Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin vankilasta. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta. #musiikinkevät1918
Ruotsalaisessa reaalilyseossa oli punaisten vankina muun muassa Ivar Hortling, joka kirjoitti ja julkaisi omat muistonsa tapahtumista jo toukokuussa 1918.
"Sukulaisten, ystävien ja tuttavien lähetykset sekä kirjeet jaettiin joka päivä. Ne olivat aterioitakin kaivatumpia keskeytyksiä yksitoikkoisessa vankilaelämässä."
"Kirjoja sai vastaanottaa ja lukea. Alussa soitettiin harmonikkaa ja voimistelusalin flyygeliä. Myös voimistelutelineet olivat aluksi käytössä. Korttipelikin kukoisti, mutta pian kaikki pelaaminen kiellettiin."
"Tupakanpoltto lisääntyi siinä määrin, että lääkärin oli viimein tartuttava asiaan. Tupakointiaika rajoitettiin aamuyhdeksästä iltayhdeksään."
Yksi vangeista oli Henrik Lindeberg, joka piti päiväkirjaa ja kulutti aikaa muun muassa piirtämällä. Hänen piirroksiinsa lukeutuivat myös karikatyyrit vankitovereista.
Työmies-lehdessä 4.3.1918 julkaistiin lista vangituista ja ilmoitettiin:
"Kun Punaisen Kaartin muonavarat ovat vähissä, niin sallitaan yleisön huolehtia vankien ruoasta ja otetaan ruokaa sentähden vastaan vankien säilytyspaikalla joka päivä, jotavastoin makuuvaatteita on jo riittämiin saakka, ja on niiden vastaanotto sentähden lopetettu. Kirkkonummelaiset ja yleisesti maaseurakunnat voivat lähettää myöskin ruokatarpeita.
- Sotavankien komisario Antti Halonen"
Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoitti poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin.
"Ruots. realilyseo.
Rakkaat omaiset!
Kiitokset kirjeestä! Olen jo antanut kaksi myttyä, jossa on saappaat ja likaisia vaatteita kotio lähetettäväksi. Kapsäkin pidän mieluimmin täällä, siinä kun on hyvä säilyttää tavaroitaan.
Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa, että se toisinaan tuntuu peräti yksitoikkoiselta, on kait selvää.
Teuvon pomppa, setä Alexein saappaat, viltti, käsilaukku valokuvauskoneineen ym. jäivät perääntyessämme Sigurdiin tai oikeastaan Ingelsiin, sillä joukkomme oli siellä etumaisella juoksuhaudalla. Oli siellä rätinää, sen arvaa!
On sitä nähnyt yhtä ja toista, mm. Sigurdissa puhellessani erään hra Nikanderin kanssa, sai hän kuulan kaulansa lävitse ja kaatui viereeni. Lienee jonkun ajan kuluttua kuollut.
Ystäväni Tako kaatui perääntymishetkellämme. Sai luodin vatsaansa eläen vielä jonkun aikaa. Viisistä ja kymmenistä centeistä se elämä näkyi usein riippuvan, eihän se ollunna leikkiä.
Kun ensi kerran lähetätte jonkun kirjan, niin mielelläni ottaisin vaikkapa jotain filosofista (saksalaista vaikkapa) tai jotain musiikkikirjallisuutta. Arthur Schmitzleriltä löytyy ruotsiksi jokin uusi kirja Akateemisessa kaupassa muistaakseni.
Kun nyt kerran viikossa saan puhtaat alusvaatteet, niin hyvinpä on. Suklaata olen saanut jo tarpeekseni, turhia sitä lähettää, kallista tavaraa!
Kunpa vaan pian tulisi rauhalliset ajat ja täältä pääsisi vapauteen!
Terveisiä Eerolle, pyytäisitten kirjoittamaan rivin, pari. Samoin Almalle terveisiä!
Yskä se vielä pysyy itsepintaisesti, mutta kait se nyt pian rupeaa helpottaman. Tupakkaa vielä on, että ei sillä kiirettä!
Terveiset!
Aarre.
P.S! Tohvelit olisivat tervetulleet!"
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Lähteet
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Lindeberg, Henrik [toim. Lindholm, Sture]: Sigurds saga. Berättelsen om den västnyländska Sigurdskårens kamp våren 1918. Proclio. Tammisaari 2008.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Wikipedia.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
