Hyppää pääsisältöön

Syömishäiriöstä kärsinyt Jarkko: "Ahmintakauden jälkeen paastosin ja olin luuta ja nahkaa."

Jarkko sairastui ahmintahäiriöön teini-ikäisenä. Syöminen suuntautui vääränlaisille urille ulkonäköpaineiden ja kodissa opittujen ruokailutapojen takia. Nyt nelikymppisenä Jarkko on sinut syömishäiriönsä kanssa. Onneksi hallitsemattomia ahmimiskausia ei enää tule.

Jarkko katsoo kotonaan telkkaria puolison ollessa jo nukkumassa. Hän tilaa itselleen pitsaa, mutta ei ainoastaan yhtä, vaan monta. Jarkko piilottaa ne vierashuoneeseen ja hakee aina yhden kerrallaan olohuoneeseen herkuteltavaksi. Näin hän varmistaa, ettei tulee yllätetyksi ahmimisesta, jos puoliso herää. Onneksi tällaisia tilanteita tulee enää harvoin, sillä syömishäiriö on jo tasapainossa.

Ahmintakausien jälkeen paastosin, saatoin pahimmillaan syödä vain purkkaa ja juoda kevytlimua.

Syömishäiriö iski Jarkkoon 15-vuotiaana, jolloin hän aloitti ensimmäisen dieettinsä. Syy oli se, että häntä oli kiusattu ylipainosta koulun liikuntatunneilla. Sen jälkeen kuvioihin tuli pakonomainen ahmiminen, jota seurasi usein hurja paastoaminen. Se vei välillä huonoon kuntoon ja pahimmillaan yli 190 cm pitkä mies painoi vain 66 kiloa. Hän koki, ettei kelvannut ylipainoisena.

Jarkko arvelee syömishäiriönsä syyksi paitsi ulkonäköpaineita myös kodin ruokailutottumuksia. Oli sallittua syödä paljon ja jopa ahmia. Kun lautanen oli syöty tyhjäksi ja vatsa täynnä, oli suotavaa kauhoa vielä lisää. Näin tekivät myös Jarkon isä ja äiti. Kun tottui siihen, että kotona pöytä notkui runsaasta ruoasta, tuli muualla vastaan ristiriitaisia tilanteita.

Nyt tilanne naurattaa, yksi makkara riittää nykyään minulle vallan mainiosti salaatin kera.

Kerran Jarkko oli ystäväperheensä luona grillaamassa ja jokaiselle annettiin vain yksi makkara. Hän ihmetteli, että missä ihmeessä ovat kaikki pihvit ja muut makkarat, onpa pihiä porukkaa.


mies katsoo kameraan




mies katsoo kameraan
Kuva: Minna Korhonen
Syömishäiriö
Onneksi ahmintahäiriööni ei kuitenkaan liittynyt oksentelua, sillä se olisi varmasti pahentanut tilannetta.

Jäätelöä, kakkuja, sipsejä, karkkeja, pullaa, pizzaa. Jarkko listaa herkkuja ja ruokia, joita nuorena tuli ahmittua valtavia määriä. Pakonomainen syöminen saattoi kestää kaksikin viikkoa. Ahmiminen oli ahdistavaa, ja olo vain paheni, kun ahdistusta lieventääkseen hän söi vieläkin enemmän. Siitä syntyi noidankehä, joka hävetti.

Teini-iässä vinoutunut syöminen jatkui noin kolmekymppiseksi asti, jolloin Jarkko havahtui tilanteen vakavuuteen. Hän ei ole saanut diagnoosia syömishäiriöstään, mutta lääkäreillä hän on rampannut ja syönyt erilaisia lääkkeitä. Ne olivat kuitenkin vain hetkellinen pikakeino saada ahminta kuriin.

Elämässä vaihtelivat ylipainoa kerryttävät ahmimisjaksot ja nopeasti painoa tiputtavat paastokaudet. Häpeä vaikutti Jarkon sosiaalisiin suhteisiin. Lihavimmillaan Jarkko ei mennyt edes kauppaan, koska häntä hävetti niin paljon. Riippuen painosta hän joko osallistui hyvin innokkaasti sosiaalisiin rientoihin tai jätti ne kokonaan väliin. Ihmiset kehuivat runsaasti paastokausina Jarkon hoikistunutta ulkomuotoa. Kehuminen tuntui Jarkosta hyvältä.

Nyt nelikymppisenä Jarkko on jo sinut syömishäiriönsä kanssa. Ikä ja asioiden pohtiminen omassa päässä ovat tuoneet itsevarmuutta eikä hän enää mieti, mitä muut sanovat. Jälkikäteen ajatellen keskusteluapu olisi ollut Jarkon mielestä kuitenkin nuorena paikallaan. Hän ei koe silti joutuneensa hirveästi piilottelemaan syömishäiriötään ainakaan läheisiltä.

Ensimmäiseen vertaistapaamiseen ei tullut ketään, mutta elän toivossa, että seuraavalla kerralla on toisin.

Vasta pari vuotta sitten Jarkko hakeutui Etelän-SYLI ry:n vertaistukiryhmiin. Nyt hän vetää itsekin keskusteluryhmää kerran kuussa ongelmallisesta syömisestä kärsiville miehille. Haasteita tuo se, että miehet eivät helpolla lähde avautumaan näissä asioissa.


mies katsoo kameraan




mies katsoo kameraan
Kuva: Minna Korhonen
Syömishäiriö

Kokemukset oman syömishäiriön kanssa saivat Jarkon opiskelemaan uutta ammattia. Tähän asti hän on hankkinut elantonsa ekokampaajana, mutta vuoden lopussa mies valmistuu sairaahoitajaksi, ja on kiinnostunut erityisesti päihde-ja mielenterveysasioista. Työharjoittelujakson hän suorittaa vankisairaalassa, jossa tappajia ja muita pahantekijöitä on helpompi kohdata, kun itselläkin on ollut kärsimyksiä. Kampaajan töitä Jarkko ei aio kokonaan jättää, vaan aikoo tehdä sitä hoitotyön ohella.

Ahmiminen ei enää pelota

Jarkon ahmintahäiriö on nyt tasapainossa eikä kaikki energia mene ruoan miettimiseen. Hän syö säännöllisesti ja on sallivampi itseään kohtaan. Syömishäiriö on edelleen osa hänen elämäänsä, mutta ahmimistilanteita tulee enää hyvin harvoin. Silloin kun ne harvinaiset ahmimiskohtaukset tulevat, ne eivät kaada maailmaa. Tavallisesti kuitenkin ruokakaupassa hän ohittaa sujuvasti herkut, joita nuorena ahmi pakonomaisesti. Kuten ne armeijan aikana kerralla ahmitut berliininmunkit, joiden määrää Jarkko ei kehtaa edes paljastaa.

Nykyään hän tunnistaa kylläisyyden tunteen ja erottaa mieliteon nälästä. Sipsipussi ei tyhjene enää kerralla, vaan sen voi jättää myös kesken. Jarkko ei enää pelkää ahmimiskohtauksia.

KUUNTELE MITEN JARKKO SELVISI AHMINTAHÄIRIÖSTÄÄN

Vertaistukea syömishäiriöön

Tietoa syömishäiriöistä