Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 12. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto kiittää vankilaan saamistaan kirjoista, hunajasta, kaakkaosta ja saippuapalasesta - ja pyytää henkseleitä. #musiikinkevät1918
Aarre Merikannon keväällä 1918 lähettämistä kirjeistä ei voi lukea tapahtumista vankilan seinien sisällä. Kirjeet kulkivat sensuurin läpi, eivätkä vangit voineet siten kirjoittaa vapaasti.
Helsingissä liikkui monenlaisia huhuja, jotka kulkeutuivat myös vankien tietoon. Erään mukaan Ruotsalaisen reaalilyseon vankila oli miinoitettu. Toisen mukaan vangit kärsivät nälkää ja puutetta, koska vanginvartijat kahmivat vangeille osoitetut lähetykset itselleen.
Yhden huhun mukaan kaupungilla suunniteltiin valkoisten vankien vapauttamista.
Reaalilyseossa vankina ollut Ivar Hortling kirjoittaa muistelmissaan: "Me saimme kirjoja, joissa oli viivoja kirjainten alla, jotka yhdistettyinä muodostivat lauseita: Tarvitsetteko aseita? Voitteko puolustaa itseänne?"
Sotavankien komissaarin Antti Halosen määräyksiä kutsuttiin vankien joukossa "kuulutuksiksi", jotka myös huvittivat miehiä: "Vankeja kehoitetaan siinä tapauksessa että ulkona tulee laukaustenvaihtoa, ottamaan paikkansa vuoteissaan. Se, joka yrittää oven tai ikkunan kautta karata vankilasta, ammutaan heti."
Tunnelma ja säännökset vaihtelivat päivien mukaan. Tiukentuneet säännöt tulkittiin punaisten päällystön hermostuneisuudeksi ja myös vanginvartijat olivat erilaisia myötäillen vallitsevaa mielialaa. Tavallinen kysymys vankien joukossa olikin, minkälaisia ovat vartijat tänään?
Aarre Merikannon 12. maaliskuuta lähettämän kirjeen mukaan vankien lähettämiä viestejä halutaan lyhentää. Viimeinen lause välittää kotijoukoille tiedon, mitkä Aarrelle lähetetyt tarvikeet ovat päässeet perille.
Aarre lienee myös laihtunut, sillä hän kaipaa henkseleitä.
Kiitokset tervetulleista 3:sta kirjasta, hunajasta, kaakkaosta ja saippuapalasesta + kirjeestä ja tuttavien herttaisista terveisistä!
Parit hinskelin-kannattimet olisi tarpeen.
Pyytävät, ettei kirjoitettaisi liian pitkiä preivejä, joten addio taas!
Aarre
P. S. Yskä on poissa. Pyjamoksen ja alusvaatteet kyllä viime viikolla sain!
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Lindeberg, Henrik [toim. Lindholm, Sture]: Sigurds saga. Berättelsen om den västnyländska Sigurdskårens kamp våren 1918. Proclio. Tammisaari 2008.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Nyström, Samu. Haastattelu 27.2.2018.
Wikipedia
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
