Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Kivekset pois jopa ilman kivunlievistystä - Possujen kastrointi voitaisiin hoitaa myös rokottamalla

pieni porsas katsoo kohti
pieni porsas katsoo kohti Kuva: Pixabay Yle Tiede

Karjupossun kivekset poistetaan Suomessa sen ensimmäisellä elinviikolla. Muualla maailmassa kuljetaan tässä asiassa edellä: Englannissa possut saavat pitää kiveksensä, mutta ne teurastetaan niin nuorina, ettei karjun hajua ehdi kehittyä. Australiassa on käytössä rokote. Milloin meillä kokeillaan näitä, kysyy Sini Merikallio blogissaan.

Keskivertosuomalainen pistelee poskeensa lihaa enemmän kuin koskaan: yli 70 kiloa vuodessa. 50 vuodessa määrä on kasvanut 30 kiloa!

Kun lihaa tuottavien eläinten lukumäärä vain kasvaa, niiden elinolosuhteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Suosituin lihanlähteemme sika joutuu ensimmäisen elinviikkonsa aikana erikoisen stressaavaan tilanteeseen. Puolet koko possuikäluokasta altistetaan kivuliaalle toimenpiteelle: kivesten poistolle.

Pieniltä karjupossuilta poistetaan kivekset, jottei niiden lihaan muodostuisi ns. karjun hajua. Karjun haju johtuu pääasiassa uroksen kivesten tuottamasta sukupuolihormonista androstenonista. Noin 10 prosentilla kastroimattomia karjuja pahanhajuinen androstenoni ei poistu kehosta kovin tehokkaasti, vaan kertyy etenkin rasvakudoksiin.

Karjunhaju muistuttaa lähinnä virtsan ja ulosteiden hajua ja pistää esiin lihan kypsennysvaiheessa. Tämä haju käy joidenkin ihmisten nenään, vaikka kaikki eivät sitä edes erota.

Possun kivekset leikataan veitsellä tai pihdellä - joskus jopa ilman kivunlievitystä.

Kivesten poisto eli kastrointi tehdään yleensä sikatilallisen toimesta ja joskus jopa ilman kivunlievitystä. Possun kivekset leikataan pois veitsellä tai pihdeillä. Vaikka toimenpide on kokeneen tekijän suorittamana verrattain nopea, on se myös kivulias.

Kipu ei valitettavasti ole vain hetkellistä eikä se lakkaa kastrointiin. Possut esimerkiksi hankaavat peräpäätään vielä päivien ajan operaation jälkeen.

Lihan laatukin on tavallaan kastraatiopihtien puristuksissa: leikkaamattomien possujen liha on vähärasvaisempaa ja siten nykypäivänä halutumpaa.

kaksi possua
kaksi possua Kuva: Pixabay Yle Tiede

Uudessa eläinsuojelulaissa kipulääkkeen käytöstä ollaan tekemässä pakollista ja hyvä niin, mutta vielä parempaankin olisi mahdollisuudet!

Esimerkiksi Sveitsissä sikaloissa possuja nukutetaan tiedottomiksi operaation ajaksi.

Tutkimukset eivät kuitenkaan puolla yleisanestesian käyttöä pikkupossujen kastroinneissa, sillä nukutuksesta herättyään kastroitu possu on edelleen kipeä.

porsas makaa laitteessa
Sveitsissä possut nukutetaan kastraatio-operaation ajaksi. porsas makaa laitteessa Kuva: Maria Virtanen Yle Tiede

Kävin itse kastroimassa muutaman possun Helsingin yliopiston yhteistyötilalla Ollikkalassa, jossa sikojen hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Siellä on mm. ensimmäisten joukossa maailmassa otettu käyttöön ryhmävapaaporsitus ja kaikkien töpselikuonojen saatavilla on jatkuvasti paljon olkia.

Ollikkalassa possut saavat kipulääkkeen ennen kastraatiota ja uudestaan sitä seuraavana päivänä. Kipulääkitty possu toipuu operaatiosta nopeammin ja kasvaa paremmin – kipulääkintä kannattaa siis taloudellisestikin.

Leikkauksen aiheuttaman stressi näkyy myös leikkaamattomien karsinatovereiden käytöksessä – stressi tarttuu!

Ennen omaa ensikastraatiokokemustani pistimme myös paikallispuudutukset kivespusseihin ja annoimme puudutteelle aikaa vaikuttaa. Possut eivät tämän jälkeen operaatioon juuri reagoineet, vaikkemme tällaisina aloittelevina possunkuohitsijoina kovin nopeita olleetkaan.

Hyvästäkin kipulääkkeestä ja puudutuksesta huolimatta kastraatiosta seuraa edelleen stressiä ja kasvun huomattavaa hidastumista. Kotimaisen FINCAS projektin tutkimusten mukaan leikkauksen aiheuttaman stressin voi havaita myös leikkaamattomien karsinatovereiden käytöksessä – stressi tarttuu! Lisäksi ihoa rikottaessa on aina olemassa tulehdusriski.

Sini Merikallio ja eläinlääkäriopiskelijakollegat possujen kanssa
Kirjoittaja ja eläinlääketieteen opiskelijakollegat Sini Ulmanen ja Johanna Anturaniemi kuohitsemisvalmiudessa Sini Merikallio ja eläinlääkäriopiskelijakollegat possujen kanssa Kuva: Elina Lehinsalo Yle Tiede

Muualla maailmassa kuljetaan tässä asiassa edellä: Englannissa possut saavat pitää kulkusensa. Ne vain teurastetaan niin nuorina, ettei karjun hajua ehdi kehittyä.

Lyhyempää kasvuaikaa korvaa kasvua mukavasti kiihdyttävä ja kiveksistä luonnollisesti erittyvä testosteroni, sekä stressaavalta kastraatiotapahtumalta välttyminen. Voisiko tämä toimia meilläkin?

Karjunhaju on periytyvä ominaisuus. Voisiko sen jalostaa pois?

Possutkin ovat yksilöitä. Karjunhajua ei esiinny kaikissa, sillä kyseessä on periytyvä ominaisuus. Voisiko siihen puuttua jalostamalla?

Jalostusvalintaa kenties nopeampi keino olisi geenimanipulaatio: mikäli hajun alkulähteiden takana olevat geenit löydettäisiin, niitä ehkä voitaisiin muokata niin, ettei hajua enää muodostu.

Valintaa voitaisiin suorittaa myös teuraslinjalla. Hollannissa kastroinnista luopuminen on synnyttänyt jopa täysin uuden ammattikunnan: karjunhajunhaistaja. Toisaalta kemiallinen nenä tekee jossain vaiheessa varmasti tuloaan ja aikanaan sellainen löytynee jokaiselta teuraslinjalta!

Possulle tehdään kastraatiota
Kirjoittaja ensimmäistä possuaan kastroimassa. Viilto pussin pintaan, kiveksen ulos puristaminen ja piuhojen katkaisu. Hyvin puudutettu possu ei operaatioon juuri reagoi. Possulle tehdään kastraatiota Kuva: Stefan Björkman Yle Tiede
Kastrointi voidaan suorittaa myös rokottamalla.

Ratkaisua voisi hakea myös maapallon toiselta puolelta Australiasta, jossa on kehitetty rokotus karjunhajua vastaan. Tekniikka on ollut siellä ja Uudessa-Seelannissa laajassa käytössä jo 90-luvun lopulta lähtien.

Rokotuksen toimintaperiaate on sama kuin esimerkiksi jokasyksyisellä influenssarokotuksella: elimistö saadaan tuottamaan itse vasta-aineita haluttua kohdetta vastaan. Tässä tapauksessa vasta-aineet tuotetaan gonadotropiineja vapauttavaa hormonia (GnRH) vastaan.

Nämä vasta-aineet kiinnittyvät sukupuolikehitystä kiihdyttävään hormoniin ja estävät sen vaikutuksen aivoissa, jolloin kivesten kehittyminen menee jäihin ja karjun haju jää muodostumatta.

Possujen hyvinvoinnin kannalta tämä kastrointitapa on huomattavasti mukavampi kuin leikkaaminen. Possut rokotetaan kahdesti kasvukaudella – muuta ei tarvita!

Isot lihatalomme ovat jopa kategorisesti kieltäytyneet ostamasta rokotekastroituja sikoja.

Tekniikka on maailmalla hyväksi havaittu eikä siihen siirtymiseen olisi esteitä. Siitä on myös puhuttu jo vuosia, mutta silti karjunhajua vastaan rokotetaan Euroopassa vasta 3 prosenttia urospossuista. Suomessa ei rokoteta senkään vertaa.

Isot lihatalomme ovat jopa kategorisesti kieltäytyneet ostamasta tällaisia sikoja, joten alkutuottajan on halutessaankin hyvin vaikeaa lähteä parantamaan possujensa oloja. En tiedä mikä on kieltäytymisen syy.

Porsas nukkuu pahnoilla
Porsas nukkuu pahnoilla Kuva: Pixabay Yle Tiede

Perin kummallista on, että rokotuskastrointiin siirtyessään tilallinen myös menettää eläinten hyvinvointikorvauksen, jonka hän taas saisi kipulievityksestä perinteisen kastroinnin yhteydessä. Haloo, missä tämän logiikka piilee? Onhan tämä ns. immunokastraatio possulle huomattavasti kivuttomampi toimenpide kuin muut kastrointivaihtoehdot!

Olemme olleet edelläkävijöitä possujen saparoiden katkaisukiellossa, toivottavasti emme jää kastraatioasiassa peränpitäjiksi.

Lehmien parissa on rutiinikäytössä siementen ”sekstaaminen”, joka sekin voisi toimia ratkaisuna possujen kastrointiin.

Syntyvän eläimen sukupuolen määräävät sen vanhemmiltaan saamat sukupuolikromosomit. Emoltaan se saa aina X-kromosomin, isältään puolet jälkeläisistä saa X:n, loppujen on tyytyminen pienempikokoiseen Y-kromosomiin. XY-kromosomisista kasvaa uroksia, kun taas XX:t kehittyvät naaraiksi.

Kromosomiston koon perusteella on mahdollista valikoida siittiöistä Y-kromosomiset pois, jolloin kaikista jälkeläisistä saadaan haluttaessa naaraspuolisia. Tämäpä olisikin elegantti ratkaisu karjun hajuun, kun ”turhia” karjuja ei edes pääsisi syntymään!

Suomessa vuosittain syntyvistä naudoista noin 20 prosenttia on saanut alkunsa sekstatuilla siemenillä. Hyvästä lehmäperheestä voidaan näin saada joka vuosi arvokkaita maidontuottajia ja linjan jatkajia, kun taas hieman huonomman Mansikin voi siementää liharotuisen sonnin puhtaalla Y-siemenellä, jolloin saatava sonnijälkeläinen kasvaa paremmin.

Olemme olleet edelläkävijöitä possujen saparoiden katkaisukieltoinemme (monessa muissa Euroopan maassa kaikkien possujen saparot typistetään rutiininomaisesti häiriökäyttäytymisen ehkäisemiseksi). Toivottavasti emme tässä kastraatioasiassa jättäydy peränpitäjiksi, sillä tekniikkaa, tekijöitä, mahdollisuuksia ja myös alkutuottajien muutoshalukkuutta meillä kyllä riittää!

Sini Merikallio
Tekniikan tohtori ja eläinlääketieteen kandidaatti Sini Merikallio Sini Merikallio Kuva: Anna Autio Yle Tiede

Kirjoittaja: Sini Merikallio

Tekniikan tohtori Sini Merikallio tunnetaan avaruustutkijana. Muutama vuosi sitten Sini vaihtoi sähköisen aurinkotuulipurjeen kehityksen ja ilmastonmuutoksen tutkimisen eläinlääketieteen opintoihin ja on nyt viittä vaille valmis eläinlääkäri. Käytännön tenteistä läpipäästyään ELK Merikallio aloittaa ensi kesän Savossa kunnaneläinlääkärin sijaisena kaikenlaisia eläimiä hoitaen.

Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Tule mukaan kokeilemaan Ylen tiedekirjettä!

Liity Yle Tieteen yhteisöön Facebookissa.

Keskustele

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede