Maaliskuun 9. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pakenee sotaa sävelten maailmaan, mutta vain hetkeksi. #musiikinkevät1918
Sen jälkeen, kun kuoronjohtaja Väinö Pesolan kämppäkaveri ylioppilas Havia oli saanut matkustusluvan ja palannut kotiseudulleen Pohjanmaalle, ja Pesola oli jäänyt yksin alivuokralaishuoneeseen Helsingin Siltasaaressa, pystyi hän jälleen säveltämään. Keväisissä tunnelmissa syntyi useita lauluja.
Vaan ei kauaakaan, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija alkoi tuntea jälleen ”sotakäryä” sieraimissaan ja kirjoitti päiväkirjaansa mm. punaisten ja venäläisten kireistä väleistä, anarkisteista, ihmiskilvistä ja saksalaisista, jotka lähestyivät Suomea.
”Kevättunnelmissa. Sävellystöissä.
On koko helmikuun ja maaliskuun alun pitänyt leppoisia säitä. Tämä viikko on ollut ihanaa kevättä. Koko ilmanvalta aaltoilee valoa, lumihanget tähtilöivät, puropiskuiset loruilevat ja ihmislapsosten kasvoista loistaa ilo. He eivät tiedä sodasta, tuskin nälästäkään!
Samanlainen omituinen valovirta on käynyt minunkin olemukseni läpi. Tunteen siitä, kuin sota, nälkä olisi kaukana - kevätautereisten maisemain, toiveverhojen takana miltei unohtuneessa menneisyydessä.
Tämä tunnelma on purkautunut sävellykseen: "Kuu kohoaa harjujen ylle." Sanat ovat tuntemattoman Ensi Lahdensuun, mutta kauniisti ja tunnelmallisesti soi siinä suomenkieli. Runo on kesäisen kuutamomaiseman, hämyisen kaihotunnelman herkän suloylistys. Eläydyin heti tunnelmaan ja luulen onnistuneeni pukea hienot sanat vastaavaan sävellykseen. Sävellys on ensimmäinen, johon itse olen "ihastunut". Käyn vähän väliä ja pysyn sen antamassa sisäisessä mielenvireessä.
Nyt tahtoisin jakaa iloani, levittää mielen valoa muillekin, toisin sanoen kopioida laulua ainakin ystävilleni ja kotiin, mutta kopiomisvastenmielisyyteni tekee tenää ja lukuja pitäisi harrastaa, sillä viimeistään maanantaina menen rääpiäistenttiin.
Nykyinen valoissa mielentilani johtunee myös osaksi Ainon paranemisesta.
"Kuu kohoaa" ei ole ainoa viime päivien sävellys. Pari hengellistä laulua ovat myös nähneet päivän valon ja soololaulu ”Mun osani” Larin Kyöstin sanoihin, jota ajattelin Lilly Trontin laulettavaksi. Se ei kuitenkaan vielä ole valmis.
Säveltämistyön ohessa on ollut raikasta huomata, miten yhä enemmän rupeaa "löytämään itsensä". Rupeaa hallitsemaan hermovaroja, alkaa tietää mitä tahtoo. Samalla kuin teknillinen puoli helpponee, vapautuu myös tunnepuoli.
Oi, kuinka odotan aikaa, jolloin saan yksinomaan vain luoda. Se päivä on uuden elämäni onnekkain, nousevan luomiskauden uusia voimia antava ehtymätön nektar! Kunpa se joskus, ei - pian koittaisi!
Sotakäryä.
Jo kahtena yönä ovat Työväentalon valot olleet sammutettuina. Pelkäävät kai Zeppeliinejä. Tänään oli kaupungin yli nähtykin lentävän ainakin lentokone, kenen, ei tiedetä.
Äsken tullessani kotiin, kuulin kovaa ammuntaa Rautatientorin taholta, hätääntyneitä ihmisiä kiiruhti Aleksilta päin ja miliisejä juoksi samaan suuntaan.
Kovin sotaiselta näyttää nyt Talo - se on nimittäin juuri nyt ympäröity vartioväellä. Ties mitä pelkäävät.
Huhuja kulkee jos jonkinlaisia. Anarkistit ovat uhanneet räjäyttää Santahaminan lyddiitti- ja melisniittivarastot ilmaan. Jos se tapahtuu, ruhjoutuu samalla myös koko pääkaupunkimme, tiesi eräs insinööri!
Anarkistit ovat myös uhanneet vapauttaa Reaalilyseon vangit, tämän takia on siellä vahva patrulli punakaartilaisia.
Punaisten ja ryssien välit ovat kovin kireät nykyään. Ryssät kuuluvat valittavan, että punakaartilaiset kohtelevat heitä röyhkeästi. Rintamalle menee heitä vähän sen takia, että heidät pannaan aina eturintamaan ja tiedetään myös, että mannerheimilaiset pitävät juuri "vormupukuisia" tähtäystauluinaan.
Huhulta tuntuva, mutta tosikertomuksesta käy seuraava. Voimistelunopettaja Saastamoinen kertoi, että tänään oli heille käyty ilmoittamassa, että heidän pitää muuttaa kivimuurin viime kerroksesta ensimmäiseen, tai kokonaan pois Katajanokalta. Täälläkin pelätään räjähdysainevarastojen räjäyttämistä.
Ruutia lisää ilmaan myös Työmiehen yhä kasvava julkeus. Viime päivinä on se kirjoitellut siitä, että saboteeraavat virkamiehet ja muut "laiskurit" pantakoon katuja puhdistamaan tahi muuhun hyödylliseen työhön ja asiallisuuden kukkana oli tänään kirjoitus, jossa kehotetaan aseistamaan "herrat" ja lähettämään ne hengenheimolaisiaan vastaan eturintamalle heidän teurastettavakseen.
Vain tämä ajatuskin on raivostuttanut minua koko päivän. Tämäkin ehdotus on mennyt täydestä lehden lukijoihin. Tapasin erään laulajan raitiovaunussa. Hän puhui minulle sangen innostuneesti kuten "toverille" ainakin juuri herrojen rintamalle lähettämisestä. En puhunut mitään ja kirosin itsekseni ja säälin järjetöntä, arvostelukyvytöntä alhaisolaumaa.
Niin, antaisivatpa esim. parille sadalle ylioppilaalle (esim.) kiväärit tai vain revolverit. Ainakin minä tietäisin, mitä tekisin. Yksi lappu tas... voisi tulla tarpeelliseksi! En usko, että "toverit" kuitenkaan uskaltavat ruveta tähän inhottavaan ja mitä epäpoliittisempaan keinoon.
Saksalaisia punaiset pelkäävät kovin. Eikä ihme. Heidän avullaan on Puola, Ukraina ja Viro puhdistettu bolshevikkisaastasta. Ja Suomea uhkaa sama kohtalo. Ja olisipa ihme, jos täällä, germaanisen sivistyksen läpitunkemassa sivistysvaltiossa bolshevikkien haiseva rikkaruoho pääsisi pitkäaikaisesti versomaan!
Saksalaiset ovat jo Ahvenanmaalla ja Tallinnassa. Huhut tietävät heidän trallaanneen puhtaaksi Suomenlanden suun. Pietaria he lähenevät sekä maan että meren puolelta ja kornetti Rl. tiesi, että eilen oli saksalainen upseeri ollut senaatissa Sirolan pakinoilla.
Eipä ihme, jos hätä rupeaa kasvamaan punaisessa sekuliseurakunnassa. Ryssä on kaikin puolin "myyty". Viime päivinä ovat ulkomaitten lähetystöt jättäneet Pietarin ja pääkaupungin siirtoa hommaavat sisämaahan karkaavat pakolaisjoukot. Saapa tosiaan ryssä rangaistuksen ja hyvin ansaitun monivuosisataisista synneistään. ... edes jostain tyydytystä!
Jännityksellä alan odottaa ensi yötä!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 10. maaliskuuta. Lue myös helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjamerkintöjä samalta päivältä 9. maaliskuuta 1918.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
