Hyppää pääsisältöön

Lämmitätkö puilla oikein? Lue nuohoojamestarin vinkit

Nuohoojamestari Pekka Palander kertoo puulämmityksen niksit.
Pekka Palander tietää puulämmityksen niksit Nuohoojamestari Pekka Palander kertoo puulämmityksen niksit. Kuva: Olli Ihamäki nuohous,Takka,Lämmitys,Metsäradio

Maksimaalinen lämpö mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti! Puilla lämmitettäessä voi oikeilla ohjeilla säästää sekä rahaa, takkaa että luontoa.

Yli neljäkymmentä vuotta nuohoustyötä tehnyt Pekka Palander tuntee takat ja tulisijat. Ylikuumentamalla tai jättämällä tuhkat tulipesään voi takan pilata jo muutamalla poltolla.

Vain kuivaa puuta ja maltillisesti roskia

Koivuklapeja pinossa.
Koivuklapeja pinossa. Kuva: Tiina Jensen Takka,polttopuu,Metsäradio

Puut tulisi kaataa kevättalvella. Ensin niiden annetaan kuivahtaa ulkona isommassa määrässä ja vasta sitten puut siirretään jälkikuivattavaksi ilmavaan puuvajaan.

– Ylivuotisen, kuivan puun tunnistaa siitä, että se helähtää, kun kahta klapia kolautetaan vastakkain, Pekka Palander neuvoo.

Kuivan puun palaminen on paljon tehokkaampaa kuin märän puun. Jos puu on kosteaa, niin siinä olevan veden höyrystyminen vie puulta tehon.

– Pahin virhe on latoa tuore puu talon seinälle, mihin räystäältä tippuu vedet ja sitten puita poltetaan puolimärkänä.

Sisälle taloon kannattaa tuoda seuraavan päivän klapit jo edellisenä päivänä, jolloin puiden pinta ehtii kuivua yön aikana.

Kylmää hormia on hyvä ensin lämmittää

Hyvä tekniikka on ensin vähän lämmittää hormia. Tulipesään laitetaan pieni panos tai vaikka lämpökynttilöitä.

– Arinalle voi laittaa vaikka hiustenkuivaajan hetkeksi pörisemään lämmintä hormiin, Palander vinkkaa.

Retee mies ottaa tohottajan eli kaasupuhaltimen, jos arvelee, että hormi on märkä. Johan lähtee vetämään!

Takka ei ole nuotio

Takkaan sytetty tuli.
Takkaan sytetty tuli. Kuva: Tiina Jensen Puulämmitys,Metsäradio

Tulenteko lähtee siitä, että arina eli tulipesä ja tuhkaluukku tyhjennetään ennen sytyttämistä.

– Jättämällä arinan täyteen tuhkaa voi parilla poltolla saada pilalle hyvänkin arinan.

– Tuli lähdetään sytyttämään päältä päin, Palander neuvoo. Alimmaiseksi ladotaan paksut puut ja pinoa ohennetaan ylöspäin.

– Ylhäälle tehdään muutamalla kalikalla pesä, jonne laitetaan sytykkeitä, puusta veistettyjä kiehisiä tai pari sytytyspalaa.

Päältäsytyttämisen idea on siinä, että tuli syttyisi mahdollisimman pienellä savulla.

– Piipusta lähtee ensin nousemaan vaaleaa höyryä ja sitten tasaisesti savua, Palander selvittää. Mitään mustaa savupilveä ei tule ja tämä on parempi luonnon kannalta.

Pesä on puuta vain puolillaan

Täysi pesällinen puita on muuratulle takalle aivan liian kova lämpöpanos, kun pohjalle ladotaan järeät halot ja takka on jo eilisen jäljiltä vähän lämmin.

– Kun puita lähdetään lisäämään, niin ensin pöyhitään hiilihangolla ja kekäleet rikotaan, Palander neuvoo. Uuteen panokseen laitetaan enää puoli pesällistä, ei enempää.

Puiden palamista säädellään tuhkaluukulla ja ilmansäätöluukuilla. Alipaineella saadaan aikaiseksi vain savua ja piippuun tulee nokea.

Mitä takassa saa polttaa?

Puut palavat pönttöuunissa.
Puut palavat pönttöuunissa. Kuva: Tiina Jensen Puulämmitys,Metsäradio

Ohjeiden mukaan tulisijassa saa polttaa vain polttopuuta. Roskien poltto on kaupungeissa ja taajamissa täysin kielletty. Palanderin mukaan roskia pitäisi käyttää vain takan sytyttämiseen.

– Neuvoisin, että ensin poltetaan pesällinen kunnon puulla ja sen jälkeen siellä palaa märempikin roska, jos jotain pitää polttaa.

– Vihonviimeinen tapa on se, että kerätään viikon roskat tulipesään, Palander puuskahtaa.

Virheet voivat olla hengenvaarallisia

Lopuksi Pekka Palander listaa virheet, jotka eniten ärsyttävät nuohoojamestaria – ja ovat jopa hengenvaarallisia.

– Hienosti muurattu tulisija poltetaan ylikuumentamalla pilalle. Muurattu tulisija ei kestä mitään ahjomaista lämmitystä. Se on panospolttolaite, jossa voidaan polttaa ehkä 10 kg puuta.

– Takan merkinnöissä T600 tarkoittaa, että lämpö voi olla sama kuin saunan kiukaassa. Keski-Euroopasta tuoduissa tulisijoissa saattaa olla merkintä T350 ja silloin 3kg puuta tunnissa on maksimi. Tällaista takkaa ei saa ladata täyteen tai syttyy tulipaloja.

– Jos pelti laitetaan kiinni silloin, kun arinalla on vielä hiillos, niin taloon tulee häkää ja siihen kuolee. Tästä kertoo myös aamupäänsärky – pelti on laitettu liian aikaisin kiinni . Hiilien pitää antaa palaa ihan mustaksi.

Oikeaoppisesta tulisijojen käytöstä ja puunpoltosta Pekka Palanderia haastatteli Metsäradiossa Olli Ihamäki.

KUUNTELE RADIO-OHJELMAT:

  • Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Luonto

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kaakkuri on Suomen toiseksi erilaisin lintu

    Kaakkurin perimä poikkeaa muista linnuista

    Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.