Hyppää pääsisältöön

Šostakovitšin kevyt kuutonen ja se huonompi sovitus

Ahkerasti levyttävä Paavo Järvi tarttuu nyt perustamansa Viron festivaaliorkesterin kanssa Dmitri Šostakovitšin soivuuksiin. Kuudennen sinfonian kylkiäisenä tarjoillaan sovitus kahdeksannesta jousikvartetosta.

sostakovitsin äänitteen kansi
sostakovitsin äänitteen kansi Dmitri Šostakovitš

Dmitri Šostakovitšin kuudennen sinfonian sävelistössä on poikkeuksellista keveyttä. Vai pitäisikö sanoa, näennäistä keveyttä, koska taustalla tuntuu kokoajan olevan piilossa syvempiä ja tummempia virtauksia. Järven tulkinnassa nimenomaan keveys korostuu. Avausosa Largo on esityksellisesti upea, kun Järvi maalaa siitä pehmeästi soivan alakulon. Fraasit ovat miellyttävästi pyöristettyjä ja jyhkeyden kaikkinainen kulmikkuus on poissa. Allegro liitelee kevyesti ja ilmavasti. Osan loppupuolen puupuhallinliraukset eivät ihan kaikilta osin tasalaatuisina toteudu. Teoksen päätösosan Järvi kaahaa oikein kunnon tempossa. Ainakaan viime vuosina ei ole Prestoa vastaavalla vauhdilla levytetty. Joskus ylitempojen käyttö tuo musiikkiin hauskasti lisäkierroksia, toisinaan vauhti on jostain muualta pois. Järven valitsema nopeus meneekin aivan orkesterin yhteen soiton äärirajoilla. Kuuntelijaa saattaa suorastaan jännittää: meneekö tämä? Menee se, joskin niukin naukin ja tarkkuuden kustannuksella. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin hieno levytys Šostakovitšin kuudennesta sinfoniasta, yksi parhaista kuulemistani.

Kolmessa päivässä sävelletyn kahdeksannen jousikvarteton sisältö suhteessa sen kestoon ei ole aivan tasapainossa. Jousiorkesterisovitus tuokin kvarteton laahustavaan ja toisteiseen kärsimystunnelmaan lisää jyhkeyttä ja uhkaavuutta. Kvartetto toimii jopa alkuperäistään paremmin jousiorkesteriversiona. Kuudennen sinfonian kylkiäiseksi on kuitenkin valittu Abram Stasevichsin tekemä sovitus jousiorkesterille ja patarummuille, joka ei ole aivan samaa tasoa. Patarummut tuovat toki iskuihin lisää massaa ja pitkiin hiljaisiin säveliin lisää tutinaa, mutta voimakkaammassa dynamiikassa ei oikein mikään toimi. Äänityksessä ja miksauksessa painopiste on suunnattu patarumpujen tehoihin. Näin ne vievät tehoja pois jousistolta. Erityisesti nopeimmissa osissa tämä on kestämätön ratkaisu, varsinkin kun sovituskaan ei toimi.

Paavo Järven ja Viron festivaaliorkesterin debyytti herättää odotuksia. Hieman paremmilla teosvalinnoilla tämäkin olisi ollut loistava kokonaisuus.

Šostakovitš. 6. sinfonia & sinfonietta. Viron festivaaliorkesteri, joht. Paavo Järvi
ALPHA (Alpha 389)

Kuuntele Uudet levyt 6.3.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Pohjolan Puccini, säveltäjä Tauno Pylkkänen oli punaorpo – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. maaliskuuta.

    Teatteriperheeseen adoptoidusta punaorvosta, Tauno Pylkkäsestä (1918 - 1980) kasvoi varhaiskypsä ja lahjakas nuori säveltäjä. Pylkkänen oli omana aikanaan erittäin suosittu oopperasäveltäjä, jota kutsuttiin lempinimellä ”Pohjolan Puccini”. Menestyksestä huolimatta Pylkkänen alkoholisoitui. Hän koki traagisen kohtalon aikana, jolloin homoseksuaalisuutta pidettiin rikoksena.

  • Tanssii orkesterin kanssa

    Tanssii orkesterin kanssa

    Viiden yhdysvaltalaisen säveltäjän musiikkia esittelevä julkaisu on monipuolinen kokonaisuus. Orkesterin käsittely on kaikilla mukana olevilla nykysäveltäjillä sujuvaa ja hallittua. Jokainen tekijä myös ottaa lähtökohdakseen orkesterin soivuudet ja rakentavat ilmaisuaan sen päälle.

  • Moniäänisiä yksinpuheluja

    Moniäänisiä yksinpuheluja

    On aina kiinnostavaa kuulostella, miten laajempien esityskokoonpanojen kanssa aateloituneet säveltäjät kiteyttävät ja muovaavat ilmaisuaan soolosoittimille kirjoitetuissa teoksissaan.

  • Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    ”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä.