Hyppää pääsisältöön

Miltä näyttää syömishäiriöisen mielenmaisema? – Ahmimista, oksentamista ja kaipuuta rakkauteen

Karina-Sirkku Kurzin valokuvakirja syömishäiriöistä avattuna pöydällä.
Karina-Sirkku Kurzin teos sukeltaa syömishäiriöisen mieleen. Karina-Sirkku Kurzin valokuvakirja syömishäiriöistä avattuna pöydällä. Kuva: Karina-Sirkku Kurz Akuutti

Syömishäiriö ei aina näy ulkopuolisille. Siitä valehdellaan, sitä peitellään ja sen kanssa eletään kuin helvetillisessä ihmissuhteessa. Valokuvaaja Karina-Sirkku Kurzin kuvat sukeltavat syömishäiriöisen mieleen.

Suomalais-saksalainen valokuvaaja Karina-Sirkku Kurz avaa kuvillaan syömishäiriötä sairauden sisältä käsin. Ungleichgewicht (suom. epätasapaino) -nimisen teoksen kuvat ja lainaukset pohjautuvat kymmenen syömishäiriöisen kokemuksiin. Kuvaaja on itsekin kärsinyt syömishäiriöstä.

Miltä ihmisestä tuntuu, kun syöminen on rikki? Miltä taistelu ihmisen ja ruoan välillä näyttää?

seinälle ripustettu valokuva naisesta jonka pää roskalaatikossa
An Act of a Compensation seinälle ripustettu valokuva naisesta jonka pää roskalaatikossa Kuva: Karina-Sirkku Kurz Akuutti

Kuvassa Act of a compensation nainen roikkuu pihalla roska-astian reunalla. Pudottiko hän sinne avaimensa? Ei, vaan pimeän tultua hän on palannut roska-astialle, johon hän viimeisen ahmimiskohtauksen päätteeksi tyhjensi ruokavarastonsa, kun lupasi itselleen, ettei koskaan enää. Nyt hän on valmis tekemään kaikkensa saadakseen ruoan takaisin. Ja sitä seuraa taas ahmiminen, oksentaminen, kaipuu rakkauteen ja pettymys.

– En yritä valokuvilla selittää syömishäiriötä tai kertoa kenenkään yksittäisen ihmisen tarinaa. Sen sijaan haluan avata syömishäiriöisten mielentilaa ja kokemusmaailmaa, valokuvataiteilija Karina-Sirkku Kurz kertoo.

Lähdin kuvattavaksi siksi, että sitä kautta voin ehkä auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

Kurzin kuvat eivät ole dokumentaarisia. Ne pikemminkin peilaavat potilaiden kertomuksia heidän elämästään. Yksi kuvattavista oli Katarina Pettersson.

Katarina on juuri palannut ensimmäiselta lomamatkaltaan 20 vuoteen. Sairastettuaan vakavaa anoreksiaa 15 vuotta, hän kokee vihdoin viettävänsä normaalia elämää.

Kuten muutkin kuvausprosessiin osallistuneet, Katarina ilmoittautui projektiin mukaan Syömishäiriöliiton eli Sylin kautta.

– Halusin osallistua projektiin siksi, että sitä kautta voisin ehkä auttaa muita samassa tilanteessa olevia, Katarina Pettersson muistelee.

valokuva naisesta jolla päällä metallinen häkkyrä
The Blinder II valokuva naisesta jolla päällä metallinen häkkyrä Kuva: Karina-Sirkku Kurz Akuutti

Syömishäiriötä sairastaessaan Katarina halusi kulkea kumarassa, katse maassa, jotta välttyisi näkemästä peilejä ja muita heijastavia pintoja.

Kurzin valokuvassa (The Blinder II) Katarinan kokemus on muuttunut metallikehikoksi, joka sairauden tavoin pakottaa kantajansa kumaraan. Silmälaput taas estävät näkemästä sivuille ja törmäämästä epämiellyttävään omakuvaan.

– Kehikko ei ole kapine, jonka voi pukea ja ottaa pois, kun siltä tuntuu. Katarinan tunne oli niin vahva, että kehikko on pikemminkin kuin pysyvä ruumiinosa, valokuvaaja Kurz kuvailee.

Koska minulla oli takana useita hoitojaksoja, olin sairaalan henkilökunnan silmissä toivoton tapaus.

Viimeisen hoitojakson aikana vuonna 2010 Katarina koki, ettei sairaalan henkilökunta uskonut eikä panostanut hänen parantumiseensa.

– Minulle sanottiin, että vanhana potilaana, jolla on takana useita hoitojaksoja, olin toivoton tapaus. Minulle myös ehdotettiin, että hakeutuisin eläkkeelle. Heille oli päivänselvää, että hoitojakson päätyttyä palaisin anoreksiaan ja laihduttaisin itseni taas sairaalakuntoon, Katarina kertoo.

Huono kohtelu sai kuitenkin Katarinan sisuuntumaan.

– Ajattelin, että mieluummin kuolen kuin tulen tänne uudestaan. Ja koska en halua kuolla enkä jäädä muiden armoille, minun on parannuttava.

Niin myös tapahtui.

valokuva naisesta jonka päällä iso kasa vaatteita
Wrapped in Memories I valokuva naisesta jonka päällä iso kasa vaatteita Kuva: Karina-Sirkku Kurz Akuutti

Valokuvassa naisen vartalo on peitetty kasalla vaatteita. Idea kuvaan (Wrapped in memories I ) syntyi Kurzin vietettyä viikon kuvattavansa kanssa. Nainen oli säästänyt kaikki vaatteet, joita oli käyttänyt sairastaessaan anoreksiaa ja kuvaustilanteessa hänet piilotettiin niiden alle.

Syömishäiriöiset usein toivovat, että voisivat kadota.

- Anoreksiaa sairastava voi haluta pienentyä hitaasti niin paljon, että lopulta haihtuu olemattomiin. Ahmintahäiriötä sairastava taas saattaa tiedostamattaan yrittää piilottaa omaa itseään koko ajan suurenevan kehon sisälle, Kurz kuvailee.

Ihmisarvo ei saa kadota diagnoosin alle.

Kurz haluaa kuvillaan muistuttaa siitä, että ihminen on enemmän kuin sairautensa eikä ihmisarvo saa kadota diagnoosin alle.

– Syömishäiriössä ihminen voi kadottaa oman äänensä ja syömisestä tulee väline kommunikoida tai hallita maailmaa ja tuoda järjestystä kaaokseen.

Kirjan keskeisiä teemoja ovat keho, kipu ja syömishäiriöihin sisältyvä ristiriitaisuus.

Bulimikolle kipu voi olla ylensyönnin ja oksentelun aiheuttamaa fyysistä kipua. Toisaalta juuri kipu voi tuottaa syömishäiriöiselle hänen kaipaamansa olemassaolon tunteen, jopa nautinnon.

Entinen ahmija oli kerännyt vintille lautasia, purkkeja ja lasiastioita, joilta hän sairastaessaan ahmi ruokaa. Hän oli pitkään haaveillut heittävänsä ne yksi kerrallaan päin seinää.

Kurz tarttui haaveeseen: Tämä me tehdään!

Itse tapahtumaa Kurz ei kuvannut, vaan antoi henkilön toteuttaa toiveensa rauhassa yksin. Kun kaikki astiat olivat sirpaleina, helpotus oli suuri ja maassa oli yli 8000 sirpaletta. Kurz kuvasi niistä jokaisen.

– Näen sirpaleissa monia merkityksiä. Ne ovat kauniita, kuin timantteja tai jalokiviä, ja samalla vaarallisen teräviä, Kurz kuvailee.

Syömishäiriö on kuolemanvakava sairaus, mutta siitä voi parantua.

Kaikki Ungleichgewicht-valokuvateoksen kymmenen syömishäiriöpotilasta ovat toipumassa tai jo parantuneet. Paraneminen on kuitenkin pitkä prosessi eikä se aina etene suoraviivaisesti kohti maalia.

Harva voi lopulta edes sanoa olevansa sataprosenttisen terve.

Sairaus voi salakavalasti muuttaa muotoaan. Jos ei pidä varaansa, pakonomaisuus, ylisuorittaminen ja kontrolli voivat siirtyä jollekin toiselle elämänalueelle.

– Ihminen paranee syömishäiriöstä, kun ajatukset muuttuvat. Vaikka syömishäiriö on kuolemanvakava sairaus, kaikilla on kuitenkin mahdollisuus parantua, Kurz sanoo.

  • Akuutin kysely: Riitelevät lapset latistavat lomafiiliksen

    Kesälomassa ärsyttävät eniten riitelevät lapset.

    Ihana, kamala kesäloma! Vaikka lomaa usein odotetaan kuin kuuta nousevaa, saattaa se myös kuormittaa ja nostaa pintaan kielteisiä tunteita. Akuutin kyselyn mukaan suomalaisia ärsyttävät lomailussa eniten riitelevät lapset, loman vähyys ja huono sää.

  • Saako sadesää mielesi matalaksi? Näin sää vaikuttaa sinuun

    Säällä on iso vaikutus mielialaamme.

    Lievimmillään huonoksi koettu sää aiheuttaa mielipahaa ja pettymyksen tunteita lomalaiselle. Joillakin sää voi vaikuttaa jopa terveydentilaan. Ihmisten kokemukset säästä ovat todellisia, mutta onko asiasta tutkimustietoa? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen vastaa kysymyksiin.

  • Asenne ratkaisee! – Sääriproteesi ei hidasta 3-vuotiaan Luca-Emilin menoa

    Luca-Emilin jalka amputoitiin 7 kuukauden iässä.

    Kolmevuotias Luca-Emil Mykkänen syntyi ilman pohjeluuta. Vamma selvisi äidille jo raskausaikana ja hän huolehti, miten lapsi tulee pärjäämään. Voiko hän koskaan kävellä? Huoli oli kuitenkin turha. Sääriproteesi ei hidasta Luca-Emilin menoa millään tavalla – pienen pojan vauhti on välillä niin kova, että vanhemmat joutuvat toppuuttelemaan menoa.