Maaliskuun 4.-6. päivinä Martti Johannes Siirala pohtii yhteiskunnan rakenteita, kansanvaltuuskunnan toimintaa ja uutta aikaa, jota ei luoda ilman uhreja. #musiikinkevät1918
Maaliskuun alkupäivinä Martti Johannes Siirala, Kirurgisen sairaalan 29-vuotias lääkäri merkitsi päiväkirjaansa arkisia tapahtumia, huhupuheita ja tuttujen kohtaloita. Siirala pohti myös muutosta, jonka keskellä maa oli.
Siiralan perheeseen kuuluivat vaimo Siiri ja kuukauden ikäinen tyttövauva Airi.
"Heräsin myöhemmin kuin tavallisesti, s.t.s. klo 1/2 9 maissa vasta nousin sängystä. Lueskelin näet Aspelin-Haapkylän "Muoto ja muistikuvien" kolmatta osaa. Yhtä ja toista tuumimisen aihetta niistäkin saa. Samoin muualtakin maailmasta.
Yhä selvemmin ja vahvempana tulee eteeni kysymys: Koetetaanko sittenkin me valkoiset pönkittää jotain sellaista yhteiskunnan rakenteissa, joka ei ole pystyssä pidettävissä?
Jotain oikeutettuahan täytynee uudessa vallankaappausliikkeessä kaikkine murhineenkin olla? Uutta aikaa ei koskaan uhreitta luoda. Ja yltiöpäitä sekä konnia täytyy aina joukkoon tuppautua.
Mutta sittenkin! Missä määrin luulee kansanvaltuuskunta itse todellakin oikeaa asiaa ajavansa? Katalan petollista se heidän hommansa ainakin on.
Ylipäällikkönä on muka juopporenttu Haapalainen. Hän on vain nukke. Ohjaksia pitelee eräs venäläinen eversti. Ja viimeksi toissapäivänä näin erään kahdeksanmiehisen kuularuiskukomennuskunnan menevän harjoituksiin erään ryssänupseerin johdolla. Siis selvää isänmaan kavallusta.
Voiko kuitenkin sellaisenkin hahmon alla piillä jotain oikeutettua. Onko internationale-aate sittenkin se, jota kohti kehityksen on saatava kulkea?
Itse en sitä voi uskoa. Kunkin yksilön ja kansan on omalla kamarallaan eteenpäin ponnistettava omia käsitteitään, oikeustajuntaansa ja kykyjään vastaavalla tavalla. Ainakaan ei ikinä isänmaataan kavaltava puolue voi pysyväiseksi jäädä.
Mutta missä määrin ovat nykyiset vallanpitäjät olevinaan isänmaankin ystäviä? Nyt ovat ne saaneet päätetyksi sen Venäjän ja Suomen välisten raja ym. suhteitten järjestelyn, jota varten jo eduskuntakin erikoisen komitean asetti. Sen työt kai nykyinen "hallitus" anasti ja nyt tulokset omiksi ansioikseen julisti.
Lopputulokseksi tulee kuitenkin aina vain: "Mene tekel" sosialidemokraattien nykyisen roistohallituksen niskaan. Nielaiskoon heidät maa, jos senkään uumeniin moinen roskasakki kelpaa.
Elintarvetarkastajain tulo keskeytti pakinani. Kaksi miestä. Toinen ilkeän näköinen tihrusilmä. Trachoma se häneltä oli miltei näönkin vienyt. Kyseli yhtä, ja kyseli toista. Nuuski siellä, nuuski täällä. Ei sentään millään lailla hävyttömästi.
Pitempi vaaleaverinen mies oli kuitenkin huomattavasti hienompi käytöksessään ja itsekin nolo ollessaan mukana tässä hommassa. Kaappien ovet avattiin, kylpyhuoneeseen tirkistettiin myös samoin Airin vaatekaappiin.
Vinnille eivät halunneet mennä, eivät liioin kellariin, vaikka sinne heitä kehoittamalla kehoitin. Petrolia tiedustivat ja kuultuaan sitä meillä 3 l olevan sanoivat sen kaiken takavarikoivansa. Muuta ei meillä otettavaa ollutkaan. No yksi menneen kaikki.
Aina vaan tulevat mieleeni milloin mitkin murhattujen kohtalot. Nyt olen lähinnä ihmetellyt miksi se Ahdenkallion agronoomi Olinkin ammuttiin. En tarkoita: miksi sosialistit hänet tappoivat, sillä niillä yleensä ei ole minkäänlaista aihetta murhiinsa. Otetaan vain henki pois i största allmänhet.
Tarkoitan: minkä vuoksi yleensä sellaista pitää tapahtua? Eikö maailman kehitys voi koskaan käydä eteenpäin muutoin kuin ruumiitten yli ja viattomain verta ympärilleen roiskuttaen?
Sääliksi käy myös rouva Olinia, sitä entistä Kirurgin sairaanhoitajatar neiti Berglundia. Nyt on harja majasta todellakin murtunut. Ja sille frouvalle se merkitsee kai tavattoman paljon. Hän näytti näet aivan siltä kuin olisi hän ollut enemmän kuin moni muu kotia kaipaava ja miestä vailla.
Ottia tuota. Eilen illalla istuivat täti Milette Brotherus (= Omelette) sekä hänen tyttärensä Hanna meillä pitkän kotvan. Heilläkin oli ollut kotitarkastus sen vuoksi, että neidit Cronwall juuri heillä olivat asuneet. Juuri julman viekkaasti he nuuskiessaan olivat menetelleet. Saamatta Brotheruksia kumminkaan kiinni. Eikäpä jokaisen tuhmapissin passaakaan ruveta Hanna-neidin kanssa sanasotaan. Häviölle joutuu. Se on vissi se.
Sain eilen illalla myös tietää, että neitejä Cronwall pidetään vankivaatteissa. Va sa jag våren sjuttio sju! Kyllä ne punaiset pirut keksivät tehdä heistä tavalliset rikosvangit. Syyttävät joko törkeästä varkaudesta tms. Siitä olen ihan pikivissi.
No. "Koittava päivä on se, jona sortuvi myös pyhä Troija".
Harry Olssonia etsitään taasen tavallista ankarammin. Ja Elsaa on tiettävästi myöskin haeskeltu. Kuulemma eivät voi varatuomari Procopén juttua loppuun käsitellä ennenkuin saisivat Harrynkin jalkapuuhun. Soo-o!
Nämä tiedot ovat aivan ensiluokkaisesta lähteestä. Tohtori Leiviskä, jolla myös on ollut nautinto istua ryökäleitten vankilassa Vuorimiehenkadulla näet sattumalta kuuli sikäläisten "oikeuden ja tuomioistuimen" kovaäänistä väittelyä. Hänelle näet julistettiin vapauttava tuomio.
Hänen kauttaan myös minulle Harry Olssonin uudistuvasta ja kiihkeästä etsiskelystä tuli tieto. Uskon kuitenkin ihan varmaan, etteivät vainukoirat kaikista ponnistuksistaan huolimatta jälille onnistu pääsemään. Sillä nyt ovat Harry ja Elsakin jo vähitellen oppineet varovaisemmiksi, eivätkä enää kirjoittele toisilleen vain virkistyksen vuoksi.
Viipurista saimme postikortin, josta oli maksettavaa lisälunastusta kokonaista 20 penniä, vaikka siinä oli 15 penniä päällä. Taksat ovat nousseet. Punaisilla rahanpuute.
Rahan puutteesta puheen ollessa mainitsen erään kummallisen ilmoituksen Työmiehessä. Miksiköhän ihmeessä etsivä osasto välttämättä tahtoo käsiinsä määrätynnumeroiset 100 mk setelit? Onkohan Suomen pankkia niihinkin nähden puijattu?
Kassassa istuu näet jos jonkinlaisia aaseja. Eräällekin antoivat 300 mk liikaa. Se eräs otti rahat vastaan tuumien, että tuleepahan himpun verran pikemmin punaisille kassanpohja näkyviin.
Murhattujen luetteloon voin taasen lisätä kaksi aivan äsken surmattua. Vanha laamanni Anthoni ja hänen maisterismies poikansa. Ammutut selästä päin rekeen, johon oli luvattu heidän istua ja ajaa, syyttömiä kun olivat, kotiinsa. Sillä lailla menettelee sosialidemokraatti!
Epäonnistuneesti toimeenpantuihin kuolemantuomioihin lisättäköön se autonkuljettaja, jota läpi rinnan huonosti ammuttiin, mies kömpi Kirurgille, jossa nyt on potilaana. Nimet ovat milloin hyvään Kirurgin sairaskertomuksista ja journaleista löydettävissä. Toivottavasti otetaan myös tarkka anamnesi tällaisista tapauksista.
Tänä aamuna sai Siirini tilaisuuden sanoa minulle: "Me olemme myöskin isä ja äiti." - Hylkiö minä olen enkä mitään muuta. Epäkelpo. Nahjus, lallus ja lapanen. Ja sitten pyrin tässä vielä arvostelemaan maailman menoa. Kaikki siihen kykenisivätkin. Mikä vimmatun itserakkaus minuunkin lie kyntensä iskenyt armottoman tiukkaan. Mutta parhaani mukaan olen kaikin voimin koettava sellaisesta erilleni päästä.
Elämä nykyisellä löperöllä kantillaan ei saa eikä voi jatkua. Piste. Punkt. Finis coronat opus. Jne. Vakuudeksi M.J.S. Jatketaan kuitenkin.
Kirurgille tuotiin silloin juuri eräs punakaartilainen, joka Keravalla oli vahingossa ampunut itseään käsivarteen ja nähtävästi vioittanut jotain brachialiksen suuremmista haaroista, koskapa oli niin ylen kalpeaksi vuotanut. Yhä ne punaiset vaan kuljettavat haavoittuneita Kirurgille, vaikkakin aina väliin haukkua nalkuttavat haavojen märkimisestä. Ne sammakot!
Päivän tapahtumista en tiedä erinomaisempaa muuta mainita kuin sen, että varatuomari Procopén omaisuus on nyt julistettu valtiolle kuuluvaksi. Sama kohtalo siis odottaisi myöskin Harry Olssonia. Nielköön kiehuva pikikattila nykyiset vallassaolijat sanon sittenkin, vaikka Tudeenin puheen lähimmäisen rakastamisesta tänä iltana kuulin.
Toisena hommana häärin halkokellarissamme. Sinne olin näet aikoja sitten pistänyt halkojen alle säilöön 2 kiloa voita pienessä pytyssä. Nyt kävin sen penkomassa esiin, kun voivarastomme laulaa viimeruikutuksiaan jo. Se tapahtuu kyllä vimmatun aikaiseen. Olimme otaksuneet selviävämme huhtikuuhun saakka näillä varusteillamme. Taaskin erehdys.
Se halkokellarimme kotirotta oli koettanut tähänkin pyttyyn nähden parastaan, mutta ponnistuksistaan huolimatta ei ollut edes päässyt sisälle saakka. Ison alan kantta se kyllä on pilalle jyrsinyt, mutta ei kunnon reikää edes syntymään saanut.
Eilen illalla myöhään saamistani tiedoista ja huhuista mainitsen taasen jonkun, vaikkakaan en niihin vähääkään usko. 1. Saksmanni on tullut Mäntyluotoon ilman muuta. 2. Karjalan joukot ovat nyt mukamas Loikkalassa sekä Papulassa. Oho! Kenenköhän höyrypään unennäköjä sekin lienee.
Sen minkä sensijaan omin silmin näin, oli noin 100-150 m. käsittävä punakaartilaisjoukko, joka nähtävästi oli lähdössä Viaporiin. Tai ei ainoastaan nähtävästi vaan myös kuultavasti. Miehille näet neuvottiin tietä niin, että sattumalta kuulin hieman siitä minäkin.
Viime yönä on kuulemma klo 2 maissa kuulunut valtava paukahdus. Sängytkin olivat täriseet. Allekirjoittanut nukkui niin makeasti, etten asiasta tiennyt niin mitään. Liekö jyrähdys sitten niin erinomainen ollutkaan? Tuskinpa vaan. Ja mitähän juttuja siitäkin paukahduksesta päivän pitkään johdettanee.
Erään surullisen kaamean ilmiön eiliseltä päivältä voinen tähän myöskin merkitä. Näin kuinka eräs raaka nainen kiihkoissaan - niin että vaahto suusta valui - selitti toisille, minkä vuoksi meillä on ruokapula. Joo. Perkeleen porvarit ovat aina vallankumouksesta saakka käyttäneet kaikki muka viljan ostoa varten hankkimansa rahat aseitten haalimiseen ulkomailta. Ja sellaisesta kavalluksesta on heille nyt kostettava.
Jos tosiaankin sanotunlaisia opinkappaleita Työmies lukijakuntaansa ajaa; jos – ja pahoin pelkään niin olevan – ne opit täytenä totena köyhälistöön menee, niin vae nos miseros! Kun se aika koittaa, jolloin tuomarina pääsee istumaan yksikään sen perheen jäsenistä, johon sanottu ihmispeto-nainen esimerkiksi kuuluu, silloin on kaikki mitä "porvarille" haiskahtaakin kuoleman ja kidutuksen saalista.
Ja täytyykö kehityksen saada sille asteelle saakka jatkua. Itse emme näämmä kykene laviinille sulkua panemaan. Eivätkö saksalaiset ja ruotsalaiset vieläkään käsitä, mistä tämän meidän maapoloisemme kamaralla kamppaillaan.
Tädit tiesivät kertoa, että yöllinen räjähdys johtui Julius Tallbergin Töölön takana olevan ruutikellarin ilmaan lentämisestä. Montakohan vahtia siinä meni mukana?
Toisekseen sain vasta heiltä kuulla, että viime sunnuntaita vasten yöllä oli Kruununhaassa oikein olan takaa monissa miehin pommitettu kolmea taloa, tosin vain kivääreillä, Elisabetin ja Konstantininkatujen (nyk. Liisankatu ja Meritullinkatu) kulmassa. Aihetta ei kukaan tiennyt, mutta otaksuvat sinä olleen epäillyn signaleerauksen, valomerkkien antamisen akkunasta.
Että ryssät sellaista nykyisin huikeasti pelkäävät, siitä on mulla toinenkin tuore todiste. Eilen illalla syöksyi kauppias Bengt Nybomin asuntoon Kruunuvuorenkatu 5:ssä kolme ryssäläistä punakaartilaista. Tulivat oikein autolla paikalle. Muuta eivät tehneet kuin vetivät akkunaverhot alas kaikissa niissä huoneissa, joissa niin ei ollut laita. Ja vähän ylimalkaisesti tarkastivat huoneustoa."
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Lue aikalaistodistajan, nuoren lääkäri Martti Johannes Siiralan päiväkirjamerkintöjä keväältä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
