Siuntioon johtavalla maantiellä pieniä nuorten miesten joukkoja, jotka sekä jalan että reellä matkasivat kohti Svidjan kartanoa.
Kartanoon kokoontui noin 150 miestä, jotka olivat siuntiolaisia ja sen ympäristöstä. Joukossa oli myös helsinkiläisiä ja heidän mukanaan säveltäjä Aarre Merikanto.
Hemmoteltu ainokainen
Vuonna 1893 syntynyt Aarre Merikanto oli vanhempiensa, säveltäjä Oskar Merikannon ja Liisa Merikannon ainoa lapsi. Aarre sai kaiken huomion ja hemmottelun osakseen.
Aluksi Aarren koulumenestys oli mainio. Huolellisen ja tunnollisen pikku oppilaan keskiarvot kuuluisassa Alli Nissisen valmistavassa koulussa olivat lähellä yhdeksää.
Koulu jää kesken
Kymmenvuotiaana vuonna 1903 hän pääsi arvostetun Helsingin Normaalilyseon oppilaaksi. Koulunkäynnin alamäki alkoi hiljalleen ja koulu jäi 18-vuotiaalta Aarrelta kokonaan kesken vuonna 1911.
Arvosanat olivat niin huonoja, että ensin tuplattuaan kuudennen luokan ja sen jälkeen, kun edessä olisi ollut myös seitsemännen luokan tuplaaminen, anoi isä-Oskar pojalleen vapautusta koulusta.
Aarre oli kuitenkin kiinnostunut musiikista, hän oli aina soitellut pianoa. Koulun jättäminen kesken tuntui silti nololta.
Opiskelemaan Leipzigiin isän jalanjäljille 1912
Saksan ja musiikin teorian opintoja Aarre Merikanto jatkoi yksityisesti, sillä oli sovittu, että hän lähtisi isänsä jalanjäljissä Leipzigiin opiskelemaan musiikkia.
Leipzigissä Aarren tärkein opettaja oli Max Reger. Regerin johdolla hän opiskeli kaksi vuotta kevääseen 1914 asti ja näiden ulkomaan opintojen jälkeen Aarre Merikannon ensimmäinen sävellyskonsertti kuultiin Helsingissä 5. marraskuuta 1914.
Kaupungissa oli tuolloin 130.000 asukasta ja yhden säveltäjän tuotannolle kokonaan omistettu konsertti oli merkittävä tapaus.
Leipzigin jälkeen Moskovaan 1915
Leipzigin jälkeen Aarre halusi jatkaa ulkomaisia musiikkiopintojaan. Hän sai stipendin ja suuntasi Moskovaan. Isä-Oskar ei halunnut lähettää poikaa kuin tuntemiensa henkilöiden luokse ja toiveissa oli päästä Aleksandr Glazunovin oppilaaksi. Koska se ei onnistunut, tuli Aarren opettajaksi Sergei Vasilenko.
Moskovan aika jäi lyhyeksi, Aarre viihtyi kaupungissa erinomaisesti, mutta viipyi siellä vain runsaat neljä kuukautta.
Marraskuussa 1915 levottomuudet koskettivat epäsuorasti myös sävellysopiskelijaa:
"Wasilenkon luona kun varkaat yrittivät temmellellä, mutta talonmies oli nähnyt niitten sinne menevän, hälyyttänyt poliisin joka ne sitten sieppasi kiinni. Ampuakin olivat uhanneet. Ja kait olivatkin ovien välistä molemmin puolin hiukan piffailleet. Wasilenko itse oli maatilallaan tämän sattuessa.
No, perjantainahan kuulen tarkemmin. Lidja Petrowna oli heti varma, että se olisi Mustan liiton [=sosiaalivallankumouksellisten] työtä, mutta semmoiset tapahtumathan täällä kuuluvat päiväjärjestykseen, niin tiedä sitten, onko mustan vai valkoisen liiton hommia!"
Helsingissä järjestettiin joulukuun alussa 1915 Jean Sibeliuksen 50-vuotisjuhlan merkeissä joukko konsertteja, joista Aarre Merikanto oli erittäin kiinnostunut: "Uteliaana odotan nyt kuulumisia Sibelius-juhlilta. Kirjoittakaa sitten tarkasti uusista sävellyksistään, että minkä maan 'poikia' ne ovat!"
Joulukuussa Aarre lähetti isänsä kautta myös Musiikkikirjeen julkaistavaksi Helsingin Sanomissa. Musiikkikirje sisälsi arvioita mm. Skrjabinin ja Glazunovin teoksista, mutta ilmeisesti se juuttui isän sensuuriin. Ainakaan se ei koskaan päätynyt painettuun lehteen.
Takaisin Helsinkiin 1916
Vallitsevan sotatilan vuoksi keväällä 1916 Moskovasta alkoi olla jo vaikea päästä matkaamaan takaisin Helsinkiin. Maaliskuussa Aarre kuitenkin palasi.
Huhtikuussa hän hioi viulukonserttoaan ja sai siihen paljon apua ystävältään Eino Rönnmarkilta, jonka luokse Mikkelin lähettyville Aarre oli matkustanut.
Kotiin hän kirjoitti kirjeitä, joissa selosti pääasiassa monia kahvikekkereitä, joihin oli osallistunut. Kaikkiin juhliin rahat eivät riittäneet, ja toukokuussa piti jo lainata mm. Jalmari Finneltä.
Vuosi 1917
Vaikka perheen kirjeenvaihto oli aina ollut vilkasta, ei vuodelta 1917 ole säilynyt ainoatakaan Aarre Merikannon kirjettä. Erään myöhemmän kirjelähteen perusteella tiedetään kuitenkin, että hän työskenteli huhtikuussa 1917 Janakkalassa Tervakosken lähettyvillä ja sai siellä valmiiksi sittemmin kadonneen pianotrion.
Jossain vaiheessa 1917 hän sävelsi myös jousikvarteton E-duuri, minkä myöhemmin tuomitsi itse jyrkin sanoin.
Kesällä 1917 Oskar Merikanto oli jälleen konserttikiertueella ja välitti kotiin tietoa myös poliittisista asioista. Se ei ollut tavallista, sillä yleensä kirjeet sisälsivät kuvauksia jokapäiväisistä arkisista asioista, ihmisistä sekä musiikista.
"Korkeakosken asemapäällikkö Rydman kertoi että eduskunnassa on päätetty, että ryssät pitää saada maasta pois ja Suomi Venäjästä tykkänään irti. Väliaikainen hallitus on tämän johdosta uhannut lähettää tänne miljoonan miestä. Mutta väliaikainen hallitus tulee luultavasti pian eroitettavaksi ja Pohjanmaalla kuuluu olevan aseita vaikka kuinka paljon ja venäläiset sotamiehet kuuluvat myyvän kivääreitään 5 ja 10 markalla. On siis hyvin jännittävää nähdä miten tässä asiat kehittyvät."
Siitä, mitä syksyn mittaan 1917 perheessa tapahtui, ei tiedetä muuta kuin että Aarre osallistui valkoisten harjoituksiin ja oli valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä.
KUVA: Tapaninpäivää 1917 vietettiin isolla joukolla Schadewitzin perheen luona. Myöhemmin perhe muutti sukunimensä Harmajaksi. Mukana juhlimassa mm. näyttelijät Mia Backman ja Sven Hildén, teatterinjohtaja Valle Sorsakoski sekä oopperalaulaja Wäinö Sola Elli-puolisoineen. Aarre tupakoi oikealla.
Vuosi 1918
Aarre Merikannon valokuva-albumi todistaa hänen olleen tammikuussa 1918 Jalasjärvellä. Merikannoilla oli paikkakunnalla isän puolen sukulaisia.
Tammi-helmikuussa suojeluskuntalainen Aarre Merikanto tavataan Kirkkonummella, jossa hän otti osaa sisällissodan ankariin taisteluihin.
Punaisten piirityksen 22.-27. helmikuuta jälkeen valkoisten joukot antautuivat ja joukot vietiin Helsinkiin vankilaan Ruotsalaisen reaalilyseon tiloihin Kruununhakaan.
Artikkeli Kirkkonummen tapahtumista julkaistaan 27. helmikuuta. Lue myös Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Lähteet
Berglund, Sven: Svidja Kåren. Helsingfors: Holger Schildts, 1920.
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Heikinheimo, Seppo: Aarre Merikanto. Säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY. Porvoo 1985.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Wikipedia Suitian kartano (myös Syrjä, ruots. Svidja slott)
