Hyppää pääsisältöön

Vedenalaiskuvaajat Alfredo Barroso ja Liisa Juuti tallentaneet Sininen planeetta II:n ainutlaatuista kuvaa – Rauskuparvi saa planktonit tuottamaan valoa

Liisa Juuti ja Alfredo Barroso.
Liisa Juuti ja Alfredo Barroso Sininen planeetta II:n kuvauksissa Meksikossa Kalifornianlahdella. Liisa Juuti ja Alfredo Barroso. Yle TV1,Avara luonto: Sininen planeetta II

Luontodokumentissa nähdään ensimmäistä kertaa, kun rauskujen liike saa planktoneliöt tuottamaan valoa. Ainutlaatuisen materiaalin ovat tallentaneet vedenalaiskuvaajat Alfredo Barroso ja Liisa Juuti.

Avarassa luonnossa esitettävä luontodokumenttisarja Sininen planeetta II on huikeaa katseltavaa. Ensimmäisen Sininen planeetta -sarjan julkaisemisesta on kulunut 16 vuotta. Sinä aikana tieto aaltojen alaisesta elämästä on mullistunut – samoin kameratekniikka.

Huippukameroiden ansiosta voimme nyt ihailla Mobula munkiana rauskujen säntäilyä keskellä satumaista valoilmiötä BBC:n suursarjan ensimmäisessä jaksossa. Kohtauksen ovat tallentaneet Emmy-palkittu vedenalaiskuvaaja Alfredo Barroso ja suomalainen kuvaaja Liisa Juuti. Meksikossa asuva sukellustiimi ja aviopari.

Onnistuuko, toimiiko kamera?

Alfredo ja Liisa kuvasivat ainutlaatuisen kohtauksen Meksikossa Kalifornianlahdella, lähellä suojeltua Espíritu Santon saarta. Sininen planeetta II:n kuvausryhmä teki kolme matkaa kahden vuoden aikana.

Yllättäen suurin osa materiaalista saatiin kahden ensimmäisen yön aikana.

”Ensimmäisen matkan tarkoitus oli testata, onnistuuko kuvaaminen ylipäätään ja onko käytössämme ollut kamera tarpeeksi herkkä”, kertoo Alfredo Barroso Ylen haastattelussa.

”Emme olleet varmoja, saavatko rauskut planktonit tuottamaan valoa, tai että onnistuisimmeko kuvaamaan rauskuja kuten olimme suunnitelleet.”

”Kahden ensimmäisen yön aikana meillä oli onnea ja löysimme riittävästi pimeässä loistavaa, pallomaista panssarilevää sekä paljon rauskuja. Onnistuimme tallentamaan panssarilevän tuottaman kauniin sinisen valon.”

”Toisella ja kolmannella kuvausmatkalla testasimme vielä herkempää kameraa, mutta emme löytäneet riittävän tiheää bioluminesenssia.”

Pimeys koettelee sukeltajaa

Haastavinta vedenalaiskuvaajille oli työskennellä läpi yön.

”Aloitimme heti auringonlaskun jälkeen ja lopetimme, kun valo alkoi taas kajastaa. Saatoimme aloittaa sukeltamisen kello kolmelta tai neljältä yöllä, kun samaan aikaan keho kaipasi unta.”

Alfredo muistuttaa, että loppumattomilta tuntuvat tunnit veden alla voivat olla rankkoja sekä keholle että mielelle.

Lopputulos selvisi aamulla

Rauskujen seassa sukeltaminen yöaikaan on Alfredon mukaan aina vaikuttavaa. "Se on epätodellinen kokemus, siinä on jotain taianomaista."

"Tekniikan puolesta oli vaikuttavaa, kuinka herkkä kamera oli. Kamera näki paremmin kuin omat silmämme."

"Työskentelimme Liisan kanssa ajoittain pilkkopimeässä. Jotta olisin voinut paikantaa sijaintimme, liikutin kameraa ympäri kunnes kameran näytössä näkyi heikko valon kajo, joka tuli laivastamme. Emme voineet käyttää laivassa voimakkaita valoja, sillä ne olisivat näkyneet kuvassa.”

Alfredo oli yöllisten kuvausten lopputuloksesta todella vaikuttunut. Kuvat olivat kuin sadusta.

"Kuvatessani minulla ei ollut juuri käsitystä siitä, mitä kamera tallentaa. Vasta seuraavana aamuna näimme, mitä olimme saaneet kuvattua."

"Se näytti upealta!”

Oikea aika, paikka ja välineet

”On hyvin vaikea löytää sopivat olosuhteet tällaisen kohtauksen kuvaamiselle. Pitää olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikeiden välineiden kanssa."

"On tehtävä paljon taustatyötä, jotta ymmärtää minkä hyvänsä eläimen käytöstä ja liikkeitä – varsinkin veden alla."

"Rauskut liikkuvat nopeasti, yhtenä päivänä ne saattavat olla tietyssä paikassa ja seuraavana päivänä jo häipyneet. Sama koskee leviä, jotka ovat rauskujen ruokaa. Planktonin näkyvyys ja koostumus myös vaihtelevat."

Pyöriäisparvien perässä

Alfredo on kuvannut Sininen planeetta II -sarjaan rauskujen lisäksi pyöriäisdelfiinejä kalastamassa valokaloja Costa Ricassa.

"Valokalat ovat elävät syvissä vesissä. Vielä ei tiedetä, miksi ne uivat päivän ajaksi syvyyksiin ja nousevat hämärällä lähemmäs pintaa. Hyvin epätavallinen tapahtuma."

"Jotta löysimme valokaloja, seurasimme suuria pyöriäisparvia. Paikalla oli satoja, jos ei tuhansittain näitä kauniita ja akrobaattisen taitavia valaita, joilla on tapana hypätä vedestä ja kieriä ympäri päätähuimaavaa vauhtia. Ne on helppo huomata jo kaukaa. Seuraat vain parvia ja ne johdattavat valokalojen luo."

"Kohtauksen kuvaamiseen kului kaksi erillistä reissua ja kaikkiaan kuukausi.” (Juttu jatkuu videon jälkeen,)


BBC:n videolla Alfredo Barroso ja Liisa Juuti valmistautuvat yöllisiin kuvauksiin. Käytössä oli herkkä kamera, jolla oli mahdollisuus kuvata pilkkopimeässä. Alfredo ja Liisa odottivat pimeää ennen kuin sukelsivat satojen rauskujen seuraan. Ensimmäistä kertaa kamera pystyi kuvaamaan, kuinka kalojen äkilliset liikkeet saavat planktoneliöt tuottamaan valoa.

Vedenalaiskuvaaja Alfredo Barroso: ”Sininen planeettamme on ainutlaatuinen, mutta se voi huonosti”

Kuubassa syntynyt Alfredo Barroso on kasvanut Havannan korallien äärellä. Hän kiinnostui meriluonnosta jo pienenä poikana.

Alfredo on opiskellut meribiologiaa. Hän työskenteli Kuubassa sukellusmestarina, mutta muutti Kanadaan päästääkseen unelma-ammattiinsa vedenalaiskuvaajaksi. Hän on asunut Meksikossa vuodesta 1998, ja nyt yhdessä suomalaisen vaimonsa Liisa Juutin kanssa.

Emmy-palkittu kuvaaja on ollut mukana lukuisissa kansainvälisissä ohjelmatuotannoissa. Arvostetun palkinnon hän sai vuonna 2013 Discovery Channelin dokumenttisarjasta Winged Planet.

Työtä huippuammattilaisten kanssa

Alfredo kertoo olevansa onnekas, kun saa työskennellä alansa huippujen kanssa. ”Jokaisesta tuotannossa oppii aina uutta.”

Alfredo on kiertänyt maailman vesiä. Viime vuonna hän on ollut kuvaamassa Baja Californian niemimaalla Meksikossa, mutta myös Costa Ricassa, Etelä-Afrikassa, Bahamalla, Meksikon Karibianmerellä ja Belizessä.

Miten sininen planeettamme voi?

”Kärsinyt. Ylikalastettu. Saastunut. Ihmeellinen ja ainutlaatuinen.” Näin Alfredo Barroso kuvailee sinisen planeettamme tilaa. Hän on huolissaan erityisesti meristä.

”Kansainvälisellä tasolla pitäisi muuttaa lainsäädäntöä ja meidän jokaisen muuttaa arkeamme niin, että voisimme luopua kestämättömästä elämäntavasta.”

”Ylikalastuksen ja uhanalaisten lajien kuten hainevien saalistuksen pitää loppua. Hain tilanne on katastrofaalinen, sillä valtaosa maailman valtamerien haista on kadonnut ryöstökalastuksen takia. Ravintoketjun huipulla olevat saalistajat ovat ratkaisevan tärkeitä toimivassa ekosysteemissä.”

Enemmän ja laajempia alueita suojeltava

Afredon mielestä maailmalla tarvitaan enemmän ja laajempia valtamerien suojelualueita, varsinkin paikoissa, joissa lajit lisääntyvät.

”Onneksi monet maat toimivat oikeansuuntaisesti. Meksiko perusti äskettäin Revilla Gigedonin saaret kansallispuistoksi. Se on nyt Pohjois-Amerikan suurin suojelualue. Se on sukeltajien paratiisi ja matkailu tuo elantoa alueen asukkaille.”

”Toinen esimerkki on Baja Californiassa sijaitseva Cabo Bulmon alue, jossa parikymmentä vuotta sitten päätettiin kieltää kalastus kokonaan. Nyt alue elää ekoturismista ja villi luonto kukoistaa. Jopa kymmenen eri hailajia on palannut takaisin.”

Mieti miten käytät muovia!

Entäpä muovi, josta nyt niin paljon puhutaan?

”Muovi on erittäin iso ongelma, sillä se saastuttaa meret ja tuhoaa luonnon. Tähän on yksilötasolla helppo ratkaisu. Emme enää käytä muovipusseja ja kertakäyttötavaroita. Ostamme ja käytämme vähemmän muovia. Tämä voi kuulostaa selvältä asialta Suomessa ja Euroopassa, mutta täällä Meksikossa asia on toisin.”

"Kotikaupunkimme La Pazin vapaaehtoiset keräävät joka kuukausi paikallisten ja turistien jättämää muovijätettä rannoilla ja koralliriutoilta. Samat vapaaehtoiset kiertävät kouluissa opastamassa lapsia, mitä seurauksia muovin käytöllä on, ja kuinka voimme muuttaa kulutustamme.”

Miten merestä saatava ruoka on pyydetty?

”Meidän pitäisi olla tietoisia siitä, onko merestä saatava ruoka kestävästi pyydetty ja mistä se on peräisin. Ruoan terveellisyyden ja turvallisuuden lisäksi on mietittävä ruoan eettisyyttä.”

”Maistuuko sushiannoksen tonnikala hyvältä, kun tietää, että vauhdittaa lajin katoamista sukupuuttoon.”

”Emme vaimoni Liisan kanssa syö enää esimerkiksi katkarapuja, jos niitä ei ole kalastettu kestävästi. Jotta saaliiksi saadaan kilo katkarapuja, mukana tulee 20 kiloa muuta kuollutta eläintä kuten isoja kaloja, kilpikonnia, merileijonia, delfiinejä, haita, rauskuja ja jopa valaita.”

Jokainen voi toimia

Valtamerien tilasta voisi Alfredon mielestä puhua loputtomiin, sillä niihin vaikuttavat myös ilmaston lämpeneminen ja vesien happamoituminen.

”Hyvää on se, että on jokainen voi tehdä lukemattomia asioita muutosten hyväksi. Miksi odottaa, että valtioiden hallitukset tekevät päätöksiä?”

”On ollut erittäin ikävää seurata, kuinka meriluonto on kärsinyt ja lajeja kadonnut viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana. – Se on sydäntä särkevää.”

Luonto toipuu, kun annamme mahdollisuuden

Alfredo on nähnyt muutokset merien tilassa, mutta hän on silti toiveikas.

"Olemme työskennelleet huippututkijoiden ja ympäristönsuojelijoiden kanssa. He ovat ottaneet elämäntyökseen valistaa kansalaisia ja vakuuttaa eri maiden hallitukset siitä, miten meriluontoa kannattaa suojella.”

”Olen nähnyt, kuinka meriluonto voi toipua melko nopeasti, heti kun sille antaa mahdollisuuden.”

”Kesällä näytän miehelleni kotijärven, jossa uin ensimmäisen kerran!” – Liisa Juuti on matkannut Iisalmesta maailman merille

Suomalainen Liisa Juuti asuu Meksikossa La Pazin kaupungissa yhdessä miehensä, vedenalaiskuvaaja Alfredo Barroson kanssa.

Kohtaaminen Meksikossa

Meksiko oli eksoottisin vaihtoehto, kun Liisa lähti Vaasan yliopiston opiskelijavaihtoon vuonna 2004. Hän rakastui maan monipuoliseen luontoon ja kiehtovan värikkääseen kulttuuriin.

”Valmistumisen jälkeen tulin työharjoitteluun Meksikon kaupunkiin. Sain töitä meksikolaisesta tuotantoyhtiöstä. Pääsin mukaan matkoille, joilla kuvattiin videoita maan matkailukohteista.”

”Eräällä kuvausmatkalla Baja Californiassa kuvasimme valashaita, ja kameramiehen kamerakotelo täyttyi vedestä. Tarvitsimme pikaisesti vuokrakameran tai vedenalaisia kuvia alueelta.”

”Meille esiteltiin kameramies Alfredo Barroso ja me ystävystyimme. Vuosia myöhemmin päädyin La Paziin, löimme hynttyyt yhteen ja ryhdyimme tekemään töitä yhdessä.”

Kun sukeltamisesta tuli työ

Ensimmäisen laitesukelluskurssin Liisa suoritti Filippiineillä parhaan ystävänsä kanssa reppureissulla 2000-luvun alussa. Vedenalainen maailma oli kiehtovaa ja rentouttavaa, värikkäät kalat ja korallit ihastuttivat.

”Kun sitten aloitin työt Alfredon kanssa, piti oppia valtavan paljon ja nopeasti.”

”Raahasin meressä väsyneenä kolmijalkoja, kameroita ja tankkeja hankalassa maastossa ja huonossa näkyvyydessä paikasta toiseen. Harjoittelimme päiväkausia, kuinka toimia mahdollisissa vaaratilanteissa. Tekninen hapenkierrätinkurssi tuli tehtyä San Diegon hyisessä vedessä liian suuressa miesten kuivapuvussa, nollanäkyvyydessä."

”Pikku hiljaa kaikesta alkoi sitten nauttia.”

Vapaallakin kamera mukana

Nykyään sukeltaminen liittyy aina työhön ja kuvaamiseen. Vapaa-ajallakin Liisalla ja Alfredolla on kamera ja valot mukana, siltä varalta jos jotain ihmeellistä tulisi vastaan.

”Nautin työstä, sillä se on monipuolista ja haastavaa fyysisesti sekä henkisesti. Luovuutta, tiimityötä ja ongelmien ratkaisua – sitä se vaatii. Luksus on kaukana, sillä välillä navigoidaan viikkotolkulla pienessä veneessä, joskus hyvinkin ikävässä säässä, ilman että löydämme mitään kuvaamisen arvoista.”

”Sukellus on vain osa tätä työtä. Loppupäivä voi kulua kuljetuslaatikoiden roudaamiseen, kuvien editoimiseen tai sitten huolletaan kameroita ja sukelluslaitteita.”

”Eläinten kohtaaminen veden alla on ehdoton kohokohta. Etenkin isojen eläinten kuten valaan tai paholaisrauskun tapaaminen on maaginen hetki, kun eläin huomaa ja – yleensä – hyväksyy meidät. Silloin aika pysähtyy!”

”Siinä sitä ollaan, kaksi olentoa.”

Kansainvälisiä projekteja

Sininen Planeetta II:n lisäksi Alfredo ja Liisa ovat kuvanneet muun muassa John Downer Productionsin tuotantoon sekä BBC:n Wild West: Coast -sarjaan. Vastikään he filmasivat National Geographicin matkailusarjaan Perpetual Planet sekä Economistin Ocean-sarjaan.

Ohjaaja John Downer käyttää eläimiltä näyttäviä ja kameroilla varustettuja vakoilijarobotteja. Ykkönen on esittänyt Avaran luonnon dokumentin Delfiinit piilokamerassa, jota Alfredokin on ollut kuvaamassa.

”Välillä kuvaamme taas jotain ihan muuta, kuten lentoyhtiön mainosta tai musiikkivideon mangrovemetsän juurissa. Parhaillaan kuvaamme saksalaisen Florian Schulzin tuottamaan luontoelokuvaan täällä Baja Californiassa, sekä uutta John Downer Productions -tuotantoa varten.”

”Meillä on aina myös omia projekteja meneillään. Viime päivät olemme rypeneet mutaisessa mangrovessa ja kuvanneet karismaattisia pikkurapuja!”

Vihdoinkin yhdessä Suomeen!

Maailman vesiä sukeltanut pariskunta ei ole käynyt vielä kertaakaan yhdessä Liisan kotimaassa Suomessa.

”Työsitoumusten takia emme ole vielä päässeet kertaakaan matkaan, mutta ensi elokuussa odottaa yhteinen loma Lapissa ja koti-Iisalmessa.”

”Pääsen näyttämään järven, jossa olen ensimmäistä kertaa uinut!”

Kommentit