Anu Heikkinen
Yle
Kasvatuspsykologian professori Liisa Karlsson Itä-Suomen yliopistosta muistaa sen hetken, kun leikkiminen alkoi tuntua hänestä itsestään työläältä. Siitä huolimatta hän kannustaa vanhempia leikillisyyteen ja hassutteluun.
"Muistan kun olin 12–13-vuotiaana lapsenlikkana ja nukeilla leikkiminen alkoi yhtäkkiä tuntua työläältä ja raskaalta. Lapsena leikki oli ollut helppoa ja ihanaa. Ihminen muuttuu, mutta koska leikki on niin monisyinen tapahtuma, niin siitä voi löytää lasten kanssa monia muotoja, jotka sopivat aikuisempanakin.
Aikuisen ei tarvitse olla mukana joka paikassa leikkimässä. Lapset tarvitsevat ja haluavat myös omaa rauhaa. Olisi kuitenkin hyvä, jos vanhempi ja lapsi voisivat tehdä ihan arkipäiväisiäkin asioita leikitellen ja hassutellen eikä ryppyotsaisesti.
Leikin hienous on sen demokraattisuudessa ja vastavuoroisuudessa
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat luontaisesti hulluttelevia ja toiset asiallisia, mutta leikki voi olla monenlaista. Siinähän voi olla aika hiljaisestikin mukana.
Leikissä lapsi saa mahdollisuuden tehdä aloitteita. Leikin hienous on sen demokraattisuudessa ja vastavuoroisuudessa. Siinä yksi ei voi päättää koko ajan asioista. Leikkiin kuuluu sopiminen ja neuvottelu, usein ilman sanoja.
Hyvin säilynyt yhteisleikin muoto on joulupukki ja -tonttuleikki. Monet aikuiset elävät sitä tarinaa lasten kanssa.
Jos aikuinen on mukana leikissä, niin sen ei tarvitse olla kasvattavaa ja opettavaista, vaan voi myös nauttia yhteisesti jaetusta hetkestä. Eikä leikki lapsen kanssa tarkoita sitä, että pitäisi istua viisi tuntia putkeen leikkimässä, vaan riittää, että pysähtyy edes hetkeksi.
Kurjiin asioihin voi ottaa leikin elementtejä mukaan - aina ei tarvitse torua ja komentaa. Voisiko tilanteissa mukana olla jokin mielikuvitustyyppi, joka sanoo asioita? Eräs hyvin säilynyt aikuisten ja lasten yhteisleikin muoto on joulupukki ja -tonttuleikki. Monet aikuiset elävät sitä tarinaa lasten kanssa.
Leikki on lapsen kieli, jolla hän ottaa maailmaa haltuun.
Moni aikuinen pystyy hyvin heittäytymään mielikuvituksen vietäväksi vaikka hupaisaan teatteriesityksen tai rikosromaanin maailmaan, jossa tapetaan ja kuollaan. Ei leikin maailma sen kummempi ole. Aikuinen voi muistella mistä leikeistä piti itse lapsena ja lapsi voi opettaa aikuista leikkimään.
Leikki on lapsen kieli, jolla hän ottaa maailmaa haltuun. Siksi vanhemman on hyvä olla herkkänä sille minkälaisia leikkejä lapsi leikkii. Mitä asioita hän kertoo leikkiessään?
Aikuisten olisi kaiken kaikkiaan hyvä leikkiä enemmän.
Vuorovaikutuksessa on oleellista pysähtyä miettimään, miten toinen näkee asioita ja mitä hän haluaa ja mitä hän toiminnallaan kertoa. Se antaa mahdollisuuden luopua itsekeskeisestä ajatuksesta, mitä itse haluan ja saan irti leikistä. Yhteisessä leikkihetkessä on oivallinen tilaisuus kääntää katse lapseen ja katsoa miten lapsi on mukana leikissä. Miten hän sen kokee ja miten hän toimii?
Aikuisten olisi kaiken kaikkiaan hyvä leikkiä enemmän. Leikki auttaa aikuista katsomaan asioita tuoreesta, uudesta näkökulmasta. Vapaassa leikissä ei aina tiedä mihin päädytään ja siinä pitää kestää yllätyksiä ja muutoksia. Monessa ammatissa tarvitaan leikillisyyttä, luovuutta ja heittäytymistä.
En sano, että koko maailmaa muuttuu, jos aikuiset leikkivät enemmän lastensa kanssa, mutta se parantaa yhteyttä lapseen ja kasvattaa herkkyyttä huomioida ja ymmärtää toisia, myös toisia aikuisia."
