Maaliskuun 9. päivänä Martti Johannes Siirala panee merkille saksalaisen lentokoneen sekä punaisten ja venäläisten kiristyvät välit. #musiikinkevät1918
Maaliskuun alkupuolella nuori helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala kirjoitti päiväkirjaansa mm. punakaartin ja venäläisten sotilaiden välisistä yhteenotoista. Se että venäläiset uhkasivat räjäyttää Katajanokalla sijaitsevan räjähdevaraston, ei ollut Siiralalle aivan yhdentekevää, asuihan hän nuoren vaimonsa ja kuukauden ikäisen tyttärensä kanssa Katajanokalla Luotsikadulla.
”Käväisin Kirurgilla taasen meikäläisiä tapaamassa. Siellä ilo melkein ylimmillään. Kun nyt vaan eivät iloitsisi liian aikaisin ja varomattomasti sekä siten vahingoittaisi haavoittuneiden valkoisten asemaa.
Nyt tulin myöskin tuttavaksi sen Wickström-nimisen nuorukaisen kanssa, jota punaiset muka Helsinkiin tutkittavaksi tuodessaan ampuivat takaapäin. Hän kertoi heillä palttoon alla kaikilla olleen aseita vangittaessa sekä että he olivat varomattomasti marssineet suoraan punaisten syliin.
Kokonaisen päivän olivat sitten yrittäneet uhkauksin saada nuorukaisilta tietoja, mutta turhaan. Illan suussa läksivät sitten heitä kaupunkiin tuomaan – vai oisiko se ollut vasta seuraavana aamuna ani varahin. Joka tapauksessa hämärissä. Ja ampuivat ilman muuta takaa päin.
Hain Inkerin luona tallessa olleet muutamat kilot grahamjauhoja nyt kotiin. Nyt ei meillä enää olekaan liikoja jauhoja ollenkaan.
Näin lentokoneen hyvin, hyvin ylhäällä. Se näytti vain suurenpuoleiselta linnulta. Ja sikäli kuin ilman kiikaria kykenin eroittamaan oli sen siivissä musta risti kummassakin eikä renkaat. Se oli siis saksalainen. Kulki Suomenlahdelle päin ja hävisi Gråharan taakse pilvien sekaan.
Eilen illalla muuten oli kaupungilla kahakoita merisotilaitten ja punakaartilaisten välillä. Kahakoissa haavoittui ryssiä ja kuolikin joku. Punakaartilaisista en varmuudella voi mitään sanoa.
Mieliala sekä merisolttujen että punaisten keskuudessa aikalailla kiihtynyt. Vihaan on osaltaan myös ollut syynä Viipurin asemalla tapahtunut sotilasjunan mäsäksi ampuminen. Muutamia samankaltaisia tyhmyyksiä vain lisää, niin ovat ryssät ja punakaarti tukkanuottasilla.
Siihen suuntaan käypiä oireita onkin tänä iltana näkynyt runsaastikin. Matruusit ovat ryhmissä liikkeellä; äksyilevät ja ovat kuohuksissaan. Anarkistinen aines ei noin vaan halua jo saamastaan jalansijasta luopua. Kauppatorilla ja espiksellä kävi noin tunti sitten oikein kiivas rätinä. Siellä ammuttiin kuin parhaassakin tappelussa.
Ryssät ovat ilmoittaneet Katajanokan olevan suuressa vaarassa. Täällä aivan niemen kärjessä on näet suurenpuoleinen pyroxyliinivarasto. Ja siihen nähden ovat ryssät ilmoittaneet, että he aikovat lähettää sen ilmaan mieluummin kuin jättävät sen vihollisilleen. Niihin lukevat näet nykyisin jo punakaartinkin.
Niin muuttuu maailma Eskoni!
Ylen eletään jännittäviä päiviä.”
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918. Lue myös Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtajan Väinö Pesolan päiväkirjamerkintöjä samalta päivältä 9. maaliskuuta 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
