Suomalainen korruptio. Onko se setelinippuja taskusta toiseen, viihdykkeitä, poliittista suhmurointia vai jotain muuta? Puhutaanko maan tavasta, jossa jonkun edut otetaan huomioon paremmin kuin toisten?
Aleksi Salmenperän ohjaama elokuva Jättiläinen on tositapahtumiin perustuva fiktio Talvivaarasta. Palkittu elokuva on kylmäävän jännittävä kertomus korruptiosta ja hyvä veli -verkostosta Suomessa.
”Elokuva pyrkii olemaan fiktio joka on totta. Tai mahdollisimman totta ollakseen kuitenkin fiktio”, Salmenperä pyörittelee.
Mahtimiesten hirviporukat
Tv-ensi-illassa nähtävän Jättiläisen päähenkilönä on nuori ja kunnianhimoinen virkamies Jussi (Joonas Saartamo), joka saa käsiteltäväkseen Kainuussa sijaitsevan valtavan nikkelikaivoksen ympäristöluvan.
Nuori virkamies imaistaan mukaan hyvä veli -verkostoon, mahtimiesten hirviporukoihin.
Jussi alkaa epäillä, että hänelle ei ole kerrottu kaivoshankkeesta koko totuutta. Virkamiehen täytyy päättää missä joukkueessa hän pelaa – vai pelaako ollenkaan.
Ohjaaja Aleksi Salmenperän mielestä suomalaiseen korruptioon, maan tapaan, pitää suhtautua vakavasti.
”Kaikenlainen sisäpiirikähmintä lisää yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta.” Salmenperä uskoo, että suomalainen virkamies kyllä yrittää parhaansa.
Kyräillään ja kytätään
Jättiläinen-elokuvan tarina elää Talvivaaran maisemissa ja konttorissa, ympäristövirastossa. Jännitystä varten ei tarvita näyttäviä kulisseja.
”Se, mikä on uskottavaa, on jännittävää – tai ainakin kiinnostavaa. Tähän pyrimme. Isossa roolissa oli ajatus siitä, että yksikään keskeisistä henkilöistä ei selitä itseään puhki. Sen sijaan kyräillään ja kytätään.”
”Totta kai näennäisen arkista tunnelmaa viedään trillerin suuntaan äänisuunnittelulla, leikkauksella ja kuvauksella.”
Salmenperän mukaan tarinan ihmisiä ja heidän ratkaisujaan yritetään myös ymmärtää. Romantiikka on Jättiläisessä karsittu ankaralla kädellä.
”Halusin rajata tarinaa mahdollisimman tiukasti Talvivaaran kaivoksen ympärille. Romantiikka ei kiinnosta minua ja painostin käsikirjoittaja Pekko Pesosta poistamaan sen käsikirjoituksesta”, ohjaaja paljastaa.
Mitä tarkoittaa moraali?
Suomalaisen moraalin nykytilaa on Salmenperän mielestä vaikea arvioida. ”Pelkään, etteivät monet edes ymmärrä moraali-sanan merkitystä.”
Omaa moraaliaan kannattaa ohjaajan mukaan vaalia.
”Se helpottaa elämää. Ja on erittäin reilua myös muita elollisia kohtaan. Jonkinasteinen henkilökohtainen moraali on perusedellytys inhimilliselle käytökselle.”
Patrian Afrikan valloitus
Suomessa tehdään edelleen vähän yhteiskuntakriittisiä elokuvia. Sille on Salmenperän mukaan syynsä. Elokuvat eivät myy.
Mistä sitten syntyy kiinnostava yhteiskunnallinen elokuva?
”Kiusallisten ja piilossa olevien yhteiskunnan epäkohtien paljastamisesta dramatisoimalla ne ymmärrettäväksi tarinaksi, joka nerokkaasti välttää yksisilmäisen propagandan. Toteutetaan tinkimättömästi. Ja perustuu tositapahtumiin”, ohjaaja tykittää.
Kun Salmenperää pyytää arvioimaan, mistä nyt Suomessa voisi tehdä härnäävän elokuvan, hän ei aikaile.
”Patrian Afrikan valloituksesta.”
