Hyppää pääsisältöön

"Norppasodat ovat ohitse, nyt saan olla nautiskelija!"

Juha Taskinen kuvaa jäällä saimaannorppaa
Norpan elämä on nyt koko kansan hoidossa Juha Taskinen kuvaa jäällä saimaannorppaa Kuva: Juha Taskinen saimaannorppa,Metsäradio,Juha Taskinen

Palkittu luontokuvaaja ja dokumentaristi Juha "Norppa" Taskinen on suojellut saimaannorppia 40 vuotta. Kohta on aika vaihtaa barrikadit kalastukseen, sillä mies vannoo jäävänsä eläkkeelle 19.6.2019 klo 16.05.

– Miten paljon on tapahtunut siitä, kun ensimmäisiä kertoja lähdin järvelle, Taskinen pohtii. En pysty ymmärtämään, millaisen taivaskappaleen olen saanut elää.

Ympyrä sulkeutuu, kun Puruvedellä syntyy kuutti

Puruveden kuuttia on odotettu pitkään. Taskinen on ollut mukana rakentamassa järvelle apukinoksia ja nyt jännitetään syntyykö poikanen. Puruvesi on hieno paikka – kirkasvetinen järvi, jonne hylkeet ovat palanneet tappovuosien jälkeen.

– Apukinokset ja rannat käydään läpi huhtikuun alussa vähän keleistä riippuen, Taskinen selvittää.

– Siinä kurkistetaan romahtaneen pesän pohjalle ja harotaan pohjaa. Jos sieltä jää käsiin kuutin villaa, niin kuutti on syntynyt.

Riemun kiljahdus ellei peräti konjakkiryyppy. Kuuttiiii!!! Apukinosporukan kanssa on jo sovittu, että Puruvedellä pidetään kesällä nimijuhlat.

– Sillehän pitää keksiä hyvä nimi, vaikka Puavo, Taskinen pohtii hellyyttä äänessään. Taidan kyllä tirauttaa onnen kyyneleet.

Saimenvikare på isen
Saimenvikare på isen Kuva: Forststyrelsen/ Teemu Uotila saimaannorppa

Norpan elämä on koko kansan hoidossa

Ensi vuoden kesäkuussa tulee 40 vuotta siitä, kun Juha Taskinen näki ja kuvasi ensimmäisen norppansa. Sen nimi oli Saima.

– Minä olen niin monet vuodet riehunut ja käynyt sotia…Tehnyt minkä olen voinut. Jotenkin on hyvä jättää tämä siihen, että asiat toimivat.

– Nyt on hirmu laajat porukat tekemässä vapaaehtois- ja tutkimustyötä. Siinä mielessä saimaannorppa on turvassa.

40 vuotta on myös yhden norpan elinikä. Ei ihme, että saimaannorppa näyttää henkilöityneen Taskiseen. Enää ei kuitenkaan tarvitse "piänä ja häntänä" huudella barrikadeilla, että saimaannorppa on pelastettava!

– Olen kokenut vuosien varrella, että vastuu norpasta on ollut minulla, mutta nyt on tullut taisteluväsymys, Taskinen selvittää.

– On helpompi olla, kun norpan elämää ei enää tarvitse kantaa omilla harteillaan. Sen elämä on nyt koko kansan hoidossa.

Turpaan ei ole tullut, vaikka uhkailtu on

Juha Taskinen kuvassa.
Juha Taskinen kuvassa. Kuva: Juha Kauppinen Juha Taskinen

Norpat ja hylkeet kiihdyttävät sekä suojelijoita että kalastajia. Norppa Taskista on sekä otettu raivelista kiinni että kiitelty.

– Ei kaikkien tarvitse olla saimaannorpan ystäviä, Taskinen toteaa. Meillä on kuitenkin hieno, yhteinen järvi. Sama rakas Saimaa, vaikka näemme asiat eri tavalla

"Vanhoja poikia viiksekkäitä, mies sekä hylje kumpikin on..."

Norppa uiskeltelee Saimaassa.
Norppa uiskeltelee Saimaassa. Kuva: Juho Holmi norppa,Metsäradio

Juha Taskinen ei aio jättää Saimaalla liikkumista, vaikka jääkin eläkkeelle.

– Ehkä ryhdyn ammatikseni vielä katiskakalastajaksi ja ihan vaan hyvillä mielin moikkailen norppia järvellä.

– Olen laittanut katiskoja kuuttiluotojen viereen, Taskinen kertoo. Norppa on tullut paikalle hiljaa katselemaan kalastusta ja saanut oman osuutensa saaliista.

– Me syödään sitä samaa kalaa, pientä ahventa, norppa ja minä. Hienoja hetkiä!

Vaikka emännät eivät Taskisen pirtissä ole oikein tahtoneet pysyä, niin Saimaassa uiskentelee elinikäisiä ystäviä.

Juha Taskinen on työssään keskittynyt erityisesti saimaannorppaan ja Saimaan järviluontoon, muun muassa Pihlajaveteen sekä Koloveteen. Hän on tuottanut aiheesta lukuisia elokuvia ja kirjoja. Metsäradiolle Juha "Norppa" Taskista haastatteli toimittaja Markku Sipi.

KUUNTELE HAASTATTELU:

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Pystykorva haukkuu saaliin pystyyn

    Pikinokat ovat suomalaisten vanhimpia metsästyskumppaneita.

    Pystykorvaiset koirat ovat kulkeneet suomalaisten rinnalla jo kivikaudella. Ne ovat olleet paitsi korvaamattomana apuna ravinnon ja turkisten hankkimisessa, myös seurana metsässä kulkeneelle kansallemme.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.