Hyppää pääsisältöön

Seksuaalisella häirinnällä on Hollywoodissa melkein sadan vuoden historia

Artikkelikuva KulttuuriCocktailin juttuun Hollywoodin seksuaalisesta häirinnästä.
Artikkelikuva KulttuuriCocktailin juttuun Hollywoodin seksuaalisesta häirinnästä. Kuva: Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail

Tällä hetkellä Hollywoodissa ei paljon muusta puhutakaan, kuin seksuaalisesta häirinnästä. Vasta tuottajamoguli Harvey Weinsteinia koskevat paljastukset ovat saaneet alan edes puhumaan muutoksesta. Siihen tarvittiin yli 80 naisen syytökset yhtä miestä kohtaan. Halu muutokseen on kova, ja se näkyy ja kuuluu kaikkialla.

Tapasin heistä joka ikisen. Kieroilu ja epäonni kuulsi heistä kaukaa. Jotkut olivat kelvottomia huijareitakin. Mutta he olivat ainoa toivonkipinä. Oli siis istuttava heidän seurassaan, kuunneltava heidän juoniaan ja valheitaan. Jos heidän näkökulmaansa oli uskomista, Hollywood oli tupaten täyteen ahdettu bordelli, karuselli, jossa ajopelinä käytettiin sänkyä hevosen sijasta.

Näin kuvaili filmitähti Marilyn Monroe elokuvatuottajia elämäkerrassaan Nuoruuteni (1975, Otava). Hollywoodin unelmatehtaan valmistama seksisymboli kuoli unilääkkeiden yliannostukseen 36 vuoden ikäisenä.

Monroe ei ollut ainoa tähti, joka puhui ääneen elokuva-alan naisten elämään kuuluneista varjoista. Katsoessasi mitä tahansa klassista Hollywood-elokuvaa, näet suurella todennäköisyydellä alan miesten ahdistelemaksi joutuneita naistähtiä.

Mikäli heillä oli onnea, jäivät ikävät kokemukset vähäisiksi. Monen kohdalla niin ei kuitenkaan käynyt.

”Tyttö, sinusta tulee tähti”

On mikä tahansa iltapäivä 1940-luvulla Fox-yhtiön elokuvastudiolla Century Cityssä. Tasan kello neljältä työt loppuvat ja studiolla tulee hiljaista puoleksi tunniksi.

Ihan kaikki eivät kuitenkaan poistu alueelta. Studion alle rakennetussa käytävässä Foxin johtaja Darryl F. Zanuck kuljettaa taas yhtä nuorta näyttelijätärtä vihreäseinäiseen toimistoonsa.

Loppujen lopuksi kyse on paljon enemmän vallasta kuin seksistä.― Elokuvahistoroitsija Alicia Malone

Zanuckin jokapäiväiset iltapäiväsuhteet eivät olleet hänelle sen enempää kuin miellyttäviä taukoja päivässä – kuin poolo, lounas tai käytännön pilat”, kirjoittaa Marlys Harris kirjassaan The Zanucks of Hollywood.

– Loppujen lopuksi kyse on paljon enemmän vallasta kuin seksistä. Kun Hollywoodin studiot muodostettiin, oli niiden huipulla usein yksi mies, jolla oli paljon valtaa. Lois B. Mayer ja muut mogulit pystyivät päättämään, ketkä saivat rooleja ja millaisia elokuvia he pääsivät tekemään, kertoo elokuvan kulta-ajan naisuria tutkinut elokuvahistorioitsija ja kriitikko Alicia Malone.

Hollywoodin kulta-ajan suhtautumista naisiin kuvaa ehkä parhaiten ote Newsweek-lehden vuonna 1975 julkaisemassa artikkelissa The Casting Couch. Artikkeli kuvailee erään 1950-luvun Hollywood-tuottajan työhuonetta ja sen sohvan yläpuolella olevan plakaatin tekstiä:

”Älä unohda, kultaseni, että huomenna sinusta tulee tähti.”

Seksin ja pelon teollisuus

”Casting couch” kuuluu Hollywoodin historiaan yhtä tiiviisti kuin filmitähdet tai Oscar-palkinnot. Termillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa valtaa pitävät miehet lupaavat rooleja tähdiksi haluaville näyttelijättärille vastineeksi erilaisista seksuaalisista palveluksista.

Casting couch -sanaa käytettiin ensimmäisen kerran julkisesti vuonna 1937 Variety-lehden artikkelissa. Kyseinen teksti ei suinkaan tuominnut käytäntöä. Sen sijaan se pilkkasi Chicago Tribune -sanomalehden toimittajaa, joka oli ymmärtänyt sanan merkityksen väärin.

Artikkelin olemassaolo paljastaa sen, että tähdeksi haluavien naisten hyväksikäyttö on ollut yleisesti tiedossa ainakin 1930-luvulta asti. The Hollywood Reporter -lehden entinen päätoimittaja Janice Min on kutsunut syksyllä julkisuuteen tullutta kohua Hollywoodin tunnetuimman salaisuuden paljastumiseksi.

– Koko tämä kaupunki on rakennettu nuorten naisten hyväksikäytölle. Pelolle siitä, että sinut korvataan. Että et saa työtä. Että urasi on pilalla. Sellainen on tämän paikan valta-asetelma, Min sanoi Marketplace-ohjelman haastattelussa.

Myös Alicia Malone sanoo käytännön olleen laajalti tiedossa. Hän huomauttaa, että koko ilmiö on ylipäätään mahdollinen siksi, että naisille on opetettu, että seksuaalisuus ja kauneus ovat heidän tärkeimmät ominaisuutensa.

– Kulta-ajan Hollywoodiin saapuneet sinisilmäiset, tähdeksi haluavat tytöt tiesivät, mitä heiltä odotettiin vastineeksi työmahdollisuuksista. Usein heillä ei ollut mitään muuta valtaa kuin seksuaalisuutensa, joten he käyttivät sitä päästäkseen eteenpäin, Malone sanoo.

Sateenkaaren tuolla puolen

Hollywoodissa studiopomojen sikailua ymmärrettiin tai se ainakin hyväksyttiin. Esimerkiksi muuten yhteiskunnallisesti tiedostava ohjaajalegenda Elia Kazan puolusteli entisten työnantajiensa toimintaa vielä muistelmissaankin.

– Studiopomot ajattelivat jokaista elokuvaansa pohjimmiltaan rakkaustarinana. Valitessaan tähteä elokuvaansa, he käyttivät yksinkertaista mutta toimivaa ohjenuoraa: haluanko panna häntä? Minusta tämä sääntö oli paitsi toimiva, myös oikein. Yleisön olisi oltava kiinnostuneita elokuvan henkilöistä hyvin perusteellisella tavalla. Jos tuottaja ei ollut kiinnostunut näyttelijättärestä tällä tavalla, oli hän varma, ettei yleisökään olisi, Kazan kirjoitti.

Tarinoita tähtösiä kaatavista tuottajista löytyykin jokaisen Hollywood-studion historiasta aivan ylintä johtoa myöten. Foxilla oli Zanuck, Warnerin veljeksillä Jack Warner, Columbia Picturesilla Harry Cohn. Ehkä kenenkään nimi ei kuitenkaan esiinny tässä yhteydessä yhtä usein kuin MGM-yhtiön viimeisen kirjaimen nimestään antanut Lois B. Mayer.

Valitessaan tähteä elokuvaansa, he käyttivät yksinkertaista mutta toimivaa ohjenuoraa: haluanko panna häntä?― Ohjaaja Elia Kazan muistelmissaan

Muun muassa Cari Beauchamp on kirjassaan Without Lying Down kertonut Mayerin jahdanneen naisia toimistossaan saman pöydän ympäri, jota koristi kuva hänen perheestään. Tuottajan lähentelyjen tunnetuin uhri oli Judy Garland, josta rooli Ihmemaa Oz -elokuvan Dorothynä teki tähden 16-vuotiaana.

Kuvausten ulkopuolella lapsitähti sai pian huomata, ettei enää tosiaankaan oltu Kansasissa. Garland itse kertoi elämäkerrassaan, kuinka Mayer toistamiseen asetti kätensä hänen rinnoilleen ja pyysi häntä laulamaan.

– Laula sydämestä, Mayer sanoi.

Kun Garland myöhemmin keräsi rohkeutensa ja kieltäytyi, Mayer alkoi itkeä. Kuinka tähti saattoi kohdella häntä näin?

Sen kestävämpi ego ei ollut muillakaan lähentelijöillä. Lapsitähti Shirley Temple kertoo muistelmissaan MGM-tuottaja Arthur Freedin kesken neuvottelujen avanneen housunsa.

Hämmentynyt 12-vuotias Temple räjähti nauruun, ja nolattu tuottaja komensi hänet ulos toimistostaan.

Tragedioita parrasvalojen katveessa

Kaikki eivät päässeet yhtä vähällä kuin Temple. Samana vuonna, kun Variety nälvi chicagolaista toimittajaa casting couch -sanan väärästä käytöstä, MGM-studion myyntiedustaja raiskasi 20-vuotiaan Patricia Douglasin villissä studiojuhlassa.

Studio tarjosi näyttelijättärelle kadehdittua seitsemän vuoden sopimusta ja rahaa, jos hän vaikenisi tapahtuneesta. Douglas kieltäytyi. Hän haastoi MGM:n oikeuteen ja kertoi lehdille juhlista ja siellä tapahtuneesta teini-ikäisten tyttöjen juottamisesta ja hyväksikäytöstä.

– Tiesin, että se kostautuisi, mutta en välittänyt siitä. Halusin oikeutta. Halusin kuulla jonkun sanovan, että naiselle ei voi tehdä noin, Douglas kertoi Vanity Fair –lehdelle vuonna 2003.

Douglas hävisi oikeusjutun. Hän jätti Hollywoodin ja vaikeni melkein 70 vuodeksi.

On mahdotonta tietää, kuinka monta lupaavaa uraa himokkaat Hollywood-tuottajat ovat tuhonneet. Se kuitenkin tiedetään, että seksistä kieltäytyminen vaikutti jopa valovoimaisimpien filmitähtien elämään. Esimerkiksi Joan Collins on kertonut menettäneensä Kleopatran roolin, koska hän ei suostunut ”olemaan kiva” studion johtajalle.

– Se oli 1960-luvun mahtava eufemismi tiedätte kyllä mille, Collins kertoi vastauksessaan Independent-lehden lukijakysymykseen.

Judy Garlandille sanottiin, että hän oli liian lihava. Hänen piti mennä nenäleikkaukseen. Hänelle annettiin pillereitä, että hän kykenisi tekemään ylitöitä.

Tähtien elämäkerrat paljastavat paljon lisää. Rita Hayworthia paritettiin tuottajalta seuraavalle. Judy Garland ja Jean Harlow pakotettiin abortteihin, koska lapsen saamisen pelättiin vaikuttavan heidän maineisiinsa. Harlow’ta kiellettiin menemästä naimisiin rakastamansa miehen kanssa, koska se oli ristiriidassa hänen povipommi-imagonsa kanssa.

– Garlandille sanottiin, että hän oli liian lihava. Hänen piti mennä nenäleikkaukseen. Hänelle annettiin pillereitä, että hän kykenisi tekemään ylitöitä, Alicia Malone luettelee.

Judy Garland kuoli vuonna 1969 unilääkkeiden yliannostukseen. Hän oli 47 vuoden ikäinen.

Koska Hollywood on Hollywood, on tosielämän tragedioista suunniteltu myös elokuvia. Garlandin onnettomasta elämästä oli vuonna 2009 tekeillä elokuva, joka ei koskaan toteutunut. Pääosaan oli kiinnitetty Anne Hathaway. Elokuvan tuottaja oli Harvey Weinstein.

Tervetuloa nykyaikaan!

Nykyaikana tähdeksi haluavat eivät enää hyväksy seksin vaatimista”, kirjoitti Newsweek-lehti vuonna 1975. Samana vuonna myös Variety vakuutti casting couch -kulttuurin olevan pelkkä myytti Hollywoodin menneisyydestä.

Judy Garlandin kokemusten ja Harvey Weinsteinin saalistajamaisen käytöksen välillä ei kuitenkaan ole ajallista katkosta. Viime syksynä alkanut paljastusten vyöry tukee käsitystä siitä, että nuoret naiset ovat olleet elokuvateollisuuden portinvartijoiden riistaa kaikilla vuosikymmenillä.

– Yllättävintä oli, miten vähän on muuttunut. Olen toki itsekin kokenut ahdistelua Hollywoodissa, mutta olin kuvitellut, että naisten nouseminen mukaan yhtiöiden johtoon olisi muuttanut edes jotakin. On uskomatonta, että joku voi vuosikymmeniä käyttäytyä niin kuin Weinstein ilman, että siihen puututaan, Malone sanoo.

Todisteet ovat olleet esillä koko ajan. Niitä ei vain ole haluttu nähdä, eikä naistähtiä kuunnella. Etenkään jos kyse ei ole ollut rikoksesta, vaan lähinnä epämiellyttävistä tilanteista. Ne kuitenkin tuovat näkyväksi sitä, miten alalla yhä suhtaudutaan naisiin.

Megan Foxin koekuvaus tapahtui ohjaaja Michael Bayn kotona, missä ohjaaja kuvasi häntä pesemässä Ferrariaan.

2000-luvun seksisymboli Megan Fox kertoi talk show -isäntä Jimmy Kimmelille ensitapaamisestaan ohjaaja Michael Bayn kanssa. Yhdysvaltain lipulla kuvioituun bikiniin ja cowboy-hattuun puettu 15-vuotias näyttelijätär oli avustajana Pahat Pojat 2 -elokuvan klubikohtauksessa. Koska Fox ei ikänsä takia saanut pitää drinkkiä kädessään, laittoi ohjaaja hänet tanssimaan vesiputouksen alle.

Muutamaa vuotta myöhemmin Fox sai läpimurtoroolinsa Transformers-elokuvassa. Hän kertoi vuonna 2009 The Observer -lehdelle, että roolin koekuvaus tapahtui Bayn kotona, missä ohjaaja kuvasi häntä pesemässä Ferrariaan.

Samanlaisista epämiellyttävistä koekuvauksista on puhunut myös näyttelijä Zoe Kazan. The Guardian -lehden viime kesänä julkaisemassa artikkelissa hän kertoo kuvauskutsuista, joissa pyydetään pukeutumaan kropastaan tietoisesti. Eräs tuottaja kysyi häneltä kuvauksissa, sylkeekö vai nieleekö hän.

Olisi kiinnostava tietää hyväksyisikö elokuvamogulien sikailuun niin myötämielisesti suhtautunut Elia Kazan ilmiön vielä tänä päivänä, kun sen kohteena on hänen oma lapsenlapsensa.

Jälkiä pitkin sylttytehtaalle

Hollywood ei ollut aina samanlainen. Elokuvateollisuuden alusta aina 1920-luvun loppupuolelle elokuva-ala oli Malonen mukaan hyvin tasa-arvoinen. Naiset ohjasivat, tuottivat, kirjoittivat, näyttelivät ja tekivät omat stunttinsa siinä missä miehetkin.

– Sitten tuli Suuri lama. Pankit ryhtyivät rahoittamaan elokuvia. Isot studiot perustettiin. Elokuvasta tuli bisnestä. Rahan takia yhtiöiden johtoon tuotiin nuoria miesjohtajia.

Los Angelesiin tulviva raha toi elokuvien portinvartijoille entistä enemmän valtaa. Lisääntynyt valta lisäsi myös mahdollisuuksia käyttää sitä väärin. Kuten edellä on nähty, moni myös käytti tilaisuutensa.

On mielenkiintoista pohtia, millainen amerikkalainen elokuvateollisuus olisi, jos Hollywood ei olisi melkein sata vuotta sitten seonnut vallasta ja seksistä.

– Ainakin elokuvat olisivat todennäköisesti rohkeampia ja kokeellisempia. Vuonna 1916 eniten lipputuloja tuonut teos oli Lois Weberin elokuva abortista. Sellaista ei nykyään saisi Hollywoodissa edes tuotantoon, Malone pohtii.

Vanhan Hollywoodin raunioilla

Niin kauan kuin seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä puhuttiin vain elokuvantekijöiden elämäkerroissa tai muistokirjoituksissa, ei mikään muuttunut. Hollywood on saanut toimia samalla logiikalla melkein sata vuotta.

Vasta Harvey Weinsteinia koskevat paljastukset ovat saaneet alan edes puhumaan muutoksesta. Siihen tarvittiin yli 80 naisen syytökset yhtä miestä kohtaan.

Tällä hetkellä Hollywoodissa ei paljon muusta puhutakaan. Halu muutokseen on kova, ja se näkyy ja kuuluu kaikkialla.

Vain aika näyttää muuttuuko elokuva-ala todella paremmaksi paikaksi kaikille sen parissa työskenteleville.

Jopa Oscar-gaalaa järjestävä pidättyväinen elokuva-akatemia on ottanut kantaa. Näkyvin toimenpide on ollut ahdistelusta syytetyn näyttelijä Casey Affleckin vetäytyminen parhaan naispääosan palkinnonantajan roolista.

Viime vuonna Affleck palkittiin parhaan miespääosan Oscarilla elokuvasta Manchester by the Sea ahdistelusta nousseesta kohusta huolimatta.

– Muistan, miten minulle suututtiin, kun yritin vuosi sitten puhua noista syytöksistä. Ihmiset sanoivat, ettei siitä pidä puhua, koska Affleck on hieno näyttelijä. Minusta on hienoa, että alalla nyt näytetään, että hyväksikäytölle on nollatoleranssi, Alicia Malone sanoo.

Vain aika näyttää muuttuuko elokuva-ala todella paremmaksi paikaksi kaikille sen parissa työskenteleville. Malone mainitsee luottavaisena aloitteita kuten ”50-50 by 2020” ja ”Time’s Up”, joilla voi olla paljon vaikutusta siihen, miten valta elokuva-alalla tulevaisuudessa jakaantuu.

– Tärkeintä on, että uhrien puheet otetaan nyt vakavasti ja että valta-asemaansa väärin käyttäneet menettävät työnsä. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan ennen. Toivottavasti nuo miehet hoitavat addiktionsa ja tulevat vasta sitten takaisin.

Malone kummastelee toisaalta sitä, että kauan kestäneiden vääristymien korjaamista pidetään nyt Hollywoodin naisten tehtävänä.

– Ovatko ne alun alkaenkaan meidän syytämme?

Elokuvaturkija ja kriitikko Alicia Malone.
Elokuvaturkija ja kriitikko Alicia Malone. Elokuvaturkija ja kriitikko Alicia Malone. Kuva: Juulia Klemola KulttuuriCocktail
Keskustele