Hyppää pääsisältöön

Lämmitätkö puilla oikein? Lue nuohoojamestarin vinkit

Nuohoojamestari Pekka Palander kertoo puulämmityksen niksit.
Pekka Palander tietää puulämmityksen niksit Nuohoojamestari Pekka Palander kertoo puulämmityksen niksit. Kuva: Olli Ihamäki nuohous,Takka,Lämmitys,Metsäradio

Maksimaalinen lämpö mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti! Puilla lämmitettäessä voi oikeilla ohjeilla säästää sekä rahaa, takkaa että luontoa.

Yli neljäkymmentä vuotta nuohoustyötä tehnyt Pekka Palander tuntee takat ja tulisijat. Ylikuumentamalla tai jättämällä tuhkat tulipesään voi takan pilata jo muutamalla poltolla.

Vain kuivaa puuta ja maltillisesti roskia

Koivuklapeja pinossa.
Koivuklapeja pinossa. Kuva: Tiina Jensen Takka,polttopuu,Metsäradio

Puut tulisi kaataa kevättalvella. Ensin niiden annetaan kuivahtaa ulkona isommassa määrässä ja vasta sitten puut siirretään jälkikuivattavaksi ilmavaan puuvajaan.

– Ylivuotisen, kuivan puun tunnistaa siitä, että se helähtää, kun kahta klapia kolautetaan vastakkain, Pekka Palander neuvoo.

Kuivan puun palaminen on paljon tehokkaampaa kuin märän puun. Jos puu on kosteaa, niin siinä olevan veden höyrystyminen vie puulta tehon.

– Pahin virhe on latoa tuore puu talon seinälle, mihin räystäältä tippuu vedet ja sitten puita poltetaan puolimärkänä.

Sisälle taloon kannattaa tuoda seuraavan päivän klapit jo edellisenä päivänä, jolloin puiden pinta ehtii kuivua yön aikana.

Kylmää hormia on hyvä ensin lämmittää

Hyvä tekniikka on ensin vähän lämmittää hormia. Tulipesään laitetaan pieni panos tai vaikka lämpökynttilöitä.

– Arinalle voi laittaa vaikka hiustenkuivaajan hetkeksi pörisemään lämmintä hormiin, Palander vinkkaa.

Retee mies ottaa tohottajan eli kaasupuhaltimen, jos arvelee, että hormi on märkä. Johan lähtee vetämään!

Takka ei ole nuotio

Takkaan sytetty tuli.
Takkaan sytetty tuli. Kuva: Tiina Jensen Puulämmitys,Metsäradio

Tulenteko lähtee siitä, että arina eli tulipesä ja tuhkaluukku tyhjennetään ennen sytyttämistä.

– Jättämällä arinan täyteen tuhkaa voi parilla poltolla saada pilalle hyvänkin arinan.

– Tuli lähdetään sytyttämään päältä päin, Palander neuvoo. Alimmaiseksi ladotaan paksut puut ja pinoa ohennetaan ylöspäin.

– Ylhäälle tehdään muutamalla kalikalla pesä, jonne laitetaan sytykkeitä, puusta veistettyjä kiehisiä tai pari sytytyspalaa.

Päältäsytyttämisen idea on siinä, että tuli syttyisi mahdollisimman pienellä savulla.

– Piipusta lähtee ensin nousemaan vaaleaa höyryä ja sitten tasaisesti savua, Palander selvittää. Mitään mustaa savupilveä ei tule ja tämä on parempi luonnon kannalta.

Pesä on puuta vain puolillaan

Täysi pesällinen puita on muuratulle takalle aivan liian kova lämpöpanos, kun pohjalle ladotaan järeät halot ja takka on jo eilisen jäljiltä vähän lämmin.

– Kun puita lähdetään lisäämään, niin ensin pöyhitään hiilihangolla ja kekäleet rikotaan, Palander neuvoo. Uuteen panokseen laitetaan enää puoli pesällistä, ei enempää.

Puiden palamista säädellään tuhkaluukulla ja ilmansäätöluukuilla. Alipaineella saadaan aikaiseksi vain savua ja piippuun tulee nokea.

Mitä takassa saa polttaa?

Puut palavat pönttöuunissa.
Puut palavat pönttöuunissa. Kuva: Tiina Jensen Puulämmitys,Metsäradio

Ohjeiden mukaan tulisijassa saa polttaa vain polttopuuta. Roskien poltto on kaupungeissa ja taajamissa täysin kielletty. Palanderin mukaan roskia pitäisi käyttää vain takan sytyttämiseen.

– Neuvoisin, että ensin poltetaan pesällinen kunnon puulla ja sen jälkeen siellä palaa märempikin roska, jos jotain pitää polttaa.

– Vihonviimeinen tapa on se, että kerätään viikon roskat tulipesään, Palander puuskahtaa.

Virheet voivat olla hengenvaarallisia

Lopuksi Pekka Palander listaa virheet, jotka eniten ärsyttävät nuohoojamestaria – ja ovat jopa hengenvaarallisia.

– Hienosti muurattu tulisija poltetaan ylikuumentamalla pilalle. Muurattu tulisija ei kestä mitään ahjomaista lämmitystä. Se on panospolttolaite, jossa voidaan polttaa ehkä 10 kg puuta.

– Takan merkinnöissä T600 tarkoittaa, että lämpö voi olla sama kuin saunan kiukaassa. Keski-Euroopasta tuoduissa tulisijoissa saattaa olla merkintä T350 ja silloin 3kg puuta tunnissa on maksimi. Tällaista takkaa ei saa ladata täyteen tai syttyy tulipaloja.

– Jos pelti laitetaan kiinni silloin, kun arinalla on vielä hiillos, niin taloon tulee häkää ja siihen kuolee. Tästä kertoo myös aamupäänsärky – pelti on laitettu liian aikaisin kiinni . Hiilien pitää antaa palaa ihan mustaksi.

Oikeaoppisesta tulisijojen käytöstä ja puunpoltosta Pekka Palanderia haastatteli Metsäradiossa Olli Ihamäki.

KUUNTELE RADIO-OHJELMAT:

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Pystykorva haukkuu saaliin pystyyn

    Pikinokat ovat suomalaisten vanhimpia metsästyskumppaneita.

    Pystykorvaiset koirat ovat kulkeneet suomalaisten rinnalla jo kivikaudella. Ne ovat olleet paitsi korvaamattomana apuna ravinnon ja turkisten hankkimisessa, myös seurana metsässä kulkeneelle kansallemme.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.