Hyppää pääsisältöön

Šostakovitšin kevyt kuutonen ja se huonompi sovitus

Ahkerasti levyttävä Paavo Järvi tarttuu nyt perustamansa Viron festivaaliorkesterin kanssa Dmitri Šostakovitšin soivuuksiin. Kuudennen sinfonian kylkiäisenä tarjoillaan sovitus kahdeksannesta jousikvartetosta.

sostakovitsin äänitteen kansi
sostakovitsin äänitteen kansi Dmitri Šostakovitš

Dmitri Šostakovitšin kuudennen sinfonian sävelistössä on poikkeuksellista keveyttä. Vai pitäisikö sanoa, näennäistä keveyttä, koska taustalla tuntuu kokoajan olevan piilossa syvempiä ja tummempia virtauksia. Järven tulkinnassa nimenomaan keveys korostuu. Avausosa Largo on esityksellisesti upea, kun Järvi maalaa siitä pehmeästi soivan alakulon. Fraasit ovat miellyttävästi pyöristettyjä ja jyhkeyden kaikkinainen kulmikkuus on poissa. Allegro liitelee kevyesti ja ilmavasti. Osan loppupuolen puupuhallinliraukset eivät ihan kaikilta osin tasalaatuisina toteudu. Teoksen päätösosan Järvi kaahaa oikein kunnon tempossa. Ainakaan viime vuosina ei ole Prestoa vastaavalla vauhdilla levytetty. Joskus ylitempojen käyttö tuo musiikkiin hauskasti lisäkierroksia, toisinaan vauhti on jostain muualta pois. Järven valitsema nopeus meneekin aivan orkesterin yhteen soiton äärirajoilla. Kuuntelijaa saattaa suorastaan jännittää: meneekö tämä? Menee se, joskin niukin naukin ja tarkkuuden kustannuksella. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin hieno levytys Šostakovitšin kuudennesta sinfoniasta, yksi parhaista kuulemistani.

Kolmessa päivässä sävelletyn kahdeksannen jousikvarteton sisältö suhteessa sen kestoon ei ole aivan tasapainossa. Jousiorkesterisovitus tuokin kvarteton laahustavaan ja toisteiseen kärsimystunnelmaan lisää jyhkeyttä ja uhkaavuutta. Kvartetto toimii jopa alkuperäistään paremmin jousiorkesteriversiona. Kuudennen sinfonian kylkiäiseksi on kuitenkin valittu Abram Stasevichsin tekemä sovitus jousiorkesterille ja patarummuille, joka ei ole aivan samaa tasoa. Patarummut tuovat toki iskuihin lisää massaa ja pitkiin hiljaisiin säveliin lisää tutinaa, mutta voimakkaammassa dynamiikassa ei oikein mikään toimi. Äänityksessä ja miksauksessa painopiste on suunnattu patarumpujen tehoihin. Näin ne vievät tehoja pois jousistolta. Erityisesti nopeimmissa osissa tämä on kestämätön ratkaisu, varsinkin kun sovituskaan ei toimi.

Paavo Järven ja Viron festivaaliorkesterin debyytti herättää odotuksia. Hieman paremmilla teosvalinnoilla tämäkin olisi ollut loistava kokonaisuus.

Šostakovitš. 6. sinfonia & sinfonietta. Viron festivaaliorkesteri, joht. Paavo Järvi
ALPHA (Alpha 389)

Kuuntele Uudet levyt 6.3.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • John Luther Adamsin äänimaisema pitää otteessaan

    John Luther Adamsin äänimaisema pitää otteessaan

    Yhdysvaltalainen John Luther Adams (s. 1953) tunnetaan vahvoja mielikuvia ja tilavaikutelmia tuovista äänimaisemistaan. Nyt päätöksensä saa 2010-luvulla valmistunut orkesteriteosten trilogia. Ensin oli Become River, sitten menestysteos Become Ocean, ja viimeisimpänä nyt ensilevytyksensä saanut Become Desert.

  • Mälkin ja HKO:n pirteää Bartókia

    Mälkin ja HKO:n pirteää Bartókia

    Maltillista levytystahtia ylläpitävä Helsingin kaupunginorkesteri on ylikapellimestarinsa Susanna Mälkin johdolla taltioinut Béla Bartókin varhaista näyttämömusiikkia.

  • Heinisen tuttuja uutuuksia

    Heinisen tuttuja uutuuksia

    Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Paavo Heininen tunnetaan sävellystuotantonsa lisäksi ennen kaikkea opetustyöstään. Heininen on arvostettu pedagogi, joka Sibelius-Akatemian sävellysprofessorin virassa toimiessaan oli taidemusiikin alueella merkittävä esteettisten suuntaviivojen määrittäjä Suomessa.

  • Dalbavien taidokkaita orkesterisoivuuksia

    Dalbavien taidokkaita orkesterisoivuuksia

    Hienostuneita sointivärejä, vivahteikasta orkestrointia sekä perinteistä virtuoosisuutta. Ainakin näitä voi kuulla tuoreelta Seattlen sinfoniaorkesterin omalta julkaisulta, joka sisältää orkesterin entisen nimikkosäveltäjän Marc-André Dalbavien (s. 1961) pääosin solisteille ja orkesterille laatimaa musiikkia.