Hyppää pääsisältöön

Luutnantin sydän - Wanhanaikainen juttu

Etualalla silmälasipäinen Juha Siltanen vakavana, taustalla Hämeenlinnan vanhojen kasarmien puiset rakennukset.
Juha Siltasen kuunnelma Luutnantin sydän sijoittuu Hämeenlinnan vanhoille kasarmeille. Etualalla silmälasipäinen Juha Siltanen vakavana, taustalla Hämeenlinnan vanhojen kasarmien puiset rakennukset. Kuva: Yle Kuvapalvelu/Anne Hämäläinen Radioteatteri,Juha Siltanen,Luutnantin sydän

Juha Siltanen on yksi merkittävimpiä suomalaisia käsikirjoittajia ja kirjoittanut lukemattomia näytelmiä, kuunnelmia, kuunnelmasarjoja, musikaaleja, TV-draamaa, oopperalibrettoja ja balettilibrettoja. Ensi-iltansa 4.3. saava kolmiosainen kuunnelma, Luutnantin sydän, on virtuoosimaisten näyttelijöiden tähdittämä ja tekijöidensä voimannäyte. Teosta alettiin tehdä jo vuonna 2008 ja nyt siihen on palattu ja se on walmiiksi saatettu! Siltanen on voimakkaiden henkilöhahmojen sekä maailmojen luoja ja nyt hän itse avaa wanhanaikaisen jutun ja kertoo, millainen tarina Luutnantin sydän -komediakuunnelman takana on?

Tämän kuunnelman alkaessani halusin tehdä Wanhanaikaisen Tarinan henkilöiltään, rytmiltään ja maisemaltaan niin kerta kaikkiaan epookkijutun kuin kehtaisin.

Nautinnollisesti ja tavallaan aivan tarpeettomasti näin kovasti vaivaa selvittääkseni elokuun 1894 todelliset olosuhteet niin tapahtumapaikkani Hämeenlinnan katujen ja elinolosuhteiden kuin säätilojen, kuun vaiheidenkin, osalta: nämä huoneet, ukkoset, kuunviipaleet, ravintolat ovat oikeaa mennyttä todellisuutta. Tämän vaivan osalta kuuluu kiitoksia monille tahoille. Siltikin tarinan ainoa todellisuudessa elänyt henkilö on kenraaliluutnantti G. E. Ramsay, jonka jälkeläisiltä pyydän anteeksi sitä aika koomillista sävyä, jolla tätä suomalaisen sotilashistorian merkkihenkilöä nyt käsitellään. Niin, ja neiti Rylander ”bengaalisine” valoineen, jonka taiteellinen tanssiesitys Tšaikovskin tahdissa kuulijan on nyt vain kuviteltava – hänkin oli todella olemassa ja paikan päällä. Mutta muutkin olisivat saattaneet olla, ja teoriassa olisi suomalaisesta luutnantista todella saattanut tulla venäläinen eminenssi, sellaista oli meno Venäjän keisarikunnassa.

Mitä minun etuni minulle kuuluu?!― Luutnantti Nylund

Ennen ”Luutnantin sydäntä” en muuten tiennyt Suomen ns. vanhasta sotaväestä kuin rahtusen. Vasta ihan äskettäin löysin Hämeenlinnan pataljoonan komentajan, eversti Knut Theodor Gaddingin allekirjoittaman todistuksen, joka toteaa oman äidinäidinisäni (josta edes valokuvaa ei ole säilynyt) suorittaneen tarinan tapahtuma-aikana ja -paikassa tarkk´ampujapalveluksen arvosanalla ”oivallinen”. Jospa hän olisikin tullut kokemaan Nylundin kohtalon? Ja mitäpä jos…? Ja…

”Luutnantin sydämestä” tuli komedia ajasta, jolloin kunnia vielä oli kunniaa ja komediatkin komedioita, tarina oikeamielisestä nuorukaisesta, jonka mielestä ansaitsematonta onnenpotkausta ei tule ottaa vastaan. Mikä siis opetukseksi liian rehelliselle miehelle? Ja mitä tämä luutnantti Nylund (Janne Reinikainen) oikeastaan meidän ajassamme tekee? Ainakin hän esittää kysymyksen, jommoista kukaan muu ei nyt juuri tunnu esittävän: ”Mitä minun etuni minulle kuuluu?!

Sain haluamani unelmatyöryhmän, jonka kanssa sopi mainiosti panna lopuksi maa, vesi, tuli ja ilmakin mullin mallin niin kuin vain radiossa voi. Halusin risteyttää salonkidraaman, farssin ja elokuvan, ja harvoin on miksaustyökin ollut samalla niin vaativaa kuin hauskaa kun tätä tehdessä.― Juha Siltanen

Kuunnelmaa ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 2008. Sain haluamani unelmatyöryhmän, jonka kanssa sopi mainiosti panna lopuksi maa, vesi, tuli ja ilmakin mullin mallin niin kuin vain radiossa voi. Halusin risteyttää salonkidraaman, farssin ja elokuvan, ja harvoin on miksaustyökin ollut samalla niin vaativaa kuin hauskaa, kun tätä tehdessä. ”Luutnantin sydämessä” soi niin suuri määrä tehosteita ja musiikkeja päällekkäin ja lomittain, että jään pohtimaan, lieneekö sellaiseen enää näinä aikoina radiossakaan sen paremmin aikaa kuin rahaa.

Eräiden törmäysten ja oman valitettavan temperamenttini vuoksi – ja valtavaksi harmikseni – tuotanto jäi kuitenkin miksausvaiheessa kesken, ja siihen voitiin palata vasta syksyllä 2017. Näin ”wanhanaikaisesta” ykskaks tuli kuin tulikin nykytodellisuutta: kuin ihmeen kautta olivat vuosien 2008-2009 äänitykset ja miksaukset säilyneet, ja Yle:n tekniikka teki valtavan työn niiden pelastamisessa, siirtäessään ne kellarista löytyneeltä, jo museokelpoiselta laitteelta ajanmukaisen tekniikan piiriin. Päähenkilöni tapaan sain todeta, että onni sentään joskus on myötäinenkin.

Alkuperäisessä muodossaan juttu on yksiosainen; lopullista äänityötä tehtäessä Radioteatterin lähetysformaatit olivat jo sellaiset, että kokonaisuus tuli editoida kolmiosaiseksi. Lopullinen ääniversio valmistui joulukuussa 2017.

Jaa, niin: tärkeä innoittaja kuunnelman kirjoittamisessa oli Mekaanisen musiikin museossa, Varkaudessa, äänitetty soitintehdas Popperin valmistaman ”Goliath”-orkestrionin soittama Adorjan Ötvösin sävelmä ”Heut´ muss ich mein Mäderl haben”, jonka vohkin kuunnelmani ”teemaksi”. Tämä ”Goliath”, 75 soittajaa simuloiva mekaaninen orkesterilaite, on ainoa koskaan valmistettu lajinsa eksemplaari ja soi restauroinnin jäljiltä nykyisin yhä upeammin. Siitä veisasin viis, että sen paremmin sävellystä kuin sitä soittavaa soitinmekaniikan ihmettä ei ennen 1900-luvun alkua ollut vielä olemassakaan.

Kuunnelma on omistettu äidilleni.

Keväällä 2018
Juha Siltanen

Kuunnelman henkilöt, herroista naisiin esiintymisjärjestyksessä:

Edvard Nylund, luutnantti, Suomen seitsemännen Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonan adjutantti, 30 vuotta – Janne Reinikainen
Rehnberg, hämeenlinnalainen tupakkitehtaan omistaja ja johtaja, leskimies – Aarre Karén
Ekström, Rehnbergin hevosmies – Juha Hurme
Jakob Segerblad, tarkk´ampujapataljoonan kapteeni, Nylundin ystävä – Mikko Bredenberg
Georg Edvard Ramsay, kenraaliluutnantti, vapaaherra, Suomen sotaväen päällikkö – Lasse Pöysti
Anders, jefreitteri, edellisen lähisukulainen ja lähetti – Tom Pöysti
Venäläinen tykistön kapteeni – Viktor Klimenko
Adele Rehnberg, tehtailijan tytär, 23 vuotta – Maria Heiskanen
Louise Rehnberg, edellisen sisar, vähän nuorempi – Kaisa El Ramly
Rouva Nylund, Nylundin äiti, leskirouva – Eila Roine
Kertoja – Juha-Erkki Kants

Tapahtuu Hämeenlinnan kaupungissa ja sen lähiympäristössä elokuun 22. ja 25. päivän välisenä aikana vuonna 1894.

Venäjännös: Mikko Viljanen.
Teoksessa soiva soitintehdas Popperin valmistama orkestrioni ”Goliath” kuuluu Mekaanisen musiikin museon kokoelmiin.

Ohjaus: Juha Siltanen, äänisuunnittelu: Tiina Luoma ja Juha Siltanen, tuotantojärjestäjä: Lasse Lehtonen, tuottajat: Eero Aro ja Soila Valkama.

Komediakuunnelma Luutnantin sydän Areenassa ja se esitetään Yle Radio 1:ssä seuraavasti:
1. osa 4.3. klo 15:00 ja uusinta 5.3. klo 19:02
2. osa 11.3. klo 15:00 ja uusinta 12.3. klo 19:02
3. osa 18.3. klo 15:00 ja uusinta 19.3. klo 19:02

Keskustele