Tina Cavén
Yle
Valencian itsehallintoalueen asukkaat kutsuvat omaa kielimuotoaan mielellään nimellä valencià ja mallorcalaiset mallorquì.
Aluehallitukset ovat pyrkineet ohjaamaan näiden kielimuotojen normittamista omiin suuntiinsa saadakseen ne näyttämään eri kieliltä. Kyseessä ovat kuitenkin saman kielen eri murteet, ja niiden erottamispyrkimykset ovat luonteeltaan ennen kaikkea poliittisia.
Kuuntele Aristoteleen kantapään Onko katalaani oma itsenäinen kielensä? -ohjelman lisämateriaali, jossa Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle, että Valenciassa tai Baleaarien saarilla ei pidä mennä väittämään asukkaille heidän kieltään katalaaniksi.
Katalonia on nousi loppuvuodesta uutisotsikoihin se kansanäänestyksen perusteella julistautui itsenäiseksi. Tätä emämaa Espanja ei ole hyväksynyt. Omituinen tilanteen on aiheuttanut Espanjan erikoinen aluejakosysteemi. Käytännössä maa on liittovaltio, eli siellä on erilaisia itsehallintoalueita, joilla on erilaiset oikeudet. Ne eivät ole tasa-arvoisia keskenään, ja se aiheuttaa paljon närää. Tätä kirjoitettaessa Katalonian kriisiin ei ole löytynyt ratkaisua.
Mikä yhdistää arkkitehti Antoni Gaudía, kuvataiteilija Salvador Dalía ja Joan Miróa? He olivat kaikki katalonialaisia
Katalaani on romaaninen kieli. Se on syntynyt kansan puhumasta latinasta ja on siis historiallista sukua espanjalle, portugalille, ranskalle, italialle ja romanialle. Se on myös sukua lukuisille romaanisille vähemmistökielille ja murteille, joita puhutaan Etelä-Ranskassa, Sveitsissä, Italiassa ja Välimeren saarilla. Katalaanin tunnistaa helposti romaaniseksi kieleksi, vaikkei siitä ymmärtäisi juuri mitään.
Kun katalaani mainitaan Euroopan Unionin suurimmaksi vähemmistökieleksi, kannattaa täsmentää, että tässä yhteydessä se viittaa vain siihen, että katalaani ei ole minkään EU-valtion ykköskieli, eikä sitä näin ollen esimerkiksi tulkata Brysselissä ja Strasbourgissa kuten vaikkapa suomea, viroa, latviaa, liettuaa tai tanskaa, joilla kaikilla on vähemmän puhujia kuin katalaanilla.
Puhujia lasketaan olevan seitsemästä kymmeneen miljoonaa, ja heistä käytännöllisesti katsoen kaikki ovat kaksikielisiä, toisena kielenä espanja, jota kutsutaan myös kastiliaksi silloin, kun halutaan tehdä ero kielen ja monikielisen valtion nimen välille. Katalaanin puhujien kaksikielisyys ilmenee muun muassa siinä, että espanjankielistä puhetta ei tekstitetä, tulkata tai käännetä televisiossa ja radiossa. Lisäksi n. viisi miljoonaa puhuu katalaania toisena kielenä.
Katalaania puhutaan etenkin Espanjaan kuuluvassa Kataloniassa, jossain määrin muualla Itä-Espanjassa Valenciaan saakka, Ranskassa pienellä raja-alueella (joskin katalaani kuuluu samaan murteeseen kuin koko oksitaania puhunut Etelä-Ranska), Andorrassa ja Italian Sardiniassa. Katalaaninkielisistä alueista käytetään katalaaniksi mielellään yhteisnimitystä Països Catalans. Katalaani on virallinen kieli Katalonian, Valencian ja Baleaarien itsehallintoalueilla. Se on Andorran valtion virallinen kieli.
Aristoteleen kantapäässä vieraillut Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo ohjelmassa katalaanian kielen historiasta ja erityispiirteistä.
