Hyppää pääsisältöön

Loistavan koukuttavaa duo-soitantaa

Viulisti-ihme Patricia Kopatchinskajan ja pianisti Polina Leschenkon uutuus on varsinainen helmi. Noin sadan vuoden takaa on kaivettu hieno teoskokonaisuus, jota jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan.

kopatchinskajan äänitteen kansi
kopatchinskajan äänitteen kansi Patricia Kopatchinskaja

Francis Poulencin viulusonaatin, Béla Bartókin toisen viulusonaatin ja Maurice Ravelin Tziganen joukosta on
vaikea nostaa yhtäkään teosta erityisesti esille, koska jokainen niistä saa Kopatchinkajan ja Leschenkon hyppysissä osakseen upean tulkinnan. Duon musisointi onkin koukuttavaa kuunneltavaa. Siihen tempautuu välittömästi mukaan ja esitykset jaksavat pitää mielenkiintoa yllä yksityiskohtien rikkaudella ja upealla yhteissoitolla. Varsinkin pieniin levollisiin hetkiinkin kätkeytyy paljon. Näiden etevien esittäjien käsissä musiikillisesti yksinkertaiset ja sisäistyneetkin hetket elävät tapahtumarikkaina.

Kopatchinskaja vaihtelee huolettoman tuntuisesti vibraton laajuutta ja äänenväriä. Näin musiikissa on jatkuvasti improvisaation, yllättävyyden ja tuoreuden tuntua. Täydellisen oloinen tulkinta tulee nimenomaan äänen pienistä rahinoista, ripinöistä ja ratinoista, ei äänen puhtauden vaalimisesta. Näppäilyistäkin löytyy moniulotteinen sointimaailma, kun sitä väritetään mitä moninaisimmin tavoin.

Pianisti Polina Leschenko pystyy vastaamaan kuuluisamman duopartnerinsa haasteisiin ja jopa provosoimaan tätä lisää. Pikku karkkina saa Leschenko omankin soolokappaleen esitettäväkseen.

Léo Delibesin valssi tuntuu paperilla hieman irrallisen tuntuiselta valinnalta, mutta tuntuu sekin istuvan duo-kokonaisuuteen luontevasti. Dynaamisesti ilmaisu on venytetty laajalle ilmaisuasteikolle, mutta ei tarpeettomasti ääripäitä korostaen. Hiiskuntaa, suhinaa ja hiljaisia korkeita vingahduksia. Sitten perään kunnon sointutymäys ja muina naisina rikasta dynaamista keskikaistaa eteenpäin.

Joskus kaikki napsahtaa kohdalleen, kuten tällä levyllä. Toivottavasti duoa kuullaan äänitteellä vielä lisää lähitulevaisuudessa.

Deux. Barton, Poulenc, Ravel. Patricia Kopatchinskaja, viulu, Polina Leschenko, piano
Alpha Classics (Alpha387)

Kuuntele Uudet levyt 6.3.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.