Hyppää pääsisältöön

Bartókin viimeisiä teoksia

Béla Bartókin myöhäistuotannosta on paketoitu toimivaksi teospariksi kestohitti konsertto orkesterille sekä vähemmälle huomiolle jäänyt kolmas pianokonsertto. Entä millainen Bartók-muhennos syntyy, kun espanjalaisen tutkapari, kapellimestari Pablo Heras-Casado ja pianisti Javier Perianes lyöttäytyvät yhteen Münchenin filharmonisen orkesterin kanssa?

Bartok äänitteen kansi
Bartok äänitteen kansi Béla Bartók

Bartókin viimeiseksi teokseksi jäänyt kolmas pianokonsertto jäi sairauden uuvuttamalta Bartókilta himpun verran kesken ja sen viimeistely jäi muiden harteille. Tällä levyllä teos kuitenkin vetää pidemmän makukorren verrattuna suositumpaan konserttoon orkesterille. Hiljattain Suomessakin vieraillut pianisti Javier Perianes tavoittaa nimittäin hienosti Bartókin kolmannen pianokonserton pehmeät ja ilmavat soivuudet. Kerrassaan ihanaisesti soljuvat keijusävelet ilmassa siristellen, ja kulman takaa esiin hypähtelee Beethoven-alluusioita. Siellä täällä häivähtelevä orkesteri tukee vaivihkaisesti Perianesin taikuroimaa piano-osuutta. Lopputulos onkin erityisen toimiva juuri konserton asetelman vuoksi: Perianes vie ja orkesteri peesaa.

Hieman yllättäen Béla Bartókin konserton esitys jättää nyt laimean vaikutelman. Kaikki on hienosti paikallaan, niin yhteissoitollisesti kuin soinnillisestikin. Heti ensimmäisessä osassa käy kuitenkin selväksi, että yhteissoittoon ei nyt heittäydytä posket punaisena intoillen. Tällä kertaa mennään jämerällä, mutta maltillisen asiallisella virkamiesotteella ilman tarvittavaa rosoa, rentoutta ja räävittömyyttä. Huippusuosittu teos on jo niin moneen kertaan levytetty, että tällainen tulkinta hukkuu auttamatta muun tarjonnan virtaan.

Kapellimestari Pablo Heras-Casado tekee vakaata jälkeä, joskin päätyy hieman tutun kuuloisiin ratkaisuihin varsinkin konsertossa orkesterille. Pianisti Javier Perianeksen kanssa kemia pelaa hyvin ja samalla myös jälki on eläväisempää pianokonserton äärellä. Paperilla teospari on ihan toimiva kokonaisuus, mutta tällä esityskokoonpanolla se ei aivan parhaalla mahdollisella tavalla toteudu.

Béla Bartók Konsertto orkesterille & 3. pianokonsertto. Münchenin filharmoninen orkesteri, Javier Perianes, piano, joht. Pablo Heras-Casado
Harmonia Mundi (HMM902262)

Kuuntele Uudet levyt 6.3.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.