Hyppää pääsisältöön

Ikärasismia Hollywoodissa: Oscareita vanhoille ja nuorille

James Ivory ja Greta Gerwig kasvokuvat
James Ivory ja Greta Gerwig James Ivory ja Greta Gerwig kasvokuvat Kuva: Dave Allocca/Starpix/REX/All Over Press ja EPA/SASCHA STEINBACH Greta Gerwig,Oscar-gaala 2018,James Ivory

"Seuraavassa suosikkejani Oscar-voittajiksi. Varoituksen sana: juttu on ikärasistinen, siinä syrjitään keski-ikäisiä", kirjoittaa toimittaja J.P. Pulkkinen. Hän kommentoi yhdessä Anna Möttölän kanssa tämänvuotista Oscar-gaalaa suorassa lähetyksessä Yle Teemalla ja Areenassa ensi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Yhdysvaltain elokuva-akatemian suurin tämänkertainen moka on sivuuttaa Brooklynn Prince. Neiti Prince (s. 2010) esitti Sean Bakerin Florida Projectissa kipunoivaa, kesytöntä, herkkää ja rakastettavaa Moonee-tyttöä ja hän olisi ansainnut palkinnon siinä kuin 10-vuotias Tatum O’Neal ja 11-vuotias Anna Paquin aikoinaan. Epäilemättä hän pärjää hyvin ilman palkintoakin ja liialla julkisuudella on myös pimeä puolensa. Pointtini tässä onkin nostaa esiin ihmisiä, joita keski-ikä ei ole kivettänyt - ja niitä, jotka ovat jo onnellisesti ylittäneet sen.

Vuoden 2018 Oscar-gaalassa on tilaisuus palkita asiallisen ikäisiä ihmisiä, janan molemmissa päissä. Laskettakoon mukaan alle 40-vuotiaat ja yli 80-vuotiaat. Lapsista ja lapsenmielisistä ei koskaan tiedä, mitä ne tekevät. Iäkkäämpien ihmisten mukana - niin kuin Warren Beatty ja Faye Dunaway viime vuonna osoittivat - gaalaan voi tulla yllätyksiä, joita Hollywoodin terävimmätkään kynät eivät osaa suunnitella.

Oscar-palkittujen näyttelijöiden ikäpresidenttiyttä pitää hallussaan Christopher Plummer, joka sai palkinnon 82-vuotiaana elokuvasta Beginners. Kun Kevin Spacey siivottiin #metoo-hengessä pois All the Money in the World -elokuvasta, Plummer hälytettiin hänen korvaajakseen J. Paul Gettyn rooliin. Niinpä Plummer on nyt ehdokkaana kypsässä 88 vuoden iässä. Uljas suoritus mieheltä, joka tunnetaan mm. Sound of Musicin kapteeni von Trappina 53 vuoden takaa.

-Suurimman osan elämästäni olen näytellyt kuuluisia ihmisiä. Useimmat heistä olivat jo kuolleita, joten käytin taiteellista vapautta, Plummer on sanonut.

Ensimmäiset Oscar-patsaat jaettiin toukokuussa 1929, Christopher Plummer syntyi saman vuoden joulukuussa

Agnès Varda ja JR kuvauksissa pellolla. Kuva elokuvasta Kasvot, kylät.
Agnès Varda ja JR Agnès Varda ja JR kuvauksissa pellolla. Kuva elokuvasta Kasvot, kylät. Oscar-gaala 2018,Agnès Varda,JR,Faces Places,Teemalauantai,dokumenttielokuvat,Kasvot, kylät
Agnès Varda ja JR poseeraavat.
Agnès Varda ja JR Agnès Varda ja JR poseeraavat. Kuva: ©A.M.P.A.S.(r) Agnès Varda,JR,Oscar-gaala 2018,Faces Places,elokuvat,dokumenttielokuvat,Teemalauantai,Kasvot, kylät
Armie Hammer ja Timothée Chalamet elokuvassa Call Me by Your Name (2017)
Armie Hammer ja Timothée Chalamet elokuvassa Call Me by Your Name (2017) Armie Hammer ja Timothée Chalamet elokuvassa Call Me by Your Name (2017) Kuva: ©A.M.P.A.S.(r) Timothée Chalamet,Armie Hammer,Call Me by Your Name,Oscar-gaala 2018

Vieraskielisen elokuvan kategoriassa on ehdolla Agnès Vardan yhdessä ranskalaistaiteilija - “photograffeur” - JR:n kanssa ohjaama Faces Places (Visages Villages). Vuonna 1928 syntyneen Vardan ura on tarina sinänsä. Hän jätti kirjallisuusopinnot Sorbonnessa, opiskeli valokuvaajaksi, oli viisikymmenluvun Théatre National Populairen valokuvaaja ja hengasi samalla pariisilaisen elokuvaväen kanssa. Vardan toinen elokuva Cleo viidestä seitsemään (1961) on ranskalaisen uuden aallon klassikoita, vuonna 2000 valmistunut Elämä on kaunis (Les glaneurs et la glaneuse) löytyy monelta parhaat dokumenttielokuvat -listalta. Faces Places kantaa mukanaan uuden aallon parhaan perinteen irtonaisuutta ja leikkisyyttä.

Vardaa runsaan viikon nuorempi James Ivory on kolmas suosikkini Oscar-voittajaksi. Luca Guadagninon ohjaama Call Me by Your Name on Ivoryn pitkään hellimä projekti. Kymmenen vuoden ajan hän on ollut sen käsikirjoittaja, tuottaja ja myös mahdollinen ohjaaja, joka haki avukseen toista ohjaajaa. Rahoittajien toivomuksesta Ivory vetäytyi ohjaajaroolista, mutta Call Me by Your Namen käsikirjoitus - sovitus André Aciman romaanista - on ehdotonta Ivorya.

Kuten Vardalla, myös Ivorylla on takanaan muutaman messun arvoinen tuotanto. Call Me by Your Name on Merchant Ivory Productionsin tuotantoa. Tämä tuotantoyhtiö on vuodesta 1963 saakka lykännyt maailmalle elokuvia, joiden ytimenä on ohjaajan, tuottajan ja käsikirjoittajan muodostama ryhmä. Yli kaksikymmentä elokuvaa (mm. Hotelli Firenzessä, Talo jalavan varjossa, Pitkän päivän ilta) syntyi siten, että Ivory ohjasi, Ismail Merchant tuotti ja Ruth Prawer Jhabwala teki käsikirjoituksen.

Kirjailijanakin tunnettu Jhabwala kuoli vuonna 2013, Merchant vuonna 2005. Jälkimmäinen luonnehti yhteistyötä seuraavasti: “Meillä on outo avioliitto Merchant Ivoryssa… minä olen intialainen muslimi, Ruth on saksanjuutalainen ja Jim on amerikkalainen protestantti. Joku on kuvaillut meitä kolmipäiseksi jumalaksi. Ehkä heidän olisi pitänyt sanoa meitä kolmipäiseksi hirviöksi.”

Mikä olisikaan osuvampaa 90. Oscar-gaalassa kuin palkita tekijöitä, jotka pikapuoliin täyttävät 90!

Zoe Kazan ja Kumail Nanjiani elokuvassa The Big Sick
Zoe Kazan ja Kumail Nanjiani elokuvassa The Big Sick Zoe Kazan ja Kumail Nanjiani elokuvassa The Big Sick Kuva: ©A.M.P.A.S.(r) The Big Sick,Kumail Nanjiani,Zoe Kazan
Sam Levy ja Greta Gerwig elokuvan Lady Bird (2017) kuvauksissa
Sam Levy ja Greta Gerwig elokuvan Lady Bird (2017) kuvauksissa Sam Levy ja Greta Gerwig elokuvan Lady Bird (2017) kuvauksissa Kuva: ©A.M.P.A.S.(r) Greta Gerwig,Lady Bird,Oscar-gaala 2018
Jordan Peele
Jordan Peele ohjaa elokuvaa Get Out Jordan Peele Kuva: ©A.M.P.A.S.(r) Get Out,Oscar-gaala 2018,Jordan Peele

Janan toisessa päässä toivottavasti jatketaan viime vuoden sankarien Damien Chazellen (s. 1985) ja Barry Jenkinsin (s. 1979) viitoittamalla tiellä. Parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta on ehdolla Emily V. Gordonin (s. 1979) ja Kumail Nanjianin (s. 1978) kirjoittama The Big Sick. Se on herkullinen Chicagoon sijoittuva draamakomedia, jossa Nanjiani ja Zoe Kazan ovat epätodennäköisen rakkaustarinan pääosissa. Holly Hunter ja Ray Romano tuovat mukaan keski-ikäistä mielipuolisuutta jälkimmäisen vanhempina.

The Big Sickissä on samaa väreilyä kuin Greta Gerwigin (s. 1983) Lady Birdissä, joka on ehdokkaana sekä parhaan elokuvan ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kategoriassa. Lady Bird on perhetarina, kasvutarina, tarina joka näyttää näennäisen pieneltä, mutta kasvaa isoja teemoja syleileväksi kasvutarinaksi. Se on epäsentimentaalinen ja kliseitä väistävä, sen kaikki hahmot ja keskeiset ihmissuhteet on hahmotettu ällistyttävän tuoreesti.

Omaelämäkerralliset asetelmat molemmissa elokuvissa ovat saattaneet tuoda mukaan erityistä koskettavuutta, vaikea sanoa. Tulee kuitenkin tunne että tarinat on kerrottu rakkaudella.

Joukkoon täytyy vielä lisätä parhaan elokuvan ehdokkaana oleva Jordan Peelen (s. 1979) ohjaama Get Out, jonka pääosanesittäjä Daniel Kaluuya (s. 1989) on myös ehdolla parhaasta miespääosasta. (Keski-ikäisen passiivis-aggressiivisuuden ilmentyminä loistavat tässä Catherine Keener ja Bradley Whitford.) Niin kuin parhaat genre-elokuvat, Get Out on holtittoman viihdyttävä. Se hyödyntää kauhugenren piirteitä oivaltavasti ja pystyy sen kautta käsittelemään rodun ja rasismin kysymyksiä sekä kieli poskessa että hätkähdyttävästi. Ja rohkeasti, voisin lisätä, siis ilman keski-iän antamaa turvaverkkoa.

Eläköön vanhat ja nuoret! Me keski-ikäiset tervehdimme teitä.

Keskustele

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Oscar-gaala