Hyppää pääsisältöön

”Musiikki on minulle maailman selittäjä” - Susanna Vainiola toimittaa musiikkia Radio Suomen sunnuntaiaamuihin

Susanna Vainiolan Popradio, kuvassa toimittaja itse
Susanna Vainiolan Popradio, kuvassa toimittaja itse Kuva: Kuva: Jussi Nahkuri - Grafiikka: Tuuli Laukkanen, Yle popmusiikki,Susanna Vainiola,Yle Radio Suomi,radio

Helmikuun alussa Radio Suomen sunnuntaiaamuihin tuli uusi mutta tuttu ääni, kun Susanna Vainiolan Popradio aloitti Jake Nymanin jälkeen.

”Sunnuntaiaamu on radion kannalta hienoa aikaa. Kuuntelija on usein velvoitteista vapaa ja hänellä on mahdollisuus nauttia rauhallisesta aamuhetkestä pitempään, ehkä radiotakin kuunnellen. Ja silloin ohjelmassakin on hyvä olla luksusta, jotain yllättävää, ihastuttavaa ja tunteita herättävää”, Susanna sanoo.

Susanna Vainiolan Popradiossa kuullaan ajatuksella valittua musiikkia ja tarinoita sen takaa. Mutta millaisin ajatuksin Popradioihin musiikkia valitaan, ja millainen on valitsija itse?

Susanna vastasi 15 kysymykseen:

Susanna Vainiola?
Olen äiti Itä-Helsingistä ja harjaantunut iltasatujen lukija jo yli kymmenen vuoden kokemuksella. Nuoruuden pesäpalloilun, telinevoimistelun ja harrastajateatterin jälkeen olen ehdottomasti ja nimenomaan hinkunut radioon soittamaan levyjä. Kukaan ei pyytänyt, vaan ihan itse ja väkisin pääsin Jyväskylän paikallisradioon töihin jo lukioikäisenä. Yleen ja Radio Suomeen päädyin Keski-Suomesta c-kasetin muotoisen hakemuksen kautta, ensin Radiomafian Herätysjuhlaan juontajaksi ja lopulta yli kymmenen radiomafiavuoden jälkeen YleQ:n kautta Radio Suomeen.

Radio?
Radiossa ei ole päällekäyvää visuaalista elementtiä, joten se jättää mielikuvitukselle tilaa - rajattomasti mahdollisuuksia liikkua ajassa ja avaruuksissa. Vaikka pidän erittäin paljon myös elokuvista ja teatterista, niin tarinankerronnan välineenä olen aina rakastanut nimenomaan radiota - vähän samaan tapaan, kuin rakastan kirjoja tai musiikin kuuntelua. Radiotoimittajana radio tuntuu hyvältä myös siksi, että siinä saa olla vähän kuin piilossa ja antaa sanojen ja kuulokuvien luoda se neljäs ulottuvuus, eetteri.

Musiikin avulla ja sen kautta olen myös vuosikymmenten saatossa solminut monia ihmissuhteita.

Musiikki?
Musiikki on minulle maailman selittäjä. Se on myös hyvin henkilökohtainen asia ja parhaimmillaan valaisee sitä, miten muut kanssaolijat tällä pallolla ja tässä maailmassa elämistään ja olemistaan hahmottavat. Musiikki on minulle paitsi tärkeä ilmaisumuoto, myös lohduttaja, innostaja ja ärsyttäjä. Musiikin avulla ja sen kautta olen myös vuosikymmenten saatossa solminut monia ihmissuhteita.

Sanat vai sävel?
Sanat. Musiikin teoriaa ja biisintekemisen taidetta hallitsemattomana, mutta kieltä rakastavana sanoisin, että lyriikka on se, johon helposti tartun. Parhaimmillaan lauluteksti on yhtä sieluun menevää ja intiimiä kuin runous. Suorin kosketus ihmiseltä toiselle, eli tekijältä kuulijalle.

Suomeksi vai englanniksi?
Pidän sekä suomesta että englannista. Suomi äidinkielenä menee tietysti helpommin suoraan ytimeen, mutta englanti on heti seuraava. Ruotsi on mielestäni myös loistava popmusiikin kieli, ja pidän siitä paljon, vaikka kielitaitoni on valitettavan ruosteessa sen suhteen. Samoin ranska useimmiten toimii myös popmusiikin laulukielenä.

Mielisoitin?
Kaksitoistakielinen Rickenbacker kitara (jota Byrds yhtyeen Roger McGuinn soittaa) on käsittääkseni se, jota enkelit soittavat taivaassa. Sen soundilla minut saa lauhkeaksi ja kesyyntyneeksi heti. Mutta lasten soittoharrastusten myötä omakin kenttä on laajentunut ja olen huomannut pitäväni todella paljon myös harmonikasta, sellosta ja konserttikanteleesta. Itse en soita mitään ja laulamisenkin ovat musiikkia harrastavat tyttäreni kieltäneet. Heidän sävelkorvaansa kuulemma riipii.

On vaikea kuunnella välinpitämättömänä edes kahvilan taustamusiikkia - korva poimii, ja ajatus lähtee laukkaamaan.

Musiikin kuuntelun päiväannos?
Koska musiikista eli harrastuksesta on tullut työtä, on vaikea kuunnella välinpitämättömänä edes kahvilan taustamusiikkia - korva poimii, ja ajatus lähtee laukkaamaan. Kuuntelen päivittäin musiikkia, myös vapaapäivinä. Toisina päivinä useita levyjä ja toisina vähän vähemmän - sieltä täältä ja biisi kerrallaan. Joskus on pakko olla myös hiljaisuudessa.

Musiikin kuuntelun paikka?
Voimakkaimmillaan ja vaikuttavimmillaan musiikki useimmiten on livenä konsertissa nautittuna. Ympärillä olevista kanssaihmisistä huolimatta se on silloinkin minulle usein intiimi ja oma suljettu kokemus - saa ajatukset virtaamaan ja avaa uusia maailmoja. Paitsi tietysti silloin, kun on erityisen riehakas tanssimeininki. Silloin tanssitaan ja juhlitaan! Aiemmin en pystynyt kuuntelemaan musiikkia liikkuessani, mutta nykyään se onnistuu hyvin, myös kävellessä ja työmatkalla bussissa.

Parasta musiikissa juuri nyt?
Musiikissa parasta on koko ajan se, ettei tiedä milloin jokin tajunnan räjäyttävä, tunteisiin vetoava uusi kappale tai levy ilmestyy. Ja kun se ilmestyy, on mahtavaa vain nauttia sen herättämistä ajatuksista ja resonoinneista omassa elämässä. Parasta ja toisinaan myös läkähdyttävää on laaja ja monipuolinen tarjonta. Pienet ja riippumattomat tekijät saavat nykyään pakattua ja lähetettyä musiikkiaan suoraan myös meille radiotoimittajille kuunneltavaksi ja ehkä edelleen radiossa soitettavaksi. Lahjakkaiden, osaavien ja oivaltavien kotimaisten tekijöiden joukko on valtava ja huomattavasti kirjavampi kuin mitä emmagaalat antavat ymmärtää.

... äänellinen vastine sille, miltä lämmin mannapuuro tuntuu vatsassa.

Musiikkia alakuloon ja iloon?
Joskus alakuloon sopii parhaiten vaikka Päät yhtyeen biisi Rotat, mutta joskus se sopii myös suureen iloon. Toisinaan taas alakulossa lohduttaa Ella Fitzgeraldin ääni - ja ehkä vielä Louis Armstrongin komppaamana. Se on jo lapsuudesta minulle tuttu turvakaksikko, joka on äänellinen vastine sille, miltä lämmin mannapuuro tuntuu vatsassa. Tosin Ellan ja Louisin äänet sopivat säestämään myös pakahduttavan suurta iloa.

Musiikkia lottovoiton jälkeiseen aamuun?
Kuuntelisin - ihan intuitiivisesti heitettynä nyt - Chemical Brothersin Hey boy, hey girl -biisiä ja tanssisin hulluna tajuamatta mitään.

Parasta musiikkia myöhässä olevaa junaa odotellessa?
No en sano, että Kirkan Hengaillaan, vaikka sekin vois olla hauska - tai toisaalta ärsyttävä, jos se alkaisikin kuulua asemahallin kaiuttimista. Kuuntelisin todennäköisesti jotain rauhoittavaa - Joni Mitchelliä (joka ei muuten olis yhtään rauhassa itse tuossa tilanteessa, vaan reklamoisi kovaan ääneen ja vaatisi korvaukseksi vielä lasillisen hyvää vuosikertaviiniä!). Tai tai sitten kuuntelisin sitä Roger McGuinnin 12-kielistä kitaraa ja rauhoittuisin heti: mikäs kiire tässä mihinkään, kun maailmassa on kerta näin hienoa musiikkiakin!

Entä jos ei pidä musiikista?
Mielenkiintoista; kerropa lisää elämästäsi! Kuinka sellaiseen johtopäätökseen tullaan? Kun ottaa huomioon Mozartin Requiemin, Joni Mitchellin Both Sides Now’n, Hurriganesien Bourbon streetin tai Beyoncén Halon, on vähintään keskustelua herättävää, jos musiikki, taidemuotona, on onnistunut tuottamaan pettymyksen.

Sellolla soitetut matalat sävelet, mustarastas…

Ja lopuksi, kaunein ääni?
Kauneimmat äänet liittyvät lapsiini: naurua ja laulua, tyytyväistä hyräilyä. Sellolla soitetut matalat sävelet, mustarastas…

Susanna Vainiolan Popradio Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 11 - 12 ja Yle Areenassa

Popradio ja Kissankehto
Susanna Vainiola on jo muutaman vuoden ajan toimittanut Radio Suomeen sunnuntaisin myös Kissankehto-musiikkiohjelmaa. Mikä on niiden olennainen ero?
Susanna vastaa: "Kissankehdossa tarinat rönsyilevät usein paljon myös musiikin ulkopuolelle ja joskus musiikki tukee tarinaa enemmän kuin toisin päin. Jos olen lukenut esimerkiksi hyvän kirjan, Kissankehdossa saatan rakentaa sille ääniraitaa yms. Popradiossa menen musiikin ehdoilla ja haravoin mielestäni kiinnostavimpia musiikkiin liittyviä keskusteluja ja ilmiöitä."
Kissankehto Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 19 - 20 ja Yle Areenassa

Lue myös - yle.fi:stä poimittua