Tiia Kovanen oli ennen Timo, mutta nyt vuosikymmeniksi miehen kehoon piilotettu nainen on vapaa. Pitkä prosessi sai päätöksensä kolme kuukautta sitten, kun Tiialle tehtiin onnistunut sukupuolenkorjausleikkaus.

Kuusivuotiaana Timo pukee äidin vaatteita päälleen ensimmäisen kerran. Naisen vaatteisiin pukeutuminen tuntuu hyvältä, mutta miksi, sitä poika ei tiedä. 13-vuotiaana Timo ristii kätensä ja toivoo olevansa tyttö edes hetken. Yksi päivä riittää. Kunhan vain saisi tietää, miltä tyttönä eläminen tuntuu.

Kun pojan kehoon on kerran syntynyt, siinä on pysyttävä.

Vaatekokeilut jatkuvat, kunnes läheltä piti tilanteita on ollut tarpeeksi. Ei enää ikinä, Timo päättää maatessaan äidin vaatteissa peiton alla. Huoneeseen yllättäen sännännyt kaveri oli saada tytöksi pukeutuneen pojan kiinni itse teossa. Onneksi niin ei käynyt. Kun tästä selviän, lopetan haaveilun naiseudesta, Timo päättää.

– Tämä on minun salaisuuteni. Tästä ei voi puhua kenellekään. Kun pojan kehoon on kerran syntynyt, siinä on pysyttävä.

Peittääkseen halunsa elää naisena, Timo kääntää ajatuksensa aivan päinvastaiseen suuntaan: menee 17-vuotiaana armeijaan ja miettii ammattisotilaan uraa. Jos elää oikein miehistä elämää, sisälle tukahdutettu nainen ei pääse pintaan, Timo ajattelee.

Timo elää miehenä niin hyvin kuin osaa. Hän rakastuu, seurustelee, menee naimisiin ja eroaa. 10 vuotta kestäneen suhteen aikanakaan toinen osapuoli ei näe miehen sisällä kytevää naisen identiteettiä. Talviaikaan lenkkipuvun alle puetut sukkahousut Timo osaa perustella pakkaslukemilla. Muuten naiseus saa pysyä piilossa.

– En olisi voinut tehdä asialle mitään. En tiennyt, mistä on kyse ja toisaalta siihen aikaan sitä pidettiin sairautena. Niinpä minä ammensin hyvää oloa itselleni naisteni kautta. Elin tavallaan omaa naiseuttani heissä. Silloin se vielä riitti minulle.

Yhä useammin elämä miehenä tuntuu väärältä.

Edellisen avioliiton päätyttyä Timo menee uusiin naimisiin ja perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi. Sitten elämä mullistuu.

Timon naiseus alkaa vyöryä esiin yhä useammin. Tunne on pakottava ja haave toisenlaisena elämisestä alkaa pyöriä miehen mielessä enemmän.

Elämä tuntuu pakahduttavalta. Timo purkaa tunteitaan pitkillä juoksulenkeillä. Kymmenien kilometrien lenkeillä on aikaa miettiä itseään ja ajatusta siitä, ettei voi ikinä saavuttaa sitä, millaiseksi itsensä tuntee.

Lenkin jälkeisen endorfiiniryöpyn turvin Timo jaksaa päivästä toiseen, mutta yhä enemmän ja useammin elämä miehenä tuntuu väärältä.

Timo ei vieläkään kerro ajatuksistaan kenellekään, mutta salaiset pukeutumiskerrat jatkuvat. Hetket suljettujen sälekaihtimien takana ovat Timolle ahdistavia ja ristiriitaisia. Tilanne tuo nautintoa, mutta samalla peilikuva tuntuu niin väärältä, että Timoa oksettaa. Mies haluaa mennä ulos naisena ja saada hyväksyntää, mutta vaakakupissa painaa enemmän pelko.

Ensimmäisen kerran Timo uskaltaa kertoa vaimolleen tuntemuksistaan esikoistyttären ollessa parin vuoden ikäinen.

Setan sivuilta on löytynyt transvestismiä käsittelevä teksti, jonka Timo tulostaa vaimolleen. Ajatus tuntuu Timosta loogiselta: hän tykkää pukeutua naisten vaatteisiin ja saa siitä rauhan. Ehkä hän on transvestiitti.

Ei käy, vaimo ilmoittaa. Perheessä on vain yksi nainen. Jos Timo ei heti lopeta, vaimo lähtee.

Ja niin Timo lopettaa. Kukaan ei tule enää koskaan kuulemaan yhtään sanaa tai ajatustakaan sisäisestä maailmastani, Timo ajattelee. Lähes kymmenen vuotta hän uskoi ajatukseen itsekin.

Triathlonia harrastava Timo ajelee säärikarvansa ja tuntee mieletöntä mielihyvää. Seuraavaksi hän avautuu tunteistaan treenileirillä tuntemattomalle ihmisille. Se helpottaa ja kannustaa eteenpäin.

– Tunne sisällä kasvoi niin voimakkaaksi ja pakottavaksi, että minun oli pakko puhua jollekin. Pelkäsin menettäväni kaiken, mitä minulla oli, mutta oli pakko selvittää, mistä on kyse.

Vuonna 2014 Timo avaa ensimmäisen kerran Setan transtukipisteen oven. Juttelutuokioiden jälkeinen kevyt ja hyvä olo saa avaamaan oven uudestaan ja uudestaan.

Vaikka kukaan muu ei ikinä saisi tietää tunteistani, tarvitsen tämän tiedon itselleni. Minun pitää saada tietää, miksi, Timo ajattelee.

Vaimolle kertominen oli vaikeaa, koska rakastin häntä.

Lopulta Timo saa lääkärin lähetteen, menee transpolille ja tutkimukset alkavat. On aika selvittää, millainen Timon sukupuoli-identiteetti on.

Timo käy transtukipisteen keskustelujen lisäksi kerran kuussa transpolilla. Samaan aikaan hän alkaa irrottaa otettaan miehisestä kuorestaan.

– Vaimo huomasi muutokseni, joten minun oli kerrottava hänelle, missä käyn ja miksi.

– Vaimolle kertominen oli vaikeaa, koska rakastin häntä. Halusin hänelle pelkkää hyvää ja haluan sitä edelleen.

– Totta kai minun olisi pitänyt kertoa jo aiemmin, mutta halusin ensin täyden varmuuden. Olin vuosikymmenet tukahduttanut oman minäni, enkä halunnut siinä vaiheessa muuta kuin saada ensin itse tietää, kuka olen.

Vuonna 2015 tammikuussa Timo saa diagnoosin. Hänellä on naisen sukupuoli-identiteetti. Alkaa muutosten vuosi.

Tiia kävelee ulos vastaanottohuoneesta. Kolme kuukautta sitten tehty sukupuolenkorjausleikkaus on mennyt hyvin ja kirurgilla oli naiselle hyviä uutisia.

– Olen toipunut leikkauksesta oikein hyvin. Kirurgikin sanoi, että hyvältä näyttää, Tiia nauraa onnellisena kävellessään kontrollikäynnin jälkeen pitkin Töölön sairaalan käytävää.

– Olen tuntenut naiseuteni omassa päässäni koko elämäni, mutta nyt olen kehollisestikin niin nainen kuin voin olla. Leikkaus täydensi naiseuttani ja oli tavallaan tämän koko prosessin päätepiste.

Loppujen lopuksi kaikki meni mielettömän hyvin.

Sukupuolenkorjausprosessin alusta on nyt kulunut kolme vuotta. Tasan kolme vuotta sitten Timo alkoi muuttua Tiiaksi ja kolmen lapsen isän matka kohti naiseutta alkoi.

– Siirsin lapsille kertomista monta kertaa. Olin saanut Setasta ohjeita, miten toimia, mutta aloittaminen tuntui niin vaikealta. Loppujen lopuksi kaikki meni mielettömän hyvin.

Jokainen lapsi suhtautui uuteen tilanteeseen rauhallisesti. Ainoastaan perheen poikaa isän tuleva muutos harmitti. Hän olisi nyt perheen ainoa poika Nacho-koiran lisäksi.

– Loppujen lopuksi meillä on mennyt oikein hyvin. Futista me käymme edelleen pelaamassa yhdessä.

Tiia elää lastensa kanssa aivan tavallista arkea. Ja Tiia on lapsilleen edelleen iskä. Katso video: (artikkeli jatkuu videon alla)

Tiian muutos tapahtui pala kerrallaan. Hoitojen myötä miehiset piirteet vähenivät. Samalla oli kerrottava suuresta muutoksesta oman perheen lisäksi myös muille.

– Aluksi pelkäsin todella paljon prosessiin lähtemistä. Vaikka tiesin ja olin varma siitä, mitä tahdon, pelkäsin ihmisten reaktioita. Pelkäsin jääväni yksin ja menettäväni kaiken.

Pelko oli turhaa. Vaikka avioliitto ei muutosta kestänyt, säilyi Tiialla hyvät suhteet lastensa äitiin. Myös muiden ihmisten hyväksyvä suhtautuminen lämmitti Tiian mieltä.
Vuosikausia lasten jalkapallovalmentajana toimineen Timon muuttuminen naiseksi ei ollutkaan iso juttu lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tiia otettiin Timon tilalle lämmöllä.

– Se oli ihan käsittämätöntä. Joukkueen sisällä vallitseva suvaitsevaisuuden ja hyväksymisen ilmapiiri oli mieletöntä. Se merkitsi minulle todella paljon.

– Sen sijaan, että minut olisi potkittu henkisesti maanrakoon, moni vanhempi tulikin puristamaan kättäni ja kertomaan, miten ylpeitä he olivat rohkeudestani.

Sinä kesänä Tiian valmentama jalkapallojoukkue voitti lähes kaikki pelit. Samaan aikaan Tiia pukeutui yhä useammin hameeseen ja hormonihoidot tekivät tehtäväänsä.

Kukaan ei muutu miehestä naiseksi sormia napsauttamalla, eikä Tiia sitä halunnutkaan. Tarkoitus ei ollut shokeerata, vaan ennemminkin kasvaa muiden mukana sellaiseksi naiseksi kuin hän oli aina halunnut olla.

– Minulle on ollut koko prosessin ajan äärimmäisen tärkeää, että lapsilla on hyvä olla, Tiia miettii.

– On tärkeää, että he ovat saaneet ja saavat edelleen kysyä, jos joku askarruttaa mieltä.

Lapset kutsuvat minua edelleen iskäksi.

Tiian tyttäret, Oona ja Ella, kattavat pöytää. Aleksi sairastaa kuumetta yläkerrassa. Tiia paistaa kanoja salaattia varten. Perhearki pyörii ihan kuin missä tahansa perheessä.

– Ei mikään ole oikeastaan muuttunut, Oona miettii.

– Onhan, nauraa Ella. Iskä ragee nykyään paljon helpommin ja useammin.

Kaikkia naurattaa. Iskän hermot eivät ole kuitenkaan koetuksella lasten takia, Tiia vakuuttaa. Ehkä se on ennemminkin hormonien tekosia.

Lapset kutsuvat Tiiaa edelleen luontevasti iskäksi. Tiian puolesta lapset voisivat käyttää hänestä jotakin muutakin nimitystä, mutta vielä iskää parempaa sanaa ei ole löytynyt.

Olen älyttömän onnellinen, että uskalsin tehdä tämän.

Tiialle tärkeintä elämässä on oma ja lasten hyvinvointi. Kun Tiia on onnellinen, ovat sitä myös lapset.

– Vaikka nyt sitten rageenkin nykyään enemmän, Tiiaa naurattaa.

Tiia on löytänyt elämäänsä sisäisen onnen. Edessä on koko loppuelämä kokonaisena ihmisenä.

– Rukoukseeni on vastattu. Olen älyttömän onnellinen, että uskalsin tehdä tämän.

Kuvat: Yle, Mira Pelo

Akuutti pääsi seuraamaan Tiian vaativaa sukupuolenkorjausleikkausta. Lähetyksessä tavataan myös Julia, joka on nyt onnellinen nuori nainen, sekä Kuisma, joka ei koe olevansa poika eikä tyttö. Katso Akuutti: