Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Irtisanottu loi miljoonabisneksen yli 50-vuotiaana

Yrittäjä Mirja Tyynysniemi
Yrittäjä Mirja Tyynysniemi Kuva: Mirja Tyynysniemi yrittäjät

”Olin etuoikeutettu, sillä olisin voinut jäädä irtisanomisen jälkeen työttömänä kotiin. Halusin työllistää itseni, sillä 50-vuotias on sentään elämänsä parhaassa iässä”, sanoo Mirja Tyynysniemi.

Sana ”hulluus” toistuu toimitusjohtaja Mirja Tyynysniemen hymyilevässä ja rennossa puheessa muutaman kerran, kun hän kuvailee pitkiä työpäiviään omassa maahantuontiyrityksessään, joka tuo Suomeen gourmet- ja luomuelintarvikkeita sekä korkealuokkaista luonnonkosmetiikkaa.

Idea omasta yrityksestä ja luonnonkosmetiikasta syntyi luomuhillojen myynnin ja markkinoinnin kautta. Saksasta elintarvike- ja hyvinvointituotteiden luomumessuilta löytyivät yrityksen ensimmäiset tuotteet.

Palkansaajasta yrittäjäksi

Mirja Tyynysniemi irtisanottiin Saarioisten vientitehtävistä peräti 25 vuoden jälkeen vuonna 2010, kun hän oli vasta 52-vuotias.

Irtisanomisaikana hän osallistui yrittäjäkurssille ja ehti olla työttömänä vaivaiset 11 päivää ennen kuin hän aloitti yritystoimintansa.

Kielitaito ja vankka työkokemus olivat sellaista tietotaitoa, jota tarmokas nainen halusi käyttää omaan yritykseensä. Mirja Tyynysniemi myöntää, että hänellä ei ollut sellaisia paineita kuin pakkoyrittäjällä, joka joutuu yrittäjäksi vastoin tahtoaan.

”Ymmärrän ja tiedän pakkoyrittäjän paineet, mutta ihmeellistä on se, minkälaisista tilanteista naiset oikein selviävät hankkiessaan elantoaan.”

Yrittämisen karuus ei yllättänyt Tyynysniemeä. ”Yrittäjyys oli minulle tuttu asia, sillä olen aina tehnyt töitä yrittäjähenkisesti ja miehenikin on ollut yrittäjä”.

Pitkät ja hullut päivät

Tyynysniemi sanoo paahtaneensa viimeiset seitsemän vuotta pitkää päivää tauotta, mutta on nyt vihdoin sallinut itselleen vapaat viikonloput.

”Pitkään elin niin, että työaikaa ei ollut ja lomat ja vapaat oli keskeytettävä, jos työtehtävät vaativat sen. Toki minun on pitänyt ja pitää jatkossakin laittaa itseni likoon, sillä yrittäjällä ei ole sellaista puuta, jonka taas voi mennä, jos työt jäävät kesken.”

Nykyään Tyynysniemen yritys on jo miljoonabisnes, joten tilanne näyttää hyvältä.

Tyynysniemen yrityksen luonnonkosmetiikan maahantuonnin valikoima on jo varsin kattava ja Miraz Trading työllistää kymmenen henkeä Suomessa ja kolme Ruotsissa. Uusi katse on nyt Venäjän kaupassa.

”En ole vielä päässyt yritykselläni itse rikastumaan, sillä olen laittanut kaiken liikenevän rahan yrityksen tulevaisuuden rakentamiseen, markkinointiin tai uuden työntekijän palkkaamiseen”, hän toteaa.

Yrittäjän arvomaailma

Tyynysniemi sanoo arvostavansa vanhempia naisia ja pitävänsä heidän puolta työelämässä. Erityisen ylpeä hän on siitä, että ensimmäinen Kangasalla toimivaan firmaan palkattu henkilö oli juuri 50-vuotias nainen.

Itseään hän kuvailee periksiantamattomaksi, päättäväiseksi ja pitkäjänteiseksi. ”Kaupanteossa arvostan rehellisyyttä ja suoraa peliä”.

”Ylitseni on kyllä joskus kävelty ja olen toivottavasti oppinut pitämään varani”, sanoo Tyynysniemi.

Selkeät tavoitteet

Yrittäjän tulee hallita monta asiaa, mutta tehtäviä kannattaa myös delegoida ammattilaisille. ”Minun osaamiseni ei riittänyt kirjanpitoon, joten yrityksemme kirjanpitoa ja taloushallintoa pyörittävät alan osaajat”.

”Yksi tavoitteistani on tietysti se, että yritykseni kasvaa ja kehittyy, menee eteenpäin. Parhaillaan on menossa yrityksen kansainvälistyminen, sillä yksi hulluushan on se, että pitää löytää jatkuvasti uusia haasteita ja asiakkaita”.

”Toiseksi tavoitteeni on kiinnittää huomiota enemmän kokonaisuuteen, eikä puuttua yksityiskohtiin”.

”Kolmantena tavoitteena on se, että teemme työtä hyvässä työilmapiirissä”, sanoo Mirja Tyynysniemi, jonka molemmat lapset työskentelevät myös yrityksessä. Työpäivään tulee kuulua huumoria kovan tekemisen lisäksi.

  • Flinkkilä & Tastula: Oikeuspsykologi ja psykiatri perustivat duon: musiikki läpäisee mielen suojamuurit

    Oikeuspsykologin ja psykiatrin musiikilliset iltamat.

    Oli huhtikuinen ilta, kun kaikki muuttui. Oikeuspsykologi Julia Korkmanin äiti oli sairastanut syöpää, ja oli tullut aika sanoa hyvästit. Tuosta viimeisestä illasta syntyi myöhemmin Julian veljen käsissä kaunis laulu, jonka keskeinen sanoma on toivossa. Kun Julia laulaa Då vi ses igen eli Kun kohtaamme jälleen, kuulija liikuttuu, ehkä itkee, ehkä muistaa omia rakkaitaan. Siinä on musiikin suuri voima: se avaa mielen, se läpäisee meidän älylliset suojamuurimme.

  • Flinkkilä & Tastula: Matkaan tarvitaan suuret korvat ja pieni suu, vaihtokalsarit, valokuva kotoa, mutta sädekehä jääköön hyllylle

    Anne Flinkkilän vieraille kriisialueet ovat tuttuja.

    Mitä pitää ottaa mukaan, kun lähtee maailman kriisipesäkkeisiin avustustöihin? Puhtaat kalsarit, rulla vessapaperia, ja sitä paitsi, pitää olla suuret silmät ja pieni suu. Näin sanoo ensihoitolääkäri Teuvo Määttä, jolle ovat tuttuja niin Kamputsean kansanmurhan jaloista paenneet ihmiset, Kenian pakolaisleirit, ihmiskilpenä olo Irakissa, Pakistanin maanjäristysten uhrien auttaminen. Kotiasiat pitää olla kunnossa, omia tai muiden ongelmia ei voi lähteä pakoon, sanoo Teuvo. Vaikka moni niin tekeekin, hän on vuosien varrella huomannut.

  • Flinkkilä & Tastula: Miksi raiskaus on ollut Suomessa vähätelty rikos?

    Keskustelu seksuaalirikoksista kuohuttaa tunteita.

    Viime viikkoina Suomessa on puhuttu raiskauksista enemmän kuin ehkä koskaan. Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen muistuttaa, että naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden historia on Suomessa yllättävän lyhyt. Maarit Tastulan ohjelmassa aihetta kommentoi myös liikkeenjohdon konsultti, yrittäjä Rajkumar Sabanadesan, joka on johtanut useita turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.

  • Flinkkilä & Tastula: Pakopaikka, musta peitto, perjantai-illan paras kaveri - riippuvuuden monet kasvot

    Oma tila, oma vapaus? Milloin riippuvuudesta tulee ongelma?

    Pakko saada draamaa, kirjoitti toimittaja, tietokirjailija Ani Kellomäki blogissaan ja räjäytti lukijapankin. Juuri tuolta minustakin tuntuu, hänelle kerrottiin kerta toisensa jälkeen. Ani oli kertonut omasta lapsuudestaan kosteassa perheessä, siitä, miten arvaamattomuudesta tuli normi. Aikuisiällä hän hakeutui tilanteisiin, jotka herättivät suuria tunteita. Katastrofi oli parempi kuin sen odottelu.