Hyppää pääsisältöön

Maailman kosmisin autotalli. Avaruusromua 4.3.2018

autotallin kaksoisovi, käsitelty kuva
autotallin kaksoisovi, käsitelty kuva Ovi

Jos muistat jotakin 1960-luvusta, silloin sinulla ei ollut tuolloin riittävän hauskaa. Näin sanotaan. Samaa voi toki sanoa esimerkiksi 1970-luvusta. Tai vaikka 1980-luvusta.

Kun amerikkalaiselta Dave Luntilta kysyttiin, kuinka hän 1980-luvulla, 22-vuotiaana, tapasi muusikkoveljekset Peter ja Tom Gulchin, ja kuinka hän tuli liittyneeksi heidän The Nighcrawlers-nimiseen yhtyeeseensä, hän vastasi ettei oikein muista. Minulla oli 1980-luvulla niin hauskaa, hän sanoi.

Amerikkalainen The Nightcrawlers on kulttibändi jos mikä. Se teki 1980-luvun Yhdysvalloissa mahdollisimman epämuodikasta ja epäkaupallista musiikkia. Marginaalimusiikkia. Se soitti improvisoitua elektronista musiikkia, 1970-luvun saksalaiseen tyyliin, niin kutsutun Berliinin koulukunnan, Tangerine Dreamin, Klaus Schulzen ja kumppaneiden tyyliin.

Se oli kerrassaan outoa musiikkia 1980-luvun Amerikassa. Aikana, jolloin kaikki muu oli joko uutta aaltoa, viihdepoppia tai diskoa. Muistellaanpa vain tuota aikaa. 1980-luvun suurimpia tähtiä olivat Michael Jackson, Madonna, Prince, Whitney Houston, Lionel Richie ja Tina Turner.

Siinä maisemassa kolme philadelphialaista pitkätukkaa ja läjä syntesoijia oli outo näky. Nuoret miehet kulkivat keikoilla ikivanhalla kuplavolkkarilla, josta oli otettu pois kaikki penkit, paitsi kuljettajan penkki, jotta bändin kaikki syntikat saatiin pinottua auton sisään.

The Nightcrawlers esiintyi useimmiten erilaisissa taidetapahtumissa, gallerioissa ja kirkoissa. Noita esiintymisiä ei kuitenkaan – ymmärrettävistä syistä – ollut kovinkaan tiheästi, joten kolmikko purki soittamisen ja luomisen tarvettaan erään yhtyeen jäsenen autotallissa. Sinne oli koottu yhtyeen laitteet, ikään kuin kotistudioksi. Paitsi, ettei se ollut studio, vaan autotalli. Autotallissa ei ollut mitään studionauhuria eikä äänipöytää, vaan yhtyeen soittoa tallennettiin kannettavalla c-kasettinauhurilla.

Yhtyeeltä julkaistiin 1980-luvulla kolme vinyylialbumia, jotka ovat nyt keräilyharvinaisuuksia. Mutta se, joka loi yhtyeelle sen oudon maineen, olivat c-kasetit. The Nightcrawlers julkaisi omakustannepohjalta nelisenkymmentä c-kasettialbumia, jotka levisivät 1980-luvulla alan harrastajien keskuuteen, lähinnä Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa.

Kasettijulkaisut syntyivät autotallissa siten, että yhtye pisti JVC Boombox –merkkisen kannettavan c-kasettinauhurin äänittämään ja alkoi soittaa. Siis improvisoida elektronisilla soittimilla. Ja pelin henki oli se, että soiteltiin niin kauan kuin nauhaa riitti, kasetin molemmat puolet täyteen. Ja yleensä enemmänkin. Miehet saattoivat viihtyä autotallin kosmisessa ilmapiirissä vaikka koko yön. Kylmillä ilmoilla pipot päässä. Ja kasetit pyörivät koneessa. Esityksille keksittiin nimet, kasetille keksittiin otsikko, tehtiin itse kannet ja laitettiin julkaisu myyntiin bändin seuraavalla keikalla. Kasetteja sai myös tilata postitse yhtyeeltä.

Näin syntyi liki 40 kasettijulkaisua. Outoa ja ainutkertaista musiikkia. Musiikkia, jollaista kukaan muu ei tehnyt. Ei ainakaan Yhdysvalloissa, eikä siihen aikaan, 1980-luvulla. Ja oudolta, mutta kiinnostavalta The Nightcrawlers kuulostaa edelleen. Yhtyeen c-kasettiäänityksiä ja –julkaisuja on koottu kokoelmalle The Biophonic Boombox Recordings. Tämän autenttisempaa improvisoitua elektronista musiikkia on vaikea kuvitella.

Upperco on pieni maalaispaikkakunta Marylandin aluella Yhdysvaltain itärannikon tuntumassa. Lähimpään suureen kaupunkiin, Baltimoreen on matkaa viitisenkymmentä kilometriä.

Uppercossa asui 1970-luvulla eräs punkista ja uudesta aallosta innostunut nuori mies. Hän oli Mark Renner ja hän halusi tehdä musiikkia. Hän hankki itselleen neliraitaisen kasettinauhurin, sähkökitaran ja Casio CZ101-kosketinsoittimen, ja alkoi tehdä omaa outoa musiikkiaan.

Vuonna 1986 hän julkaisi omakustanteena ensimmäisen albuminsa All Walks of This Life. Ja parin vuoden päästä kakkoslevynsä Painter’s Joy. Ja siitä jälleen parin vuoden päästä kolmannen albuminsa Creatures That Die In A Season. Matkan varrella Mark Renner teki myös satunnaisia raitoja erilaisille kokoelmille. Painokset olivat pieniä, levikki hyvin vähäinen, ja niinpä nuo levyt haihtuivat historian hämärään. 1980-luku oli ja meni. Mark Renner liikkui musiikista kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, ja kuulemma toimii kaikilla alueilla edelleen aktiivisesti.

Jotkut muistivat Mark Rennerin lähes unohdetun 1980-luvun musiikin, ja niinpä sitä kaivettiin arkistoista ja koottiin kokoelmalle nimeltä Few Traces. Mark Renner itse kertoo fanittaneensa tuolloin muiden muassa brittiläistä Ultravoxia ja japanilaista Yellow Magic Orchestraa. Ja kun hänen musiikkiaan kuuntelee, saattaa arvella, että Baltimoren levykaupoista löytyi 1980-luvulla myös Brian Enon ja Hans-Joachim Roedeliuksen levyjä.

Brittiläinen Langham Research Centre ei nimestään huolimatta ole mikään tieteellinen tutkimuskeskus, vaan ryhmä, joka on omistautunut, ei enempää eikä vähempää kuin esittämään elektronisen ja nauhamusiikin klassikoita mahdollisimman autenttisesti. Sekä luomaan uutta musiikkia vanhoilla autenttisilla laitteilla.

Langham Research Centre (Felix Carey, Iain Chambers, Philip Tagney ja Robert Worby) työskentelee yleisradioyhtiö BBC:n hallussa olleella ja käytöstä poistetulla vanhalla studiolaitteistolla. Hyvin kiinnostavaa puuhaa, vuosikymmenien takaisessa, aidossa hengessä. Jossakin heitä kutsuttiin nimellä radiofonian kapinalliset.

AVARUUSROMUA 4.3.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
THE NIGHTCRAWLERS: Discovery and Approach - osa - (The Biophonic Boombox Recordings)
THE NIGHTCRAWLERS: Beckoning Beacon (The Biophonic Boombox Recordings)
THE NIGHTCRAWLERS: Crystal Loop III (The Biophonic Boombox Recordings)
MARK RENNER: Riverside (Few Traces)
MARK RENNER: Few Traces (Few Traces)
MARK RENNER: Ageless (Few Traces)
MARK RENNER: Yeats, and the Golden Dawn (Few Traces)
HEAL: Numéro d’étape (Espace d’incertitude)
HEAL: Monologue (Espace d’incertitude)
LANGHAM RESEARCH CENTRE: Sink Speeds (Tape Works Vol 1)
LANGHAM RESEARCH CENTRE: The Terminal Beach - osa - (Tape Works Vol 1)

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua