Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään. #musiikinkevät1918
Siitä, kun tuli sytytettiin Helsingin Työväentalon torniin merkiksi vallankumouksen alkamiselle oli tasan kuukausi.
Helsingin Työväenyhdistyksen kuorojen johtaja, Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola oli seurannut tapahtumia herkeämättä aitiopaikaltaan Työväentalon naapurista. Neljän viikon jälkeen hän oli sitä mieltä, että kaikki oli...
”Enemmän kuin mullinmallin. Eilinen ruoka.
Pohjoisessa tappelevat ”lahtarit”. Miksi? Ryssäthän ovat jo miltei kaikki kaikonneet! Alhaisodespotiaako vastaan? Kuitenkin huutaa Työmies, että Mannerheim on pannut pohjois-Suomessa toimeen yleisen asevelvollisuuden.
Etelässä riehuvat punakaartit. Ryssät touhuavat mukana. Samalla, kun tämä on ilmeistä ”peitettyä” maankavallusta, kiljuvat he, että valkokaarti turvautuu vieraisiin pistimiin, he kun saavat aseensa Ruotsista ja Saksasta.
Punakaartilaisissa itsessään ovat käsitteet niin sekaisin, että viime päivinä on Helsingissä saatu nähdä suomalaisia ryssän soltun kaprokassa. Eivät tosiaan ymmärrä edes hävetä.
Kaikessa tässä sekamelskassa puhuu Työmies isänmaasta ja suomalaisesta kansasta. Mikä epäjohdonmukaisuuden viiltävä ironia.
Ryssän soltut täällä ovat päättäneet ryhtyä ”sissisotaan”. Mitä tämä tietää? Koko etelä-Suomen raiskaamista! Pian on nälkäkuolema kaikilla edessä!
Mistä kohoaa järjen valo, joka lopettaa traagillisen maan katastrofiin vajoamisen?!
Kuinka lähellä loppua ollaan, kuvaa eilinen ruokalista ruokapaikassa.
Aamiaiseksi perunaa kastikkeen tai suolaisen silakan kanssa, juotavaksi vain kaljaa. Leipää noin 90 gr eli enemmän silmää kuin vatsaa varten, sekään ei minkään makuista.
Päivälliseksi oli 2 ”räättiä” eli perunaa tuoreen silakan kanssa ja perunaa liemen kanssa. Leipää ilman voita saman verran kuin aamulla ja kaljaa juotavana.
Pääravintona on siis Peruna. Tämäkin on ruton syömää ja aivan pian ovat nekin Helsingistä lopussa. Mikä silloin edessä?
Nykyään jo tuntuu vatsassa alituinen ”tyhjä” olo ja väsymys rupee iltaisin tunkemaan päälle jo 7:n 8:n tienoilla. Lopulta tullee lojuminen päätoimeksi.
Leikkisän puolen keksin illalla jutusta siinä, ettei nykyisen ruuan pierukaan enää haise, kuten entisen ajan ruuan.
Jaa-ah, voi aikoja, voi tapoja!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 28. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
