Hyppää pääsisältöön

Ottaisitko synnytyksestä vauvan lisäksi istukan kotiin? Istukkataide on uusi ilmiö vanhemmuuden markkinoilla

Veera Gindolis tekee istukkaprinttiä
Veera Gindolis tekee istukkaprinttiä Kuva: Puoli seitsemän taide

Doulakouluttaja Veera Gindonis innostui istukkataiteesta nähtyään useita synnytyksiä. Hänelle istukka ei ole jätettä, vaan muisto vauvan ja äidin välisestä elimestä.

Gindonis kuuli istukkaprinteistä ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten. Idea on kotoisin Yhdysvalloista, Suomessa taidetta tehdään pääosin harrastepohjalta. Tekijöitä on kourallinen.

– Tiesin kätilön, joka oli tehnyt omille asiakkailleen istukkaprinttejä ja innostuin ajatuksesta. Teos on kuva vauvan ja äidin yhteisestä elimestä, josta ei muuten jää mitään jäljelle.

Istukka on elin, joka kuljettaa napanuoran avulla happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle ja kuona-aineita vastakkaiseen suuntaan.

Istukka pöydällä
Istukka pöydällä Kuva: Puoli seitsemän istukka

Suomen sairaaloissa istukka käsitellään biojätteenä ja ne päätyvät roskiin. Vanhemmat voivat kuitenkin ottaa istukan kotiin jos haluavat, mutta asiasta pitää sopia sairaalan henkilökunnan kanssa erikseen.

Silloin kätilö paketoi istukan ja perhe voi käyttää sen haluamallaan tavalla.

– Monelle tulee yllätyksenä se, että istukan saa ottaa kotiin. Yleensä sovin asiakkaideni kanssa, että minä haen istukan synnytysosastolta.

Printistä tulee parempi, jos istukka on tuore.

Jos istukasta haluaa tehdä taidetta, pitää elin saada mahdollisimman nopeasti kylmään eli jääkaappiin.

Myös teos pitää tehdä mahdollisimman pian: joko samana tai seuraavana päivänä kuin synnytys. Printistä tulee parempi, jos istukka on tuore.

Istukoita voi myös pakastaa, mutta silloin kudosnestettä on enemmän ja printeistä tulee vaaleampia.

Aivan kaikki istukat eivät sovellu taiteen tekemiseen. Koska istukoissa on verta, ne ovat tartuntavaarallisia.

– En ottaisi istukkaa, jossa on veren kautta tarttuva tauti esim, hepatiitti, hiv tai tulehdusmuutoksia esimerkkisi bakteeri-infektitoita.

Perhe voi toki itse tehdä istukasta printin, mutta siihen liittyy ylimääräisiä riskejä. Hygieniavaatimukset kasvavat, jos vaikkapa istukkaa tippuu vahongossa lattialle

Istukkaprintti, taiteilija Veera Gindolis
Istukkaprintti, taiteilija Veera Gindolis Kuva: Puoli seitsemän istukka,istukkataide

Kiinassa jotkut äidit valmistavat istukastaan aterian, koska uskovat istukan antavan synnytyksen jälkeen elinvoimaa takaisin.

Suomessa istukka ei ole syötäväksi kelpaava, koska sitä ei käsitellä synnytyosastolla elintarvikkeena. Silti täälläkin on Veera Gindoniksen mukaan vanhempia, jotka haluaisivat syödä istukan.

– Minä suhtaudun pienellä varuksella istukan syömiseen. Nähdäkseni ihmisellä ei ole biologista tarvetta syödä istukkaa.

Suhtaudun pienellä varuksella istukan syömiseen.

Lääketieteessäkään kiinalaisten uskomus istukan elinvoimasta ei saa tukea, vaan sitä pidetään lähinnä plasebo- eli lumevaikutuksena.

Kun Gindonis on tehnyt istukasta printin, jotkut perheet haluavat istukan takaisin ja hautaavat sen omalle pihalleen esimerkiksi puun alle.

– Tätä voi ajatella siirtymäriittinä. Synnytys on ohi ja istukka on irronnut. Se on tavallaan yhden vaiheen paketointi.

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän