Helmikuun 26.-28. päivinä Martti Johannes Siirala kirjoittaa lukuisista punakaartien tekemistä murhista. #musiikinkevät1918
Helmikuun lopulla nuori helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala kirjoittaa lukuisista punakaartien tekemistä murhista mm. kolmen Thomén veljeksen teloituksesta.
Veljekset, 43-vuotias Valter, 37-vuotias William ja 35-vuotias Ivar olivat jääneet 1. helmikuuta punaisten vangiksi Vihdin Nummelassa. Veljekset pyrkivät pohjoiseen ja heidän tarkoituksenaan oli liittyä valkoisten joukkoihin. Punaisten ”lentävä osasto” teloitti heidät ja muutamia muita heidän kanssaan.
Valter ja Ivar olivat tunnettuja arkkitehteja. He olivat voittaneet 1916 Helsingin keskustan Stockmannin tavaratalon arkkitehtikilpailun. William oli metsänhoitaja. Myös veli Verner Thomé, 40-vuotias tunnettu taidemaalari oli liittynyt sotaan, mutta hän oli hakeutunut valkoisten puolelle omia teitään.
Kaarlo Borg, joka tunnisti ruumishuoneilla sekä Thomén veljekset että muita tuttuja, oli myös itse arkkitehti. Musiikkimaailma tuli myöhemmin tuntemaan hänen poikansa, basso Kim Borgin ja levytuottaja Jaakko Borgin.
Salome Borg, joka ei tuntenut soveltuvansa sairaanhoitajaksi, oli Kaarlo Borgin sisar.
Siiri oli Martti Johannes Siiralan nuorikko ja kuukauden ikäisen esikoistyttären äiti.
"Tätä nykyä soivat meille valkoisille miltei kuolinkellot täällä Helsingissä.
Eilenkin tuotiin kaupunkiin Vihdistä 16 valkoisten ruumista, murhattuja, ei taistelussa kaatuneita. Joukossa mm. kolme veljestä Thomé. Onkohan taiteilijakin lahdattu?
Kuinka katkera ja kataluuksiin valmis viha "porvareita" vastaan täällä Uudellamaalla on, sitä todistaa esimerkiksi se, että kun eräs nuori Estlander, professorin poika, pakeni ja piiloutui isänsä huvilaan, niin ilmiantoi hänet yövahdin poika. Estlander vedettiin esiin ja ammuttiin ilman muuta.
Kolmen maissa päivällä kävi Kaarlo Borg meillä pikimmältään. Oli ylen järkytetty. Hän näet oli käynyt kolerabarakeilla ja Marian sairaalan ruumishuoneessa ruumiitten joukosta tuttavia etsimässä.
Ja löytänyt neljä! Kolme veljestä Thomé: kaksi arkkitehtiä sekä metsäherra, joka viimemainittu oli ollut pari vuorokautta naimisissa. Siitä leskestä voi tosiaankin sanoa niinkuin Ferenc Benyi runossa
Jolta sota tempas sulhon,
kesken ensi syleilyn.
Thomén lahjakkaasta velisarjasta ei siis enää ole jäljellä kuin yksi, ellei hänkin mahdollisesti jossain ole murhattu.
Nämä kolme veljestä surmattiin Vihdin työväentalon pihalla. Paikalla, joka kunnon miesten verta tihkuu kenties enemmän kuin muut tässä maassa.
Paitsi ystäviään Thomeita tapasi Kaarlo vainajien joukosta arkkitehti Hollon sekä insinööri (?) Wegeliuksen. Oisikohan viimemainittu sen Tavastähden fröökynän mies?
Olen käynyt Kirurgilla tänään. Samoin kaupungilla muuallakin. Toin muun muassa hotelli Kämpistä tavaramme pois, s.t.s. ambulanssimatkalla käytännössä olleet kamppeet.
Kirurgilla tapasin potilaana erään 19-vuotiaan nuorukaisen, joka yöllä sunnuntaita vasten, siis 24 pvää helmikuuta vasten, oli sotaoikeudessa ollut syytettynä aseitten ostoyrityksestä.
Revolverilla uhaten oli useaan kertaan koetettu häntä saada syyllisyytensä tunnustamaan ja muka osaveljensä ilmiantamaan. Mies kesti kidutuksen hiiskumatta tiedoistaan niin mitään.
Aamun koittaessa julistettiin kuolemantuomio ja lähdettiin sitä toimeenpanemaan jäälle Kaivopuiston edustalle. Pyövelit kysyivät kuitenkin matkalla, josko tuomittu haluaisi, että tuomio pantaisiin täytäntöön jo puistossa ja ehdotukseen suostui murhattava.
Laukaukset ammuttiin, mutta vain yksi niistä sattui. Mies kaatui rinta läpiammuttuna. Mutta vaikka punakaartilaiset huomasivat, ettei hän ollut kuollut eivät he lisääkään panoksia mieheen tuhlanneet vaan jättivät hänet muka hangelle kuolemaan.
Eräs potkurilla ohi kulkeva venäläinen toi hänet sairaalaan, jossa hän nyt makaa enemmän kuolleena kuin elävänä.
Viereisessä huoneessa on Törnvall, jonka tuomion täytäntöönpanossa myös menettelivät kömpelösti.
Ja kolmannessa huoneessa makaa nuori Nikiforoff, jota muka tutkittavaksi isänsä kanssa kuljetettaessa takaapäin ammuttiin. Isän tappoivat luodit, mutta poika jäi eloon. Poika kömpi piiloon läheiseen huvilaan isän ruumiin jäädessä jäälle.
Ja onni oli, että nuorukainen pääsi roistojen jäljiltä piiloon, sillä kohta jälestä kömpivät pirut ihmishahmossa, kantoivat isän ruumiin Brändön höyrylautan railoon (Syrjäsalmen kielellä "jortaaniin") ja vasta toissapäivänä löydettiin ruumis sieltä.
Kuinka monta samantapaisen kohtalon uhria eri osissa Helsingin ympäristöä viruukaan, sitä emme toistaiseksi varmuudella tiedä.
Ei tässä ruikutus auta. Ei totta tosiaan.
Salome Borg pistäysi meillä eilen. Muutaman viikon oli hänkin hoitajattarien apuna Kirurgilla, mutta on nyt sen homman jättänyt.
Siirille oli hän syvimpänä salaisuutena ja aivan kasvoiltaan tulipunaisena tunnustanut, kuinka hirveän outoa työ stickbäckien ym. asettamisessa oli. Ja vaikeimpana vaikeista töistä oli asettaa virtsapullo eräälle miehelle, joka ei omin käsin edes pikkumiestään voinut pullon suuhun asettaa vaan vielä senkin täytyi Salomen oikealle tolalle asetella. "Ja minä kun en edes sellaista luonnossa koskaan ollut nähnytkään. Ihan mua pelotti”. - Salome parka!”
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Wikipedia: Edgar Sillman.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
