Kuvanveistäjät Kimmo ja Noora Schroderus asuvat ja työskentelevät yhdessä, mutta heillä on kummallakin oma itsenäinen taiteellinen tuotantonsa.
Astu sisään Schroderusten työhuoneisiin 360-videon keinoin:
Katso kännykällä VR-lasien kanssa tai ilman
Kimmon veistokset ovat usein metallista hitsaamalla tehtyjä, julkiseen tilaan tarkoitettuja suuria kappaleita. Suuret teokset vaativat paljon tilaa jo silloin kun ne ovat tekeillä, sillä taiteilijan on hyvä päästä näkemään teos vähän kauempaakin.
– Sehän on pohjoismaisten taiteilijoiden kesto-ongelma, että harvalla on mahdollisuus pitää yllä niin giganttista työtilaa, että teoksen näkisi kunnolla, sanoo Kimmo.
– Aina kun olen tehnyt jonkun vähän isomman teoksen, ja olen ensimmäistä kertaa vienyt sen pihalle, olen löytänyt siitä joitain aisoita, jotka ovat erilaisia kuin mitä kuvittelin.
Noora työskentelee usein pienemmässä mittakaavassa, ja hänen teoksensa ovat usein humoristisia kuvakommentteja, jotka perustuvat erilaisten kuvien rinnastuksiin tai olemassaolevien kuvien täydentämiseen.
– Minä käytän tällä hetkellä hyvin herkkiä materiaaleja, ja niitä pitää käsitellä hyvin eri tavalla kuin Kimmon materiaaleja. Esimerkiksi minun materiaalini eivät saa ollenkaan likaantua, kun taas Kimmo hitsaa ja rälläköi, vertailee Noora.
– Työskentelyssä tarvitaan myös henkistä tilaa. Siinä ei voi koko ajan olla läsnä toiselle, vaikka se toinen olisikin joku jonka kanssa on tehnyt yhteistä taiteellista työtä.
Schroderukset asuvat maaseudulla Salon tuntumassa, asunnoksi ja työtilaksi kunnostetussa vanhassa koulurakennuksessa.
– Talo on 95-vuotias kansakoulu, jossa on kahden ihmisen koti, varastot ja työhuoneet, muotoilee Kimmo.
Alakerrassa on Kimmon työhuone, jossa on metallin työstämiseen tarkoitetut välineet. Noora työskentelee yläkerran salissa.
Kimmon suosikkityökalu on kulmahiomakone, koska se on hyvin monipuolinen ja yleiskäyttöinen. Hänen teoksensa edellyttävät usein myös mig tai tig -hitsausta.
– Minua on taas kiinnostanut ryhtyä käyttämään enemmän terästä teoksissani.
Työkennellessä Kimmon äänimaailmassa on voimakas imurin humina ja joko hitsaamisen tai teräksen katkaisemisen ääniä.
– Se on kuulosuojaimien sisällä tapahtuva akvaariomainen melutila, mutta se on myös meditatiivista, koska ulkopuolelta ei kuulu mitään.
Schroderusten talo tarjoaa erilaisia lämpötiloja eri tarpeisiin. Kimmon työtila on viileä, yläkerrassa on lämmintä ja ulkona voi työskennellä vallitsevassa säässä.
– 11-13 astetta on yleensä lämpötila, joka on oikein mainio metallin työstämiseen, mutta siinä ei pysty pysähtymään tekemään ajatustyötä. Toisin sanoen funtsiminen pitää tehdä joko lämpimämmissä tiloissa tai sitten kesällä, sanoo Kimmo.
Nooran työkalut vaihtelevat enemmän teosten mukaan, joten hänellä on niin suosikki-akkuporakone kuin suosikkineulojakin.
– Täällä on nyt kokoelma todella monen koirarodun karvoja, joita käytän teoksissani. Olen tehnyt karvoista lankaa, jota olen käyttänyt teosten ompelemiseen.
– Kirjonta on äärimmäisen tylsää. Se on ehkä tylsintä mitä ihminen voi tehdä. Siihen pitää pakottautua. Musiikki on se keino, jonka avulla saan sen tehtyä. kertoo Noora.
Noora joko kuuntelee radiota tai katselee karaokevideoita ja laulaa niiden mukana kirjoessaan.
– Olen joskus kaivannut oikein kliinistä työtilaa. Ei mitään tällaista romanttista puutalomiljöötä vaan mieluummin jokin valkoinen kuutio, jossa ei olisi mitään. Haluaisin tietää, millaisia teoksia tekisin sellaisessa ympäristössä, sanoo Noora.
Tutustu sarjan muihin osiin:
