Hyppää pääsisältöön

Luterilaisen maailmanliiton johtaja Maria Immosta kiinnostaa se mikä maailmassa aiheuttaa köyhyyttä

Maria Immonen Afrikassa pakolaisleirillä telttakatoksessa seuraamassa pakolaisten rekisteriöintiä
Maria Immonen Afrikan pakolaisleirillä telttakatoksessa seuraamassa pakolaisten rekisteriöintiä Maria Immonen Afrikassa pakolaisleirillä telttakatoksessa seuraamassa pakolaisten rekisteriöintiä Kuva: Maria Immosen kotialbumista. Kuusi kuvaa,Kuusi kuvaa johtaja Maria Immosen elämästä

Kehitysyhteistyössä Maria Immonen haluaa kiinnittää huomion aina yksilöön, vaikka se ei ole helppoa. Hän toimii Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelu osaston johtajana ja alaisia hänellä on 8000 ympäri maailmaa. He edustavat monia eri uskontoja ja kansallisuuksia. Kehitysyhteistyötä tekevä ja humanitaarista apua välittävä luterilaisten kirkkojen perustama Maailmanpalvelu tekee kriisityötä ympäri maailmaa. Uganda on yksi tärkeä kohde, jossa pyritään auttamaan ihmisiä pakolaisleireillä uuden elämän alkuun.

Maria Immonen kasvoi kansainvälisyyteen jo lapsuudessaan. Vanhemmat ovat teologeja ja he työskentelivät 1970-luvulla Hongkongissa. Brittiläisen koulutusjärjestelmän myötä Maria Immosesta tuli täysin kaksikielinen.

– Kansainvälisyys vaikutti siihen, että sisarusteni kanssa puhumme pääsääntöisesti englantia. Samoin siihen, että minulle on yhdentekevää minkä näköisiä ihmiset ovat, tai mistä kulttuuritaustasta he tulevat. Tärkeämpää on ihan muu, kuin mitä etnistä ryhmää joku edustaa, pohdiskelee Maria Immonen.

Minua kiinnostavat oikeudenmukaisuuskysymykset ja se mikä globaalilla tasolla aiheuttaa köyhyyttä.― Maria Immonen

Kansainvälisyys vaikutti koulun päätyttyä myös opintojen valintaan. Kehitysmaatutkimus, Itä-Aasian tutkimus ja poliittinen historia valloittivat englannin kielen opiskelijan niin, että sekä englannin, että kiinan kielen opiskelu Helsingin yliopistossa jäivät taka-alalle.

– Minua kiinnostivat kysymykset oikeudenmukaisuudesta, maailman epäreiluudesta ja se mikä globaalilla tasolla aiheuttaa köyhyyttä, perustelee Maria Immonen.

Mies joka heilutti käsiään kiinnitti huomioni

Samoista opiskelijapiireistä Helsingistä löytyi myös tuleva puoliso Pauli Immonen, joka myös oli kasvanut ja käynyt koulunsa ulkomailla.

– Kiinnitin heti huomiota siihen, että Pauli heilutti käsiä kun hän puhui. Se oli hyvin kotoista kun joku ilmaisi itseään muutoinkin, kuin vain puhumalla, kuvailee Maria Immonen aviomiestään. Kummankin kansainvälinen tausta vaikutti sittemmin ulkomaille lähtemiseen. Työkomennukset Tansaniassa ja viisi vuotta Genevessä kehitysyhteistyötehtävissä olivat luonnollisia valintoja. Suomessa hän päättyi Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyön johtajaksi.

Haluan vaikuttaa maailmassa ihmisten elämäntilanteiden parantamiseen.― Maria Immonen

Suomen Lähetysseura on yksi vanhimmista suomalaisista kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä. Se on myös yksi evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöistä.

– Järjestölle on ominaista, että pyritään vaikuttamaan oikeiden ihmisten elämän tilanteeseen eikä joidenkin köyhyyskäyrien tai muiden abstraktien kehitysmittareiden parantamiseen. Fokuksessa ovat oikeasti aina ihmiset, painottaa Maria Immonen.

Suomen Lähetysseuran erityispiirteeksi hän mainitsee sen, että järjestö on aina hakeutunut kaikkein vaativimpien ja haavoittuvimpien ihmisryhmien pariin. Järjestö on yksi harvoista suomalaisista yleisjärjestöistä, joka on keskittynyt vammaisten oikeuksien edistämiseen

Tänä päivänä Maria Immonen on Luterilaisen maailmanliiton maailmanpalvelu-osaston johtaja ja matkustaa paljon eri puolilla maailmaa. Hän vierailee mm pakolaisleireillä.

– Meillä on työtä noin kolmessakymmenessä eri maassa. Työntekijöistä noin puolet on itse pakolaisia, jotka ovat töissä leireillä. Esimerkiksi Keniassa pyöritämme maan kaikkia pakolaisleirien kouluja sadoilletuhansille oppilaille. Heidän opettajista, jotka ovat meidän palkkalistoillamme, on suurin osa itse pakolaisia, kertoo Maria Immonen

Hänen lähityöyhteisössään Genevessä työskentelee kolmisenkymmentä asiantuntijaa. Maria Immonen kutsuu työyhteisöään maailman desentralisoiduimmaksi humanitaariseksi järjestöksi.

– Esimerkiksi huumorin kanssa täytyy olla tosi varovainen. Monet vitsit eivät käänny toiselle kielelle. Huomaamme usein sen, että monet vitsit ovat itse asiassa etnisiä. Kun me suomalaiset nauretaan ruotsalaisille, niin eihän sitä kukaan muu ymmärrä kuin ehkä norjalaiset, kuvailee Maria Immonen hymyissä suin.

Nykyisessä maailmantilanteessa luterilaisten kirkkojen perustaman järjestön työntekijöistä yli puolet on muslimeja. Erilaisten uskontojen läsnäolo työyhteisössä edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua, joka mahdollistaa sen että jokainen voi kokea työyhteisön kotoisaksi ja voi liittyä niihin arvoihin, joiden pohjalle työtä rakennetaan.

Kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla olisi paljon annettavaa Euroopalle.― Maria Immonen

Köyhissä Afrikan maissa on kymmeniä miljoonia pakolaisia. Ugandassa eri leireillä on nykyään yli miljoona pakolaista Etelä-Sudanista. Köyhien maiden joutuessa vastaanottamaan pakolaisia, myös siellä syntyy konflikteja vastaanottavan ja saapuvan väestön välillä.

– Meillä on kokemusta vuosikymmenten ajalta miten näitä konflikteja minimoidaan. Olen useasti ajatellut, että kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla olisi hirvittävästi annettavaa Euroopalle, ettei toistettaisi niitä samoja virheitä, sanoo Maria Immonen. Hänen mielestään on itsestäänselvää, että jos suuri ihmismäärä tulee maahan jossa ei ole tarpeeksi resursseja tai ei tiedetä keitä nämä ihmiset ovat, syntyy konflikteja. Uganda on tästä poikkeus, Afrikankin olosuhteissa.

– Se johtuu siitä että siellä on käyty sisällissotaa äskettäin ja ihmiset ovat joutuneet lähtemään pakoon. Heillä on ihan tuoreessa muistissa, millaista oli lähteä pakoon ja siksi ajatellaan että nämä ihmiset mahtuvat tänne. Siellä on myös pakolaisten asuttamiseksi tehty asioita hyvin. Esimerkiksi kaikille pakolaisille on annettu pala maata niin kuin Suomessa aikoinaan annettiin evakoille. Lisäksi heitä kannustetaan tekemään kaikkensa, että he pärjäisivät tässä yhteiskunnassa, kuvailee Maria Immonen. Toisin on naapurimaassa Keniassa, jossa ihmiset vain laitetaan leireille. Monet leirit Keniassa ovat käytännössä kuin suljettuja vankiloita.

Ei voi jäädä miettimään pikkutytön kenkää kiviröykkiön alla.― Maria Immonen

Maria Immonen on jatkuvasti tekemisissä humanitaaristen katastrofien kanssa. Entä miten hän säilyttää toivon ja ilon järkyttävien kriisien ja katastrofien parissa työskennellessään?

– Työn ilo ja toivo säilyvät parhaiten kun kohtaa ihmisiä, joilla on se toivo ja katsoo heitä silmiin. Vaikka kuulee ja näkee kamalia juttuja, niihin ei voi jäädä. Pakistanin maanjäristyksen jälkeen ei voi jäädä miettimään sitä yhtä pikkutytön kenkää, joka pilkotti kiviröykkiön alta. Jos sitä jää miettimään ei pysty tekemään töitään, painottaa Maria Immonen.

Kriisipesäkkeissä on normaalia traumatisoitua

Työ kriisipesäkkeissä on rankkaa ja monet Immosen kollegoista ovat traumatisoituneet. Työntekijöiden henkinen huolto on tärkeää.

– Monet työskentelevät todella vaarallisissa tilanteissa ja heitä joudutaan evakuoimaan taistelevien linjojen välistä, sodan alta. He joutuvat näkemään hirvittäviä raakuuksia. Monet etulinjassa olevat humanitaariset työntekijät ovat oikeasti todella kovien paineiden alla. Tilanteeseen kiinnitetään toki huomiota, ja ymmärretään, että on normaalia traumatisoitua, sanoo Maria Immonen.

Henkilökuntaa myös kierrätetään, etteivät he joudu olemaan samoissa olosuhteissa vuositolkulla. Paikallisilla työntekijöillä, jotka ovat sisällissotaa käyvästä maasta kotoisin, on vaikeampaa. Heitä ei voi viedä sieltä pois. Lopputuloksena on se että koko kansa on traumatisoitunut. Näin on käynyt Etelä-Sudanissa, missä on taisteltu yli neljäkymmentä vuotta muutama lyhyttä rauhanjaksoa lukuunottamatta.

Kahvi auttaa arjessa

Maria Immonen on tehnyt pitkään sovinnon ja toivon työtä vaikeissa olosuhteissa. Omassa elämässään hän pitää toivoa yllä hyvin arkisesti.

– Juon kahvia, sillä tykkään siitä todella paljon. Töissä meillä on aina kello kymmeneltä yhteinen kahvitauko. Silloin puhutaan useimmiten ihan muista kuin työasioista. Huumorimme saattaa ulkopuoliselta kuulostaa ehkä karulta, mutta huumori ja ihmiset ovat tosi tärkeitä, toteaa Maria Immonen.

Luterilainen maailmanliitto syntyi toisen maailmansodan jälkeen luterilaisten kirkkojen yhteistyönä

Luterilaiset kirkot synnyttivät Luterilaisen maailmanliiton auttaakseen toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaa pakolaiskriisissä. Luterilaisten kirkkojen kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu on ollut se syy miksi luterilainen maailmanliitto syntyi.

Luterilainen maailmanliitto on YK:n pakolaisjärjestön (UNCHR) suurin uskonnollistaustainen toimija. Viime vuonna se oli YK:n rahoittamista järjestöistä viidenneksi suurin avunsaaja. Kummatkin organisaatiot ovat toimineet yhdessä jo seitsemänkymmentä vuotta.

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.