Anu Heikkinen
Yle
Pelikasvatuksesta väitöskirjaa tekevä Mikko Meriläinen pitää digimaailmaan perehtymistä vanhempien kasvatusvelvollisuutena - tykkäsi siitä tai ei. Pelkkä ruutuajan tuijottaminen ei Meriläisen mukaan riitä.
“Vastustan ruutuaikasuosituksia, koska tunneista puhuttaessa monimutkainen kokonaisuus tiivistetään pelkästään ajan vahtimiseen. Meidän pitäisi välttää yleisiä nyrkkisääntöjä, koska ne kahlitsevat ajatteluamme. Jumahdamme helposti vuosikausiksi kahden tunnin ruutuaikasuositukseen.
Miksi ruutuaikaan pitäisi ylipäätään olla yksi yhtenäinen ohje? Eihän seksuaalineuvojiltakaan vaadita tarkkaan ikää siihen, koska lapselle voi ostaa kondomeja. En tarkoita sitä, ettei perheissä pitäisi huolehtia myös ajasta, mutta pitäisi puhua enemmän siitä, mistä olemme huolissamme, kun puhumme ruutuajan vaaroista.
Ruutuajasta paisuu helposti mörkö. Jos lapsi on minuutinkin liikaa kännykällä, niin ajatellaan että tulevaisuus on mennyttä ja lapsesta tulee yksinäinen ja masentunut aikuinen. Asiat pitää laittaa perspektiiviin. Ison kansainvälisen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorten ruutuajalla on vähemmän merkitystä kuin sillä, että nuori syö säännöllinen aamiaisen ja nukkuu riittävästi.
On oikeasti nuoria, jotka käyttävät heroiinia ja se on eri kokoluokan juttu kuin se, jos nuori käyttää paljon Snapchatia.
On melkoista kärjistämistä, kun sosiaalista mediaa verrataan heroiiniin, Silloin unohtuu helposti, että on oikeasti nuoria, jotka käyttävät heroiinia ja se on eri kokoluokan juttu kuin se, jos nuori käyttää paljon Snapchatia.
Vanhempainilloissa jotkut kertovat huolestuneina, että heidän lapsensa käyttää pelaamiseen aikaa tuntikausia. Kysyn aina mitä lapsi pelaa. On yllättävää, että vanhemmat eivät välttämättä edes tiedä pelin nimeä. Ensimmäinen neuvoni on, että älkää pelätkö auktoriteettinne puolesta, vaan puhukaa peleistä lapsenne kanssa. Mitä hän pelaa? Miksi se on niin kiinnostava? Miksi hän haluaa pelata sitä koko ajan?
Vanhempien pitää ymmärtää, että digimaailman tunteminen on osa tämän päivän kasvatusvelvollisuutta.
Mitä paremmin vanhempi tuntee lapsen kuluttamia pelejä ja sosiaalisen median sovelluksia, sitä paremmin vanhempi osaa kasvattaa ja vastata lapsen kysymyksiin. Silloin vanhempi voi myös auttaa lasta näkemään tämän roolin digitaalisen maailman kuluttajana ja auttaa häntä selviämään siinä.
Vanhempien pitää ymmärtää, että digimaailman tunteminen on osa tämän päivän kasvatusvelvollisuutta. Meidän pitää pystyä valmistamaan lapsia ja nuoria tulevaisuuteen ja siihen kuuluu myös digitaalinen puoli - tykkäsi siitä tai ei. Tätä osaa kasvatuksesta ei voi ulkoistaa lapsille ja nuorille itselleen eikä etenkään kaupallisille tahoille.
Kymmenen vuoden päästä ei toivottavasti enää puhuta siitä, paljonko joku viettää ruudun äärellä aikaa, vaan siitä voiko lapsi tai nuori hyvin. Onko hän onnellinen? Onko hänellä ystäviä? Kokeeko hän elämän miellyttäväksi ja tasapainoiseksi?
Jos ruutuaika on perheen isoin ongelma, niin silloin on päässyt aika helpolla.
Toivon, että tulevaisuudessa puhuttaisiin myös enemmän digitaalisen kulttuurin eettisistä kysymyksistä, kuluttajuudesta, käytöskulttuurista ja syrjinnästä netissä. Nyt nuo oikeasti tärkeät kysymykset jäävät helposti ruutuaikapuheen alle.
Ruutuaikaan pätee samat asiat kuin muuhunkin kasvatukseen: omalle perheille sopivien juttujen ja sääntöjen löytäminen ja sopiminen. Jos ruutuaika on perheen isoin ongelma, niin silloin on päässyt aika helpolla."
