Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa. #musiikinkevät1918
Katarina Sibeliuksen mielitietty, 19-vuotias valkokaartilainen Erik Hernberg oli tiedusteluretkellään Kirkkonummen Sjunbyn kartanoon jäänyt punaisten vangiksi ja tullut ammutuksi 20. helmikuuta.
Tieto Erikin kuolemasta tavoitti 15-vuotiaan Katarinan yli viikkoa myöhemmin helmikuun 28. päivänä.
Maaliskuun 2. päivänä Katarina kävi tapaamassa Helsingissä Erikin kotiväkeä; isää, lakitieteen tohtori Alarik Hernbergiä, Naema-äitiä, isosisko Vivaa ja muita sisaruksia.
"Eilen olin hänen äitinsä luona. Viva ja minä itkimme koko ajan - täti pysyi verrattain rauhallisena ja kertoi koko tapauksen. Tuntui niin kummalliselta ajatella, että minä olin heille ikään kuin jotain hänestä.
”Gråt inte, kära flicka”, sanoi täti, ”du är ung, du ska glömma. Låt Erik vara ett minne för dig.” ”Men farför skulle just han dö?” sanoin ja koko sieluni kapinoitsi. Silloin hänen äitinsä ääni sortui: ”Ja, varfor just han.”
Kerroin hänelle niin paljon - nyt vasta huomasin, miten paljon hän oli minulle puhunut hommistaan ja suunnitelmistaan.
”Vet du Kai, han höll så hjärtligt av dig, du var hans goda stjärna du bevarade honom från frestelser. Hur ofta sade han, icke, om icke Kai varit, var skulle jag vara nu? Jag vill aldrig göra något som jag inte öppet kunde säga henne. Och öppen var han, öppen och sann.”
Minä itkin – itkin niinkuin en koskaan ollut luullut voivani itkeä.
”Jag hittade ett kuvert med brev i hans låda. Jag gissade att det var dina brev och rörde dena icke. Jag vill icke tränga mig in i hur det var mellan er. Vill du ha den ellet ska jag sättä den i hans kista?”
”Vet du kära Kai, ni förstodo kanske båda inte hur mycket han höll av dig – ni voro unga, men han hade på den här hösten blivit mycket mera man. Du skall icke gråta kära barn,” hän sanoi ja pussasi minua, ”det var för en skön sak han dog.”
”Ja, där för skulle man inte få sörja”, sanomme Viva ja minä, ”men det är svårt.”
Lilla ”Erik” sanoi hänen äitinsä. ”Visst var du dum ibland men aldrig sa du ett osant ord och käck o’ modig har du varit.”
Sitten katsoimme hänen valokuviaan. Ylioppilasvalokuvasta sanoi täti: ”Han se så frågande, så spörjande ut som skulle han vilja veta vad detta liv egentligen är.”
”Vet du Kaj, jag skulle ha en flicka, precis lika gammal som du, femton år, min Astrid. - Kom nu ofta och hälsa på Viva och mig. Kom när som helst, du är alltid välkommen.”
Silloin tuli hänen isänsä ulkoa. Hän vapisi koko ruumilltaan ja kyyneleet vuosivat poskia pitkin, eikä hän voinut sanoa mitään. Suru yhdistää ihmisiä kummallisesti. Hän syleili minua ja sanoi rauhoituttuaan: ”Allt har han givit, sitt liv och sin kärlek, sin unga kärlek. Kanske den också skulle ha blivit besvarad om han skulle ha fått leva.”
”Säkert”, ajattelin minä.
”Vill du ha ett minne av oss – och honom”, sanoi hänen äitinsä ja antoi minulle kultaisen kravattineulan, jossa oli kivi. ”Han fick den då han blev student och den skulle han alltid ha på sig då han skulle vara riktigt fin gå på någon dans eller komma och hälsa på dig.”
Nousin lähteäkseni ja he halasivat ja suutelivat minua kaikki ja hänen isänsä sanoi: ”Kom ofta, du som var kär för honom är kär också för oss, som vår egen dotter.”
En voi sanoa miten sääli minulla oli heitä. Ja en ollut aavistanut, että hän oli minusta noin paljon puhunut. Voi miten olenkaan ollut tyhmä, kun en huomannut, mitä hän minulle oli. Tyhmä ja itsekäs.
Eilen illalla itkin kauheasti sängyssäni (olen nyt Paloheimolla ja nukun yksin, joten ei sitä kukaan tiennyt). Ei minusta ole mitään, kun hän meni. Ei mitään. Naimisiin minä en ole luotu, se on ennestään varma asia – nyt vielä varmempi. Mitä sitten!
Toivoisin, että kuolisin, niin pääsisin sinne missä hän on. Mutta ei. Minä elän ja olen terve.
Jos elämä joskus tuntuu minusta vaikealta, niin koetan tehdä niin kuin hän olis minusta uskonut. Sillä mitä minä olen hänelle hänen eläessään, sitä on hän oleva minulle kuolemansa jälkeen."
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 7. maaliskuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Hortling, Ivar, Sigurds - minnen och intryck från medborgarkriget 1918
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
