Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Vanhemmat vastakkain — työväenmusiikkimies Väinö Pesolan päiväkirja 1918

Kuvitusta
"Meillä kotona sen sijaan jatkuu sota. Isä on kiivas ykspäinen sosialisti ja äiti yhtä kiihkeä ruotsalais-aristokraatti porvari." Väinö Pesola päiväkirjassaan 12. maaliskuuta 1918. Kuvitusta kollaasi

Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän, joka on kansakoulunopettaja ja porvari-äidin välissä. #musiikinkevät1918

Edellisenä iltana, 11. maaliskuuta Väinö Pesolalta jäi väsymyksen vuoksi lause kesken. Seuraavana aamuna hän kiirehti oitis päiväkirjansa ääreen. Päällimmäisenä oli mielessä rahatilanne, sillä Helsingin Työväenyhdistyksen mies- ja sekakuorojen johtajalle ei ollut maksettu sota-aikana palkkaa...

Kuvitusta
Kuvitusta päivämäärät

”Jatkoa edelliseen, joka loppui kesken väsymykseen, sammumiseen.

Olen nyt kuukauden hommaillut itselleni HTY:n palkkaa viime kuulta.

Kuvitusta
Kuvitusta Päiväkirja

Aloin noin 10:s päivä helmikuuta. Puheenjohtaja ilmoitti luonnolliseksi, että se maksetaan. Aloin juosta Iso-Roobertti 44 ekonoomi Vuorisen luona. Ensin monta turhaa juoksua. Kun lopulta tapasin, ilmoitti hän, ettei puheenjohtaja ole määrännyt mitään. Oli itse epäileväisen näköinen.

Käännyin taas Peltosen puoleen. Hän peruutti ensi lupauksensa ja sanoi, etteivät he Vuorisen kanssa uskallakaan antaa palkkaa, täytyy saada Toimikunnan suostumus.

Jatkuvaa telefoonisemista Peltoselle. Hän ei ole saanut Toimikuntaa koolle. Lopuksi sai, palkka luvattiin maksaa.

Aloin hyppiä Vuorisen luona. En tavannut häntä. Kun usean turhan yrityksen jälkeen tapasin, ilmoitti hän olleensa Porvoossa tappelemassa. Lupasi järjestää asian, jättää rahat vaimolle tai kirjeeseen kotiin. Tyhjää!

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Olen jatkanut juoksemista. Lopuksi ilmoitti eräs pihalla olleista lapsistaan, että isä on Lylyssä taistelemassa. Vaimoaan en ole tavannut.

Aloin taas vaivata Peltosta. Hän lupasi käydä etsimässä Vuorisen kotoa pankkikirjan. Telefonoimiseni on jatkunut. Ilmaa!

Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoro 1913
Helsingin Työväenyhdistyksen Mieskuoro ja johtajansa Väinö Pesola vuonna 1913, kun palkanmaksusta ei tarvinut vielä taistella. Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoro 1913 Kuva: Työväen Arkisto Helsingin Työväenyhdistys

Peltonen ei ole tavannut ketään kotoa. Viimeinen aste: Peltonen lupasi ottaa yksityisen vipin eräältä varakkaalta kuorolaiselta. Tulos: palkkaa en ole vielä saanut.

Totisen totta, olen juoksemisellani ja telefonoimisella ja muulla huolehtimisella tehnyt ainakin yhtä paljon työtä, kuin jos olisin kuoroa harjoituttanut. Usein olen askarrellut aivoissani yllätyksellä nolata työnantajat eli mennä Vallankumousoikeuteen antamaan kuvaavan esimerkin, mitenkä työläiset itse porvarityöntekijää kohtelevat.

Syytös olisi kohdistunut sekakuoroon, joka ei kai aijo maksaa penniäkään palkkaa. En ole viitsinyt. Samanlaista on se siinä leirissä kaikki, ei niiltä voi muuta vaatiakaan.

Joka tapauksessa omituinen vallankumousmuisto tämäkin!

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Ainoa olen viime aikoina tavannut usein. Olen keskustellut hänen kanssaan hänen suhteestaan miehiin. Enkä ole voinut tulla muihin tuloksiin kuin että A:n ajatuselämä on epänormaali. Hän on nimittäin puolustellut antautumistaan sillä, ettei hän ole kieltäytymisellä tahtonut loukata ”rakastuneitten mieliä”. Hänessä on herännyt sääli, kun hän on nähnyt heidän kiellosta kärsivän. On tässäkin naisen siveyden mittapuu!

Koko suhteeni Ainoon on nyt omituisen kiusallinen. En kehtaisi häntä pitää tässä asemassa, kun en voi häntä rakastaa.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)
Kuvitusta
Kuvitusta Päiväkirja

Peruutus. Kuvaava vastaus. Turun kuulumisia.

Eilinen taistelu olikin vain ilotulitus. Venäläiset soltut juhlivat vallankumouksen vuosipäivää. Epäilin illalla kyllä itsekin koko hommaa leikinteoksi, sillä tuskin raketeilla on ilmasodassa mitään tekemistä. Ja lienee ryssillä sentään edes joku järeä kanuuna jälellä Viaporissa.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Mutta huonoa oli paukeloiste ilotulitukseksikin. Vain sieltä täältä nousi raketteja. Harvoin jaksoi edes kaksi yhtä aikaa ilmaan osua. Heikkoa ja laihaa oli kaikki, kuten aivan kuuluisaksi sananparreksi tulleet ”vallankumouksenkin saavutuksetkin”.

Venäläisiä sotilaita Turun kasarmilla maaliskuussa 1917
"Niin, kuka vuosi takaperin vallankumoushuuman riemupäivänä olisi uskonut vuosi eteenpäin oltavan näin pitkällä?!" Venäläisiä sotilaita juhlimassa vallankumousta Helsingin Turun kasarmilla maaliskuussa 1917. Venäläisiä sotilaita Turun kasarmilla maaliskuussa 1917 Kuva: Erik Sundström©Helsingin kaupunginmuseo helmikuun vallankumous (1917)

Niin, kuka vuosi takaperin vallankumoushuuman riemupäivänä olisi uskonut vuosi eteenpäin oltavan näin pitkällä?!

Muistan päiväkirjani lehdillä ennustaneeni Venäjän armeijan häviötä ja valtakunnan sekasortoa, mutta sitä ei edes mielikuvitus jaksanut aavistella, että Venäjä menisi niin rappiolle kuin mitä se nyt on ja että me joutuisimme samaan ryöppyyn kansalaissotaan ja nälkäkuolemalle alttiiksi!

Kannattaa tosiaan ryssän ”jupileerata”!!!

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Piikkiön Harvaluodosta, jonne pyrin asumaan, lukurauhaan ja nälkää pakoon, sain omituisen kieltävän vastauksen. ”Olen jutellut isälle Teidän tänne tulostanne, mutta hän ei uskalla ottaa yksin sahalaistenkaan tähden, sillä silloin täytyisi ruokatavaran antia heille vähentää. Ehkä muuten olisikin vähän riittämään paitsi leipää ja sokeria.”

Maanviljelijä puhuu siis uskaltamisesta. Niin pitkällä siis ollaan, että ”laiskuri herranretale” - kuten minä sosialistien kielenkäytön mukaan - saisi kuolla vaikka nälkään. Sahatyöläisille ensin ruokaa!

Piikkiön Harvaluodon saha
Piikkiön Harvaluodon maisemaa. Piikkiön Harvaluodon saha Kuva: Teuvo Kanerva©Museovirasto - Musketti Piikkiö

Ehkä isäntä pelkää myös minun vastaanottamistani viime kesäisen ivakirjoituksen tähden sosialistikokouksessa. Jos niin on, on se kurjaa pelkoa. Enhän pelkää kostoa itse omasta kohdastanikaan, miksi siis isäntä minun puolestani?

Voihan takana myös olla huono omatunto isännällä, niin elintarvikelautakunnan puhemies kun onkin. Hänellä voi olla kätkötavaraa ja jos minä menisin lisäsyöjäksi, voisivat punaisten epäluulot saada vauhtia. Ajan oloille kuvaavaa on myös, että Suomen rikkaimman seudun varakas tilanomistaja on ilman leipää.

Saan tyytyä, en tiedä mihin toimenpiteisiin nyt ryhdyn. Ehkä täytyy kirjoittaa saman saaren Alastaloon, jossa olen parempi tuttu, mutta jonne en vielä ole kirjoittanut, koska epäilen, että siellä jo on lisäsyöjiä laajasta sukulaisjoukosta Tampereelta ja Vaasasta. Jotain täytyy tehdä sillä rahanikin ovat kohta aivan loppu.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Turusta ei ole koko vallankumouksen aikana kuulunut juuri mitään, ei murhia, ei ryöstöjä, ei muutakaan ilkivaltaisuutta. Kun en ole kotoa saanut edes pientä kirjelappusta, perustuvat tietoni muilta saamiini viittauksiin.

Punaiset ovat hallinnossa, herrasvirastot kuten hovioikeus ja raastupa saboteeraavat. Koulut luultavasti myös päättäen siitä, että Tyyne-sisko on lähetetty Paimioon kotiopettajaksi.

Kuvitusta
Turun teatteritarjontaa Sosialisti-lehdessä 11.3.1918. Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Mistä tämä rauha Turussa? Teatteritkin kuuluvat näyttelevän ja konsertteja annetaan - ? Saiko Turun huligaaniaines tarpeekseen Turun joulukuun miljoonaryöstöstä? Ei! Turussa on 300 saksalaista!

Kaiken saastan ohella, mitä punaiset ovat ryssiltä lainanneet, ovat he sattuneet saamaan yhden hyvänkin perinnön nim. saksalaiskauhun. Mainitut 300 sotavankia piti viedä kotomaalleen ennen kansalaissodan alkua, mutta tämä tuli väliin, miehet vietiin Turkuun.

Siellä kuulutaan heitä juhlitun kukkuramitoin punaisten kiristellessä hampaitaan. Tästä voinee päättää, että Saksan pojat ovat aseissa ja tässäpä Turun rauhan selitys!

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Meillä kotona sen sijaan jatkuu sota. Isä on kiivas ykspäinen sosialisti ja äiti yhtä kiihkeä ruotsalais-aristokraatti porvari. Muun kahnauksen ohella rytyytetään politiikkaakin. Isä lienee aivan yksin, kuin minäkin, joka ennen olen ollut välittävällä kannalla.

Vääinö Pesolan vanhempien perhe 1932
Väinö Pesolan vanhemmat ja jälkipolvea Sanni-mamman täyttäessä 60 vuotta Turussa 1932. Isä ja äiti keskellä ja Väinö kuvassa vasemmalla. Vääinö Pesolan vanhempien perhe 1932 Kuva: Väinö Pesolan suvun arkisto Väinö Pesola

Kiukkuisin porvaripukari koko perheestämme kuuluu olevan nuori 14-vuotias priimussisareni.

Vähäsen huolestuttaa virkaheitto Ilmarin kohtalo. Hän on perheellinen ja asuu komeasti, eikä ollut vielä päässyt veloistaan. Mitenkähän hän nyt selviää. Minun asemani horjuu hänen kanssaan, sillä olen rahasuhteissa häneen. Hänessä menetti sosialismi tämän kumouksen kautta lahjakkaan miehen, sillä marraskuulla oli veli mielipiteiltään miltei täysi sosialisti. Tuskin nyt enää!

Toinen virkaheitto, Aarne-veli tullenee hyvin toimeen. Hän on viime aikoina lääninhallitusvirassaan ollen säästänyt noin 1500 mk. Kotolaisilla on myös pikkuisen säästöjä. Jos koskaan ovat ne nyt tarpeen.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Loppujen lopuksi olen minä itse sittenkin kaikkein vaivalloisimmassa asemassa. Mutta ainahan seuraa kuolemaa uusi elämä, syksyä uusi kevät, talvea uusi kesä. Ja voitto käy minullekin! Ja varmasti!"

Väinö Pesola 1920
Väinö Pesola 1920 Kuva: Väinö Pesolan suvun arkisto Väinö Pesola

Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 12. maaliskuuta.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.

Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

Kuoronjohtaja Väinö Pesolan päiväkirja 1918

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.