Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään. #musiikinkevät1918
Maaliskuun alussa Suomen kansanvaltuuskunta oli hallinnut Helsinkiä yli kuukauden. Työväenyhdistyksen kuorojen johtaja, 32-vuotias säveltäjä Väinö Pesola luki Työmiestä alivuokralaishuoneessaan Siltasaaressa ja pohti laihtumista, vapautta ja Suomen poliittista tulevaisuutta.
”Eivät häpeä! Sotapiina sekin! ”Vapautta”.
Tämänpäiväisessä Työmiehessä on selostus säännöksistä, joilla määritellään Suomen ja Venäjän suhteet. Näissä on paljon hyvää. Mutta kuvaavaa on, että sosialistit käyttävät Suomesta puhuessaan nimitystä: Suomen Sosialistinen Työväentasavalta.
Ei sivistysporvarillisella aineksella ole mitään tekemistä eikä sanomista Suomessa. Suorastaan sikamainen on 13:s pykälä.
Aivan hulluutta lähenee tuollainen röyhkeys ja idioottimaisuutta kuvittelu aivan täydellisestä punaisesta voitosta ja täysin uuteen elämään siirtymisestä.
Samalla uskotaan myös Venäjän kakofoonisen tilan jatkumiseen!
Useat viime viikot olen nukkunut huonosti. Velttous on kasvanut. Aamulla ei ole tahtonut päästä sängystä. Väsymystä pitkin päivää ja pientä päänsärkyä. Syy: alituinen ”seisominen”. Ja tämä: pakollisesta suolalihan syömisestä ja siitä johtuvasta juomisesta.
Vähintäin kerran yössä herään virtsarakko täynnä ja pikkumies tuulensuuntia osoittamassa. Tämä pilaa sekä päivän että yön normaalisuuden. Mitä tehdä? Ei mitään. Sotavaiva!!
Laihtunutkin olen kovin, ei sekään auta. Yleensä koko ihmiskunta on laihtunut.
Tunnettu lihapytty Santeri Ingman on niin kutistunut, että vain nahkapussit killuvat rasvaleukojen sijalla. Eino Leinon vaatteet roikkuvat ja liehuvat päällä kuin pyykki kuivausköydessä. Zachris Castrenin naamassa ei enää näy kuin vakoja ja vatsaa saa etsiä selän puolelta. Oskar Merikanto on kohta kuin nuorukainen ja miltä näyttävät laihat – kuvatuksilta!
Kuinkahan kauan kestää ”ihmiskunta” ihannedemokraattista periaatetta leipää ja vapautta?! Niin, vapautta! En puhu siitä, että porvari lukekoon vain Työmiestä, jonka kielikin objekti ym. virheineen todistaa vain edistystä! En puhu 9:n pakosta, en matkustus- liikkumis-, hiihtämiskiellosta, en itsensäpuolustamis – (oikeus) – omaisuus – puolustusvapaudesta.
Viimeinen vapauden tunnus on kielto päästä Drumsöön ilman passia. Loppu siis kelkkamäki, virkistävän luonnon ihailuhuvi. Punakaarti on määrännyt 1 mk:n pääsymaksun joka kerrasta, kun ei-drumsööläinen pistäytyy Drumsöössä. Mutta näitä markkoja eivät tule ainakaan minulta saamaan.
Nykyisen hallituksen rahapula on pakottanut heidät myös postituksen korottamiseen. Loppukoon siis kirjoittaminen.
Ja päätteeksi pari johdonmukaisuuskukkasta, joilla aatetta kärytetään ”arvostelukykyiselle” joukolle.
Sirola puhui kansalaiskokouksessa: olemmehan asevelvollisia kaikki. Ei niin kuin lahtarien valtakunnassa, jossa vallitsee törkeä pakkoasevelvollisuus. Meillä se on vapaa. Kukin olemme vuoroomme velvolliset astumaan jne. Sosialistille perin maukas lause on myös lause samasta puheesta: ”Ja aseissa on aina turvamme”.
Paksua pistät nielemään, oi tuleva ihanne aika!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 6. maaliskuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Wikipedia: Yrjö Sirola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Tilanhoitaja ja tenori Veikko Attila.
