Mätkyjen Suomen ennätys: käsikirjoitus

Suomen verottaja on ryhtynyt suureen kamppailuun yritysten verovälttelyä vastaan. Kamppailua on pitkälti käyty piilossa julkisuudelta.
Tässä ohjelmassa selvitetään, millaisia jälkiveroja Suomessa toimiville yrityksille on määrätty.
MOT:n selvitys paljastaa, että yritykset ovat saaneet yli puolentoista miljardin euron mätkyt.

Janne Juusela, veroryhmän johtaja, Asianajotoimisto Borenius:
. . . lukunahan se on ihan mielipuolisen iso summa kerättäväks suomalaisilta yhtiöiltä . . .

Sonja Vartiala, toiminnanjohtaja, Finnwatch:
. . . kun joku välttää veroja ja jättää veronsa maksamatta, niin sillon joku toinen joutuu ne maksamaan, tai vaihtoehtosesti sitte hyvinvointivaltion palveluita tai, tai muita rakenteita joudutaan leikkaamaan.

Jälkiveroista on syntynyt isoja riitoja yritysten ja Verohallinnon välille. Verottajan ja yritysten tappelu käydään yhden termin ympärillä. Tuo termi on siirtohinnoittelu.

MOT: Mätkyjen Suomen ennätys

Kansainväliset uutiset verovälttelystä ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että samaan aikaan Verohallinto on jo jonkin aikaa määrätietoisesti pyrkinyt saamaan suomalaisten yritysten verovälttelyn kuriin.
Työtä tehdään Helsingin Vallilassa, jossa sijaitsee verottajan Konserniverokeskus. Tänne Verohallinto on keskittänyt yrityksiin tehtävät, niin kutsutun siirtohinnoittelun verotarkastukset.
Keskuksesta on tullut kirosana niille yrityksille, jotka ovat joutuneet jopa vuosikausia kestäviin riitoihin verottajan kanssa.

Sami Laaksonen, johtava veroasiantuntija, Verohallinto:
Nää toimenpiteet vaihtelee kevyestä ohjauksesta verotarkastuksiin, laajamittaisiin verotarkastuksiin . . . tarkoituksena oli keskittää kaikki Verohallinnon siirtohinnoittelutehtävät yhteen yksikköön, joka oli konserniverokeskus ja sitä kautta kehittää tätä toimintaa ja kehittää henkilöstön osaamista, ja, tota, pyrkiä vähentämään verovajetta ja myös yhdenmukaistamaan verotusta, että verotus olisi samanlainen koko valtakunnassa.

grafiikka I: Siirtohinta, esimerkki 1

Konserniverokeskus on kiinnittänyt erityistä huomiota yrityksissä käytettyyn siirtohinnoitteluun. Tämä tarkoittaa niitä hintoja, joita yritykset käyttävät siirtäessään itse tuottamiaan tavaroita tai palveluita yrityksen sisällä maasta toiseen.

Sami Laaksonen:
. . . jos konsernilla on paljon kannattavia, hyvin kannattavia ulkomaisia tytäryhtiöitä ja kotimaisen yhtiön toiminta ei välttämättä ole niin kannattavaa. Tällainen tilanne tietysti herättää kysymyksen, että onko siirtohinnoittelussa mahdollisesti ongelmia. Toisaalta taas tyypillinen tilanne voisi olla sellainen, että Suomessa toimintaa harjoittava, esimerkiksi myyntiyhtiö on vuodesta toiseen tappiollinen. Näissä tilanteissa tietysti pitää löytää se selitys, että minkä takia sitä tappiollisuutta on harjoitettu.

kuva:
grafiikka II: Siirtohinta, esimerkki 2

Siirtohinnoittelusta on kyse esimerkiksi silloin, kun suomalainen yritys perustaa tytäryhtiön Viroon ja tuo sieltä tytäryhtiön valmistamia tuotteita emoyhtiön myytäväksi: siirtohinta on se hinta, jonka emoyhtiö maksaa tytäryhtiölle tuotteesta. Jos siirtohinta on alhainen, emoyhtiö tienaa enemmän ja tytäryhtiö vähemmän. Jos siirtohinta on korkea, tytäryhtiö tienaa enemmän ja emoyhtiö vähemmän.
Siirtohinnan määrittely vaikuttaa siis eri yhtiöiden tulokseen. Tämä on syy, miksi verottaja on kiinnostunut siirtohinnoista – yhtiöt voivat siirtohintoja muuttelemalla näyttää enemmän voittoa alhaisen verotuksen maissa ja vähemmän voittoa korkean verotuksen maissa.
Suomalaisetkin yritykset ovat käyttäneet hyväkseen esimerkiksi Viron sekä Hollannin, Belgian ja Luxemburgin alhaisia yritysveroja.
Teollisuusmaat ovat sopineet, että siirtohinnoissa pitäisi käyttää markkinahintoja. Tämä on helppoa, kun hinnoitellaan tavaroita, joita on yleisesti ja vapaasti kaupan. Aina näin ei ole. Suurissa konserneissa tytäryhtiöt voivat maksaa emoyhtiölle sisäisiä korvauksia esimerkiksi markkinointipalveluista ja konsernin brändistä, eikä niille ole olemassa yksiselitteisiä markkinahintoja.

Janne Juusela:
. . . suurin osa – kun puhutaan siirtohinnottelusta – nehän on konsernin sisäisiä liiketoimintojen sisäsiä palveluja tai sisäsiä tuotevirtoja. Niiden hinnotteluhan on aina jossain määrin tulkinnanvarasta, eli mitään semmosta yhtä oikeeta hintaa ei oo olemassakaan . . .

Yritykset toimivat verottajan kanssa jatkuvasti, eivätkä ne halua suututtaa verokarhua antamalla lausuntoja omalla nimellään. Monet ovat kuitenkin suivaantuneet verottajan toimiin.

lukija 1:
”Putosin tuoliltani, kun sain jälkiveropäätöksen verottajalta. Päätös oli uskomaton.”
Suuren yrityksen verojohtaja

lukija 2:
”Prosessiin paloi todella paljon aikaa ja rahaa. Jollekin pienemmälle firmalle tällainen voi koitua kohtalokkaaksi. Tai sitten verottajan kanta hyväksytään pitkin hampain kalliin ja pitkän oikeusprosessin pelossa.”
Keskikokoisen yrityksen toimitusjohtaja

Sami Laaksonen:
No, oikeastaan Verohallinnon kokemukset on, että suurin osa yhtiöistä toimii oikein, haluaa toimia oikein, ja tän lisäksi on tietysti pieni joukko yhtiöitä, jotka, joilla on edelleen virheitä siirtohinnoittelussaan. Sanoisin, että siirtohinnoittelussa on keskeisintä kuitenkin se, että siinä etsitään markkinaehtoista hintaa ja kaikki konserniyhtiöiden väliset liiketoimet on hinnoiteltava tavalla tai toisella. Niihin on löydettävä se hinta.

Suuren asianajotoimiston Boreniuksen veroryhmän johtaja ja osakas Janne Juusela ei pelkää lausua suoraan elinkeinoelämän kantoja.

Janne Juusela:
Siirtohinnoitteluhankkeelle oli alun perin ihan oikeutettuja perusteita, eli talouden kansainvälistymisen myötä sekä yritysten että kansallisten verohallintojen on pitänyt kiinnittää entistä enemmän huomiota siirtohinnotteluun . . . Mutta iso ongelma siirtohinnotteluhankkeessa on se, että se lähti väärille raiteille, ja siellä valittiin tämmönen aggressiivisen verottajan linja, mikä on sitte aiheuttanut hyvin paljon ongelmia ja kustannuksia yhtiöille ja tota myös heikentäny tämmöstä Suomen houkuttelevuutta ja kilpailukykyä täs siinä mielessä, että tämmönen ennakoitavuus ja oikeusturva on vaarantunut.

Markkinahintojen määrittelyä suuremman kiistan veroriidoissa ovat aiheuttaneet yritysten liiketoimintamallit.

Janne Juusela:
. . . Verohallinto on katsonut ja arvioinut sitä liiketoimintaa ja katsonut että se liiketoiminta olis voitu järjestää myös sillä tavalla kun verotarkastajat asian ajattelevat, ja sitten jälkiverotus on toimitettu siltä pohjalta. Tää on tarkottanut just massiivisia oikasuja.

Janne Juusela:
. . . sehän on täysin absurdia, että jotkut nuoret verotarkastajat esittävät yhtiöille, jotka ovat harjottaneet jotain liiketoimintaa kymmeniä vuosia ammattijohdon ja kansainvälisten sijottajien valvonnan alla, että tää liiketoiminta, miten te ootte tän kuvanneet ja dokumentoineet, ei vastaa oikeeta tilannetta . . . se on vastoin meidän verojärjestelmän perusoppeja. Meillä perusoppi on se, et yhtiöt saa itse päättää liiketoiminnasta – siitä, millä tavalla liiketoiminta järjestetään, miten oikeudelliset rakenteet järjestetään.

Virpi Pasanen toimii veroasiantuntijana yritysten etujärjestössä EK:ssa.

Virpi Pasanen, veroasiantuntija, EK :
No, näitä viestejä on toki kantautunut meidänkin meidänkin korviimme ja tietysti jo ollaan semmoisessa tilanteessa, että yrityksen liiketoiminnassa mukana olevat tahot eivät sit mahdollisesti ymmärrä siinä, siinä verotarkastuksessa kuvattua liiketoimintamallia . . . tai sitä, että verotuksessa sanotaan, että pitäisi toimia toisin. Niin kyl se on tietysti usein hyvin hämmentävää sieltä yrityksen näkökulmasta . . .

Verottaja on tehnyt oikaisupäätöksiä eli perinyt jälkiveroja useissa tapauksissa, joissa se on katsonut yrityksen liiketoimintamallin keinotekoiseksi – sellaiseksi, joka on rakennettu vain ja ainoastaan verojen välttämiseksi.

MOT:
Mikä on suurin virhe, minkä Verohallinto on tehnyt tässä siirtohinnoitteluasiassa?
Sami Laaksonen:
Korkein hallinto-oikeushan on linjannut sen, että liiketoimen uudelleenluonnehdinta ei oo mahdollista Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan. Tää on niin kuin tietysti sellainen merkittävin ratkaisu näistä tulkintalinjauksista. Eli liiketoimen uudelleenluonnehdinnalla tarkoitetaan sitä, että liiketoimea ei voi sivuuttaa ja sen tilalle laittaa vaihtoehtoista, Verohallinnon mielestä parempaa liiketoimea.
Joidenkin yritysmaailman edustajien mielestä verotarkastuksen kohteiden valinta on ikään kuin nopan heittoa. Mitä mieltä olette tällaisesta arviosta?
Sami Laaksonen:
Verohallinnon toimintohan perustuu riskienhallintaan, ja riskienhallinnan kautta nimenomaan tarkoituksena on tunnistaa sellaisia tilanteita, joissa on virheellistä siirtohinnoittelua. Sen jälkeen näitä tilanteita analysoidaan tarkemmin ja sitten valitaan, kohdistetaan sellaisia toimenpiteitä kuten kuhunkin tapaukseen tarvitaan.

Verottajan ja yritysten riidoista on vaikea saada konkreettista kuvaa, koska verotustiedot ovat salaisia.
MOT ryhtyi etsimään veroriitojen kohteeksi joutuneita yrityksiä käymällä läpi yritysten tilinpäätöksiä, markkinaesitteitä ja pörssitiedotteita. Lisäksi MOT tutki tuomioistuinten julkisia päätösselosteita.

grafiikka III

MOT löysi kaksitoista yritystä, joilta verottaja halusi jälkiveroja.
Suurimmat mätkyt sai muoviyhtiö Borealis, yhteensä 559 miljoonaa euroa.
Listalla on paljon tunnettuja yrityksiä.
Lisää selvityksen tuloksista MOT:n verkkosivuilla osoitteessa yle.fi/mot

Janne Juusela:
Näyttää tutuilta. No, kyl tää antaa hyvän kuvan nimenomaan näiden pörssiyhtiöiden veroriidoista, eli sen että niit on lukumäärällisesti erittäin paljon vireillä, ja sitten ne on euromääräsesti, niinku nähdään tässä, niis on kyseessä erittäin isot euromäärät eli tota kyse on isoista tulonoikasuista, mikä sitten tarkottaa viime kädessä kansankielellä sanottuna jälkiverotuspäätöksiä.

Sami Laaksonen:
En pysty kommentoimaan yksittäisiä tapauksia.

MOT:
Millaisia ajatuksia tuo kooste herättää?
Sonja Vartiala:
Paljon tapauksia ja ja isoja summia. Että kyllä tästä tää kertoo, että tällasii tulkinnanvarasii kysymyksiä tai keissejä, jossa yritykset on harjottanu aggressiivista verosuunnittelua tai verosuunnittelua ja joihin verottaja on puuttunu, niin niitä niitä on paljon.

MOT:n löytämissä tapauksissa verottaja on määrännyt yrityksille yhteensä puolentoista miljardin euron jälkiverot.

Janne Juusela:
No, se kuulostaa ihan realistiselta, kun tietää näitä tapauksia ja vireillä olevia riitoja, mutta lukunahan se on ihan mielipuolisen iso summa kerättäväks suomalaisilta yhtiöiltä, jotka ovat kuitenkin pyrkineet noudattamaan verolainsäädäntöä ja Suomessa on ollut kuitenkin konservatiivinen verosuunnittelun kulttuuri.

Sonja Vartiala johtaa Finnwatch-järjestöä, joka tutkii yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia.

Sonja Vartiala:
No, se on tietysti iso luku, ja tällä aggressiivisella verosuunnittelulla, niin Suomi häviää verotuloja ja sillä on vaikutusta yritysten kilpailuasetelmaan, eli isot yritykset, jotka toimii kansainvälisesti ja pystyy hyödyntämään aggressiivista verosuunnittelua niin saa siinä sitten perusteetonta kilpailuetua ja on hyvä, että verottaja on puuttunu näihin tapauksiin.

Keskustalainen Esko Kiviranta johtaa puhetta eduskunnan verojaostossa.

MOT:
Miten arvioisitte hankkeen tuloksia?
Esko Kiviranta, kansanedustaja, verojaoston puheenjohtaja:
No, siinä mielessähän tulokset on ollu hyviä, et varmasti myös yrityksissä on ollu pakko entistä enemmän hankkia ammattitaitoa näis asioissa ja tehdä se työ, verotus, siellä yritystasolla veroilmotukset, entistä paremmin. Ja, ja, ja siinä mielessä minä pidän tätä hanketta ihan hyvänä. Se on pakottanu yritykset hankkivat, hankkimaan ammattilaisia, ja varsinkin suurissa yrityksissä ammattilaisia on.

Virpi Pasanen:
Suomessa on noudatettu järkevää veropolitiikkaa, meillä on ollut laaja veropohja, mutta suhteellisen matala verokanta, ja se on kyllä omalta osaltaan suojannut sitten sitten Suomea aggressiiviselta verosuunnittelulta.

grafiikka IV
Finnwatch on selvittänyt verovälttelyä Suomessa. Sen mukaan yritykset maksavat aggressiivisen verosuunnittelun seurauksena veroja ainakin 430 miljoonaa euroa vähemmän vuodessa.

Sonja Vartiala:
. . . yritysten tehtävä on, on tuottaa voittoa ihan lainkin mukasesti ja yritykset tietysti pyrkivät käyttämään niitä keinoja, joita heillä on vero verotuksen minimoimiseen ja tärkeintä on saattaa se lainsäädäntö sellaselle tasolle, että aggressiivinen verosuunnittelu, et sille laitetaan piste. Ett yritysten eettisyydestä, niin siihen ei ei kannata luottaa, eikä oo syytä luottaa.

MOT:n laskelma puolentoista miljardin euron jälkiveroista ei kerro täyttä kuvaa. Yritykset ovat säännönmukaisesti valittaneet veroista, ja useissa tapauksissa mätkyjen loppusumma on pudonnut.
Korkein hallinto-oikeus on antanut 2010-luvulla ratkaisun seitsemässä siirtohinnoittelua koskevassa tapauksessa.

Sami Laaksonen:
Näissä kaksi on ollut sellaista, missä Verohallinnon päätös on mennyt kokonaan kumoon, mutta muissa, muissa se Verohallinnon alkuperäinen ratkaisu on pysynyt joko osittain tai kokonaan. Eli siinä mielessä nää, nää tota Verohallinnon toimenpiteet on ollu ihan perusteltuja, että siellä on ollut suurimmassa osassa sellaista asiaa, mikä on ollut pielessä, virheellistä siirtohinnoittelua jo alun alkaenkin.

Janne Juusela:
. . . korkein hallinto-oikeus on viime vuosien aikana jo aika monissa tapauksissa linjannut sen että oikeustoimia ei voi sillä tavalla sivuuttaa mitä verohallinto on tehnyt . . . Mut näähän on kaikki yksittäistapauksia, ja verohallinto on sitkeästi ajanut näitä juttuja ja niitä on paljon vielä vireillä, ja lähitulevaisuudessakin on odotettavissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä.

Verohallinnon tähän mennessä kokonaan häviämät ratkaisut koskevat ilmeisesti Fortumia. Verottaja lätkäisi Valtion enemmistöomistamalle energiayhtiölle 136 miljoonan euron jälkiveron vuodelta 2007. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö olisi lisäksi halunnut yhtiöltä lisää veroja vuosilta 2008–2011 noin neljänsadan miljoonan euron edestä.
Fortumin katsottiin vältelleen veroja rahoittamalla suurta yritysostoa Venäjällä Belgiaan ja Hollantiin sijoitettujen rahoitusyhtiöidensä avulla. Vaateet kaatuivat, kun Korkein hallinto-oikeus päätyi Fortumin kannalle: tuomareiden mukaan yhtiöllä oli oikeus keskittää sisäinen rahoitus keskieurooppalaisiin tytäryhtiöihinsä.
Fortum ei halunnut kommentoida riitaa.

Sami Laaksonen:
Tässä on opittu matkan varrella koko ajan. Painopistettä on tällä hetkellä entistä enemmän siirretty reaaliaikaiseen toimintaan. On katsottu, että voimavaroja pystytään hyödyntämään tällä tavalla kaikkein parhaiten eli mahdollisimman reaaliaikaisesti yhteistyössä yritysten kanssa pyritään löytämään niitä ratkaisuja siihen ongelmallisiin siirtohinnoittelutilanteisiin. Laajamittaiset tarkastukset on sitten se viimeisin keino, mihin joudutaan. Tällaisia tilanteita tietysti pyritään välttämään, koska se on kaikkien resurssien, sekä yhtiön että Verohallinnon resurssien kannalta niin kuin todella raskasta menettelyä.

grafiikka V

Yritysten edustajat arvostelevat erityisen voimakkaasti sitä, että verotuspäätökseen korjausta hakevat yritykset – ja myös kansalaiset – asioivat ensi vaiheessa verotuksen oikaisulautakunnan kanssa.

Janne Juusela:
. . . suurin ongelma liittyy tähän ensimmäiseen muutoksenhakuvaiheeseen eli tähän verotuksen oikaisulautakuntaan, mikä on monin tavoin jo ongelmallinen lähtökohta et se on verohallinnon yksikkö, se ei oo mikään riippumaton viranomainen tai riippumaton oikeusaste, vaan se on verohallinnon yksikkö.

Virpi Pasanen:
Siellä oikaisulautakunnassa ei ole sillä tavalla riippumatonta esittelijää, niin kuin tuomioistuinvaiheessa sitten on . . . Että jos on niin, että sama ihminen on ollut esimerkiksi siellä Verohallinnossa maksuun panemassa sitä verotarkastuksen perusteella tulevaa määrää ja sittemmin esittelee sitä oikaisulautakunnassa, niin onhan, on ehkä ihan perusteltua tai ymmärrän sen, että jos silloin herää se epäilys, että onko tämä riippumatonta. Pystyykö ihminen katsomaan tätä asiaa ikään kuin täysin objektiivisesti, kun on jo kerran ratkaisun aikaisemmin tehnyt?

MOT:
Miten reilua se on, että verotuspäätöksissä ensimmäisenä muutoksenhakuelimenä on Verohallinnon yksikkö eikä riippumaton tuomioistuin?
Sami Laaksonen:
Verotuksen oikaisulautakunta on itse asiassa itsenäinen ja Verohallinnosta riippumaton toimielin. Se on yksi osa meidän kolmi-, kolmiportaista muutoksenhakumenettelyä. Tän verotuksen oikaisulautakunnan toiminnasta on paljon hyviä kokemuksia. Itse asiassa vuosittain annetaan 20 000 ratkaisua verotuksen oikaisulautakunnan toimesta. Eli näitä tapauksia nyt oikeastaan pystytään käsittelemään juuri hyvin tällaisessa menettelyssä.

grafiikka VI
lukija:
Verohallinnossa on ennakkoratkaisujen antamista varten keskusverolautakunta ja oikaisuvaatimusten käsittelyä varten verotuksen oikaisulautakunta . . .

MOT:
Verohallinnon mielestä oikaisulautakunta ei verohallinnon yksikkö, teidän mielestänne se on verohallinnon yksikkö. Miten tää on mahdollista? Se joko on tai ei ole?
Janne Juusela:
Niin, kyllähän se on verohallinnon organisaatiossa verohallinnon yhteydessä toimiva yksikkö, eli se ei ole verohallinnosta riippumaton kuin esim tuomiostuimet ovat täysin erillisiä hallinnosta itsenäinen, riipumaton muutoksenhakuyksikkö.

grafiikka VII

Pari päivää haastattelujen jälkeen verottajalta tulee sähköpostia.
Konserniverokeskus on laskenut, miten paljon siirtohinnoittelua koskevia verotarkastuksia on tehty. Aiemmin julkaistu tilasto päättyi vuoteen 2014, mutta nyt Verohallinto on päivittänyt tilanteen viime vuoden loppuun. Näitä lukuja ei ole ennen kerrottu.
Verottaja on tehnyt kuudessa vuodessa yhteensä 63 tarkastusta, joissa on tutkittu siirtohinnoittelun oikeellisuutta. 34 on johtanut oikaisupäätökseen eli yritykselle määrättyyn jälkiveroon.
Uusi tilasto paljastaa, että tarkastettujen yritysten verotettavaan tuloon on lisätty yhteensä kolme miljardia euroa.
Vastaavasti yritysten verot on laskettu uudelleen. Verottaja ei kerro, kuinka paljon se on vaatinut lisää veroa. Voidaan kuitenkin päätellä, että MOT:n löytämät puolitoista miljardia euroa kattavat suurimman osan verottajan oikaisupäätöksistä.

MOT:
Yritysmaailman mukaan yritykset joutuvat näitten siirtohinnoittelukiistojen aikana helposti kahdenkertaisen verotuksen kohteeksi, ja pahimmillaan nää kiistat saattaa siihen ihan lopulliseen maaliin asti viedä jopa kymmenen vuotta. Miten arvioitte tätä prosessia?
Esko Kiviranta:
No, se on valitettavaa, että prosessissa voi mennä näinkin kauan. Ja vielä valitettavampaa on, jos yritys joutuu samasta tulosta kaksi kertaa verotetuksi. Et sehän ei oo tietenkään järjestelmän tarkoitus. Verosopimuksissa on keskinäinen sopimusmenettely. Eli jos jossain maassa tehdään siirtohinnoitteluoikaisu, niin se pitäs ottaa sitten huomioon toisessa maassa. Mut se ei välttämättä toimi kovin hyvin. Siin ei oo aikarajoja eikä ratkaisupakkoja, -pakkoa.

Viime vuodenvaihteessa Konserniverokeskuksessa oli meneillään kaksitoista siirtohinnoittelutarkastusta.
Tarkastuksista ja niiden pohjalta määrättävistä
jälkiveroista ei päästä koskaan kokonaan eroon. Verolait on niin Suomessa kuin muuallakin laadittu silloin, kun yritykset toimivat pääasiassa yhdessä maassa. Talouden globaalistuminen eli yritystoiminnan laajentuminen maasta toiseen synnyttää jatkuvasti uusia erimielisyyksiä yritysten ja verottajien välille.
Suomalaisyritysten veroriitoja voidaan joutua lopulta ratkomaan Euroopan unionin tuomioistuimessa saakka.

Janne Juusela:
On tapauksia jotka todennäkösesti mennee EU-oikeuteen, tai ainakin pyydetään, että korkein hallinto-oikeus vie asian EU-tuomioistuimeen, jos korkein hallinto-oikeus ei ratkase asiaa yrityksen eduksi.

Sonja Vartiala:
. . . kyllä Suomen taloudelle on merkitystä sillä, että saadaanko kerättyä satoja miljoonia euroja verotuloja vai ei. Ja sitt tosiaan korostaisin sitä, ett tää ei ole vaan euromääräinen ongelma vaan tämä on laajempi markkinoiden ja yritysten välisen kilpailun ongelma. Ja rapauttaa ihmisten luottamusta verojärjestelmään jos tällasta aggressiivista verosuunnittelua katsellaan läpi sormien.