Hyppää pääsisältöön

Ulkolinja: Libanonin ruutitynnyri

Hauras Libanon painii poliittisen kriisin ja maailman suurimman pakolaismäärän kanssa.
Libanonin šiiamuslimit järjestivät näyttävän mielenilmauksen Beirutissa Yhdysvaltain Jerusalem-päätöstä vastaan. Hauras Libanon painii poliittisen kriisin ja maailman suurimman pakolaismäärän kanssa. Yle TV1,Ulkolinja: Libanonin ruutitynnyri

TV1 torstaina 15.3.2018 klo 22.00 - 23.00, uusinta keskiviikkona 21.3. klo 23.00
Katsottavissa Yle Areenassa

Viime marraskuussa Libanonissa pidäteltiin hengitystä. Saudi-Arabiaan matkustanut pääministeri Saad Hariri ilmestyi televisioon ja ilmoitti erostaan. Hariri oli hermostunut ja takelteli puheessaan. Puheen jälkeen hän katosi päiväkausiksi.

Myöhemmin on selvinnyt, että Hariri oli pidätetty ja piti puheensa Saudi-Arabian painostuksesta.

Puheessaan Hariri syytti Irania Libanonin asioihin sekaantumisesta. Iran tukee avoimesti Libanonissa vaikuttavaa voimakasta šiiamuslimien taistelujärjestöä Hizbollahia. Hizbollah on myös Libanonin hallituksessa. Yhdysvallat taas pitää Hizbollahia terroristijärjestönä.

Ulkovaltojen pelikenttä

Libanonissa pelättiin uutta sotaa. Libanon oli joutumassa Iranin ja Saudi-Arabian valtataistelun pelinappulaksi.

Tällä kertaa Libanonin ruutitynnyri ei räjähtänyt. Libanonissa eri uskontokuntien edustajat osoittivat yhdessä mieltä Haririn puolesta. Voimakas kansainvälinen painostus auttoi. Hariri pääsi takaisin kotiin ja perui eronsa.

Libanon on kooltaan yli 30 kertaa pienempi kuin Suomi, mutta sen poliittinen merkitys on erittäin suuri. Uskonnollisesti hajanainen maa sijaitsee strategisella paikalla ja siksi se on ollut jatkuvasti ulkovaltojen pelikenttänä.

Yli miljoona pakolaista

Libanonin ruutitynnyri ei ole turvassa. Syyrian sota on tuonut maahan yli miljoona pakolaista. Terroristijärjestö Isis on tehnyt iskuja Bekaan laaksossa. Poliittiset kiistat kiihtyvät taustalla ja alueellinen valtataistelu näyttää vääjäämättömältä kun Iranin asema vahvistuu.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marko Lönnqvist. Kuvaus: Ghadi Boustani ja Serhi Lavor.

Kommentit