Hyppää pääsisältöön

"Selätin laihduttamisen ja ahmimisen luopumalla järjettömästä itsekurista" – Syömishäiriö varasti näyttelijä Petriikka Pohjanheimon elämästä 30 vuotta

Edellisen illan ahmimiskohtaus on jäänyt päälle. Petriikka istuu aamulla kotisohvalla suklaalevyn kanssa, eikä lähde opiskelemaan. Suklaa häviää suuhun pala kerrallaan, mutta ei tuo minkäänlaista nautintoa. Petriikalla on huono olo – henkisesti ja fyysisesti.

Aikaisemmin Petriikan ahmimiskohtaukset ovat rajoittuneet iltoihin. Seuraava opiskelupäivä on mennyt morkkiksen ja ahdistuksen vallassa, mutta velvollisuudet nuori nainen on aina hoitanut. Nyt ahmiminen on ottanut uuden harppauksen, eikä Petriikka selviä sen kanssa enää yksin.

Meidän perheessä laihdutettiin aina.

Petriikka Pohjanheimo on pyöreä lapsi. Tyttö, joka ei mahdu kasvukäyrille, ja jonka painosta kouluterveydenhoitaja on vähän huolissaan. Mutta ei hätää, ylimääräisestä pääsee aina eroon – laihduttamalla. Tähän ajatusmaailmaan Petriikka oppii jo ala-asteiässä.

– Meidän perheessä laihdutettiin aina. Äiti laihdutti, sisko laihdutti, joten miksipä en minäkin, Petriikka muistelee.

10-vuotiaana Petriikka liittyy äidin mukana Painonvartijoihin. Lapsi oppii muuttamaan ruokansa pisteiksi ja laskemaan syömänsä kalorit hetkessä. Aikuisten seassa laihduttavaa lasta ei 80-luvulla ihmettele kukaan.


Petriikka Pohjanheimo istuu sohvalla ja katsoo kohti kameraa.




Petriikka Pohjanheimo istuu sohvalla ja katsoo kohti kameraa.
Kuva: Yle, Mira Pelo
Petriikka Pohjanheimo,Akuutti,Syömishäiriö

12-vuotias Petriikka istuu sängyllä litran jäätelöpaketti käsissään. Lusikallinen kerrallaan Petriikka rentoutuu enemmän ja enemmän.

Nuoren tytön elämässä on muuttunut moni asia, mutta jäätelö tuo onnen. Niin Petriikka kuvittelee. Siinä hetkessä jäätelö helpottaa ja auttaa, kunnes paketti on tyhjä.

Söin lihapiirakkaa ja munkkia vuorotellen, ja tajusin, että homma lähtee taas lapasesta.

Ruoka rauhoittaa Petriikkaa, mutta lihominen pelottaa. Siksi on aina välillä laihdutettava: kontrolloitava syömisiä ja liikuttava mahdollisimman paljon.

Pikkuhiljaa laihduttamiseen tulevat mukaan erilaiset projektit. Hauskat paastoviikot siskon kanssa, ja niiden jälkeinen lupa syödä. Yhtäkkiä elämä alkaa noudattaa samaa kaavaa: syömisten kontrollointia, ahmimista, morkkista, kontrollointia, ahmimista, morkkista…

– Jos ala-asteella ahmiminen oli ihanaa, lukion viimeisenä vuotena tiesin olevani sairas.

– Istuin Kuopion torilla, söin lihapiirakkaa ja munkkia vuorotellen, ja tajusin, että homma lähtee taas lapasesta, Petriikka muistelee.

Syömishäiriö on astunut elämään täydellä teholla.


Petriikka Pohjanheimo istuu kahvikupin kanssa pöydän ääressä ja katselee ulos.




Petriikka Pohjanheimo istuu kahvikupin kanssa pöydän ääressä ja katselee ulos.
Kuva: Yle, Mira Pelo
Petriikka Pohjanheimo,Akuutti,Syömishäiriö

Helsingin Kalliossa kahviaan hörppivä näyttelijä katsoo ulos ikkunasta. Syömishäiriövuodet ovat onneksi jo takana, vaikkakin edelleen hyvin muistissa.

– Syömishäiriö on varastanut ison siivun elämästäni. Se on hallinnut minua, nakertanut itsetuntoani ja pakottanut minut häpeämään itseäni yli 30 vuotta.

– Ahmisjaksot lisääntyivät, ja helpotin niiden jälkeistä oloa ulostuslääkkeillä. Samalla lisääntyivät paastoaminen ja liikunta. Lihomisen pelko oli valtava ja ahdistuin päivä päivältä enemmän, Petriikka kertoo.

Ajatukset rullasivat samaa kaavaa: syönkö vai enkö syö? Jos syön, mitä syön?

Kun Petriikka lopulta haki apua ensimmäisen kerran, oli hän 23-vuotias Teatterikorkeakoulua aloitteleva opiskelija.

Bulimiadiagnoosi ja kolmen vuoden terapiajakso kulkivat opiskeluiden rinnalla, mutta kiireisen opiskeluelämän keskellä mieli ei irrottanut syömishäiriöstä.

– En ollut tyytyväinen itseeni ja ajatukset rullasivat samaa kaavaa: syönkö vai enkö syö? Jos syön, mitä syön? Pitäisikö paastota?

Päivät Petriikka sinnitteli light-limujen turvin tai yritti syödä porukassa kohtuudella. Kun keho ei saanut energiaa muutamaan päivään tarpeeksi, iski ahmimiskohtaus. Illat Petriikka ahmi, aamut kuluivat vessassa. Suoli oli saatava tyhjäksi ennen koulupäivää.


Petriikka Pohjanheimo katsoo lähikuvassa kohti kameraa ja hymyilee.




Petriikka Pohjanheimo katsoo lähikuvassa kohti kameraa ja hymyilee.
Kuva: Yle, Mira Pelo
Petriikka Pohjanheimo,Akuutti,Syömishäiriö

– Minua surettaa, että niin monta opiskelu- ja työvuotta on mennyt tähän asiaan.

– Mietin, miltä näytän muiden silmissä. Paljonko olen painanut edellisellä tapaamiskerralla? Olenko lihonut? Pitäisikö minun jotenkin kommentoida lisääntynyttä painoani?

– Mietin niin paljon itseäni, etten pystynyt keskittymään toiseen ihmiseen. Se on surullista.

Jossain vaiheessa lisäsin kieltolistalle myös leivän ja ruokavaliostani tuli aika niukka.

Teatterikorkeakoulun viimeisen vuoden aikana Petriikka tajusi jatkuvan laihduttamisen laukaisevan ahmimiskohtaukset. Ensimmäinen harppaus kohti toipumista oli otettu, mutta hän ei parantunut.

Ahmimiskohtaukset jatkuivat, mutta samaan aikaan mieli alkoi ymmärtää säännöllisen syömisen tärkeyden.

Ensimmäisenä Petriikka opetteli syömään aamupalan. Sen jälkeen päivä sujui hyvin, mutta illalla oli jälleen suuri vaara sortumiselle.

Välttääkseen lihomisen ja ahmimisen hän alkoi laskea kaloreita ja välttelemään eri ruoka-aineita.

– Olin 2–3 vuotta aluksi ilman sokeria ja lopulta ilman mitään herkkuja. Jossain vaiheessa lisäsin kieltolistalle myös leivän ja ruokavaliostani tuli aika niukka. Tarkkailin syömisiäni koko ajan enemmän ja poistin ruokalistaltani aina uusia ja uusia asioita.


Petriikka Pohjanheimo istuu sohvalla.




Petriikka Pohjanheimo istuu sohvalla.
Kuva: Yle, Mira Pelo
Petriikka Pohjanheimo,Akuutti,Syömishäiriö

– Olin opetellut jo syömään säännöllisesti useamman kerran päivässä, mutta kontrollointini oli niin älytöntä, että uuvuin sen alle ja itkeskelin päivittäin, Petriikka muistelee.

– Kuvittelin tekeväni itselleni hyvää, kun yritin pysyä pois ahmimista aiheuttavien syömisten ääreltä, mutta eihän se niin mennyt. Loppujen lopuksi jouduin hakemaan uudestaan apua.

Petriikka sai terveyskeskuksen kautta uuden terapiajakson. Ammattiavun ja vertaistuen voimin hän on päässyt elämässään eteenpäin.

Syömishäiriöni ydin oli lihomisen pelossa ja laihduttamisessa.

Ateria kerrallaan Petriikka on tehnyt matkaa tähän päivään. Nyt hyviä vuosia on takana lähes seitsemän. Elämässä on kaikki hyvin, eikä nainen enää häpeä itseään.

– Minun syömishäiriöni ydin oli lihomisen pelossa ja laihduttamisessa.

– En syytä siitä ketään. Ajattelen ennemminkin, että olin tämän länsimaalaisen kulttuurin uhri. Olin jo lapsesta asti mukana siinä kauneusihanteen tavoittelussa, mikä päähämme on iskostettu.


Petriikka Pohjanheimo katsoo kohti kameraa.




Petriikka Pohjanheimo katsoo kohti kameraa.
Kuva: Yle, Mira Pelo
Petriikka Pohjanheimo,Akuutti,Syömishäiriö

Syömishäiriö kulkee Petriikan mukana edelleen, mutta enää sillä ei ole häneen suurta valtaa.

– Olisi ihana sanoa, että olen ensin hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen ja vasta sen jälkeen oppinut syömään terveellisesti. Mutta niin se ei ole mennyt.

– Muuttuvan peilikuvani myötä huomasin, että säännöllinen syöminen ei lihotakaan minua vaan päinvastoin. Sillä oli suuri merkitys minulle. Sen jälkeen uskalsin syödä mustikkapiirakkapalasen ilman, että oli heti aloitettava laihduttaminen tai paasto.

Olin varma, etten ikinä voi parantua tästä, mutta toisin kävi.

Edelleen Petriikka käy vaa’alla lähes päivittäin, mutta enää hän ei ole se ihminen, joka pelkää säännöllisen syömisen lihottavan.

– Tiedän omasta kokemuksestani, että ahmimisesta voi parantua, ja haluan olla kertomassa tätä tietoa muille ahmimisella oireileville.

– Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen tarpeita. Se on vapauttava tunne! Petriikka hymyilee.

Bulimian ja epätyypillisen ahmimishäiriön oireet

  • jatkuva ahdistus ja häpeä omasta ulkonäöstä ja painosta
  • toistuva, salassa tapahtuva ahmiminen
  • piilotettuja karkkipapereita, keksipaketteja yms. ahmimiskohtauksen jäljiltä
  • suurien rahamäärien käyttäminen ruokaan ja herkkuihin
  • kotona pakastin ja ruokakaapit tyhjenevät "kuin itsestään"
  • masentuneisuus, itseinho, eristäytyneisyys, itsetuhoisuus
  • vatsakivut, ruuansulatusongelmat
  • oksentaminen
  • ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö
  • sairastunut katoaa vessaan heti ruokailun jälkeen
  • verestävät silmät oksentamisen jälkeen
  • rystysiin ilmestyy ruhjeita, jotka syntyvät, kun sormet työnnetään kurkkuun ja hampaat raapivat ihoa
  • oksentaminen aiheuttaa jatkuessaan sylkirauhasten turpoamista, äänen käheytymistä, hammaskiilteen vaurioitumista, mahdollisesti rytmihäiriöitä
  • laihduttaminen, paastoaminen ja runsas liikunta
  • painonvaihtelusta johtuva kuukautisten epäsäännöllisyys

Bulimiassa laihduttaminen, ahmiminen ja ahmitusta ruuasta eroon pääseminen hallitsevat sairastuneen elämää. Bulimiaa sairastavan itsetunto on yleensä suorassa suhteessa painoon ja kehon ulkomuotoon. Sairastunut pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoaan samaan tapaan kuin anoreksiaa sairastava. Jatkuva ruuan säännöstely johtaa kuitenkin ahmimiseen, jolloin sairastunut menettää syömisen hallinnan. Ahmiminen aiheuttaa sairastuneelle paitsi fyysistä pahaa oloa myös häpeää ja itseinhoa.

Lähde: Syömishäiriöliitto

Tutustu syömishäiriöiden Käypä hoitoon.

Apua syömishäiriöihin!
Apua syömishäiriöön voi ja kannattaa aluksi hakea oman paikkakunnan perusterveydenhuollon, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon tai työterveyden kautta.

Tietoa ja tukea syömishäiriöhin löytyy myös Syömishäiriöliitosta.
Syömishäiriöliiton neuvontapuhelin maanantaisin klo 9–15 numerossa 02 251 9207.

Pitkäkestoisen syömishäiriön hoito on vaikeaa ja moni kokee jäävänsä yksin. Pahimmillaan se voi varastaa koko elämän ja tulevaisuuden. Katso Akuutti.