Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo osakuntatoveristaan kirjailija Edgar Sillmanista, joka löytyi koleraparakin ruumishuoneelta. #musiikinkevät1918
Helmikuun lopulla nuori helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala kirjoitti päiväkirjaansa useaan otteeseen viipurilaisen osakuntatoverinsa, kirjailija Edgar Sillmanin kohtalosta. Viipurin lähellä Muolaassa 1891 syntynyt Sillman oli akateemisissa piireissä laajasti tunnettu, monilahjakas nuorukainen - jonka luonteesta paljastui sodan keskellä arveluttavia puolia.
"Surullisiin kuulumisiin voin taasen liittää yhden. Olen usein aprikoinut kenenkähän viipurilaisen kuolemasta ensimmäiseksi saamme sanan. Nyt sen tiedon sain. Edgar Sillman makaa vainajana Neitsytpolku 4:ssä. Mies on siis nähtävästi murhattu tai jonkinlaisen vallankumous-sotaoikeuden "tuomiosta" ammuttu. Ero ei suinkaan ole suuri.
Huomenna kai saan tapahtumasta tarkempia tietoja. Puuhaavimman osakuntamme henkilöistä siis verihurtat ensimmäisenä raatoivat; tai tietojemme mukaan ensimmäisenä.
Mies juuri alkuun pääsemäisillään. Maisteri ja kirjailija; arkeologi ja valtiomiehen alku, niin kuin häntä puolileikillä arvosteltiin. Maskeradien yliairut, sihteeri ja väitöskirjansa kimpussa puuhaileva. Rauha tomulle!
Mutta miksi ei ruumis ole hänen varsinaisessa kodissaan?
Sillmanin kuolemasta kai ei koskaan tarkempia tietoja tulla saamaan. Aivan kuin sattumalta tapasi hänen sisarensa hänet koleraparakista, punakaartin ruumishuoneista – raadeltuna.
Osakunnan kokous on illalla 1/2 7 maissa. Silloin kai kuulemme hieman lähemmin Leppälältä asiasta.
Illalla. Tulin juuri osakunnan kokouksesta.
Siellä kuulin, että Edgar oli surmatuksi tultuaan ryöstetty putipuhtaaksi; sormukset, joita sillä snobilla sotajalallakin oltaessa oli sormissaan, kello ja rahat oli viety.
Milloin ja missä hän on surmattu, on vaikea tietää, mutta kenties oli hänkin niiden 14 (16? 19?) joukossa, jotka koettaessaan palata onnettomilta ja päättömiltä suojeluskuntaretkiltään otettiin Liisankadun päässä kiinni, vietiin tutkittaviksi ritarihuoneelle rosvojen paikalliseen pääkortteeriin ja ammuttiin sitten jäällä pohjoissatamassa.
Kaksi polyteekkaria, Länkelä ja Suutela oli siinä joukossa ainakin. Kenties myöskin Edgar Sillman.
Osakunnassa oli meitä koolla 8 á 10 miestä. Ja yksi nainen, neiti Tiinus. Herrat: Hallonblad, Leppälä, Lagercrantz, Kärmeniemi, T. Karjalainen, Karvinen sekä toisessa huoneessa istuen Marttinen.
Puhelin aluksi Sillmanin muistoksi hieman. Sitten keskustelimme osakunnan "vuosijuhlan" vietosta. Kun se sattuu osakunnan tavalliseksi kokouspäiväksi, tuntuivat olevan sitä mieltä, että sitä jossain muodossa viettäisimme. Kumma kyllä.
Aijomme koettaa saada L. Th. Tudeerin osakunnan vaiheita pääpiirteissään selostamaan ja inspehtorin pitämään pienen puheen. Siinä ohjelma. Ei tiettävästi muuta. Jos Ilmo Voipio sattuisi kaupunkiin, pyytäisimme hänen mahdollisesti krahnaamaan fioolia.
Sillmanin haudalle päätettiin laskea seppele. Mutta nauhoja eivät siihen tahtoneet. Saan siis vain ilman muuta jakaa mahdollisen mustiin (ryökäleitten) kirjoihin joutumisen kunnian Leppälän kanssa.
Sillmanissa oli kasvoissa 2 kuulanreikää. Lisäksi oli vatsa bajonetilla tai sapelilla viilletty auki.
Kuulin nyt vasta, että Edgarkin olisi mukamas ollut jonkunlainen suojeluskunnan osastopäällikkö. Jos niin on ollut laita, niin onpa totta tosiaan koko suojeluskuntahomma huonoa huonommin kokoonpantu. Edgar – sotilaspäällikkönä!
Pikkupoikana hän kyllä tinasotilailla Into Auerin kanssa innokkaasti tappeli. Mutta tosi otteluita johtamaan hän! Sellaisesta ei ikinä voinutkaan kunnollista tulla.
En nyt aivan tahtoisi sanoa kuin raumlaisiss jaarituksiss: "Gokk märsraagall!? Ennen snää näät galkaksen kuusenlatvas." Mutta enpä paljon muutakaan. Jos johto tosiaan istuu Edgarin ja hänen tapaistensa käsissä, niin – adjöö!
Ensinnäkin oli arveluni Sillmanin kohtalosta suunnilleen oikea. Ainakaan ei häntä ole voitu löytää Pellingin tienoilta. Sillä Vuorisen, Jokelan ja Petreliuksen kanssa oli hän onnellisesti sivuuttanut vielä Korpholmitkin. Ja koska Jokela, Vuorinen sekä heidän onnettomuustoverinsa lahdattiin Pohjoissataman jäällä, on kai Sillmanin kohtalo ollut sama.
Kiellosta liikkua kaduilla jälkeen 9 he kyllä tiesivät, niin sanoivat toverinsa. Syynä myöhäiseen tuloon oli se, että heidän täytyi kiertää eräs suuri railo. Ja onnettomuudekseen eivät valinneet esimerkiksi Brändön tietä, vaan syöksyivät suoraan leijonan kitaan Uudenmaan kasarmin luona.
Petreliusta, joka on kuulemma Saksassakin ollut, toverit enimmän kyseli; Vuorista ja Jokelaa syvimmin kaipasivat. Sillmanista olivat lausunnot, niin kuin voin hyvin arvata, vähemmän ylistäviä. Omat osakuntalaiset kyllä hänen ominaisuutensa jo aikaisemmista kokemuksista tunsivat.
Nikkilän tappelun jälkeen olivat kuulemma päättäneet, että mihinkään muuhun tappeluun ei enää antauduta Sillmanin johdolla. Ja yleensä näkyivät katsovan koko Keravan Nikkilän ottelun mitä typerimmäksi hommaksi.
Monessa muussakin suhteessa väittivät johdon olleen hunningolla, määräysten sekavia ja ristiriitaisia kertoen siitä täysin sitovia esimerkkejä. Ja niitten valossa ei Edgar suinkaan edukseen esiintynyt.
Eräs tapaus näkyi yhden kertojan mieleen synkimmin vaikuttaneen. Valkoiset yllättivät kaksi aivan maitopartaa punakaartilaista, komensivat kädet ylös ja pojat tottelivat heti. Siitä huolimatta ampui Sillman heistä toisen.
Kertojani, eräs kunnon nuorukainen, sanoi niin julmistuneensa, että oli ampua Sillmanin."
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Wikipedia: Edgar Sillman.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
