Maaliskuun 11.-13. päivinä Martti Johannes Siirala arvioi sisällissodan tulleen käännekohtaansa. #musiikinkevät1918
Maaliskuun puolivälissä 29-vuotias helsinkiläislääkäri Martti Johannes Siirala arvioi, että punaisten ja valkoisten välinen sota oli tullut käännekohtaansa. Siirala joutui myös väittelyyn työväestön asemasta anoppinsa ja muiden suvun naisten kanssa.
"Tämän päiväiset juttelut jäävät hyvä kyllä lyhemmiksi. Aamupuhde kului multa näet akkunaverhojen alasottamiseen pesua varten. Venäläisten sotalaivojen Kruunuvuorenselältä ja molemmista satamista vuorokaudet umpeen tupruttama kivihiilisavu näet on tehnyt ne niin ylen mustiksi ja likaisiksi.
Eilen illalla pistäysivät Inkeri, Mutti, Aili ja Elsa Olsson meillä. Pohdimme innokkaasti kysymystä, missä määrin meillä on työväenoloissa löytyviä epäkohtia todella korjattu. Siitä tuntuivat olevan kanssani hyvinkin eri mieltä. Tuntui miltei siltä kuin olisivat katsoneet Suomessa tehdyn suunnattomiakin hyviä tekoja työväestön hyväksi, jota kaikkea vastaan minä esitin eriävän mielipiteeni.
Sitten oli kysymys nykyisen kansalaissodan päättymisen mahdollisuuksista. Väitin, että se voisi ilman saksalaisten apua olla lopussa aikaisintaan heinäkuussa ja saksalaisten auttaessa noin kolmen viikon kuluttua.
Mitään varsinaista kummempaa ei suuresta maailmasta ole tietooni tullut. Porin tienoo vain kaikesta päättäen on luisumaisillaan punaisten vallasta valkoisille. Ehken jo tiistaina saamme siitä tiedon.
Meidän Edith palvelijattarellemme on ruvennut tulemaan nuorilta miehiltä lahjoja. Saammepa sitten nähdä, tuleeko asiasta kevään kunniaksi kihlajaiset. Puserokangas – paitsi sitä minkä Mutti eilen antoi – tuli paketissa eilen illalla Edithin poissa ollessa. Ja avatessaan sen sekä tiedustaessaan, mistä se oli peräisin, oli hän punainen kuin krapu nenäänsä myöten.
Löpertelen näämmä niin paljon, että kohtapuoleen saan taasen pistäidä Dahlbergille tai Lång & Leppä-aholle paperin ostoon.
Klo 8.15 aamulla. Hieman unen pöpperössä.
Eilispäivän tapahtumista, huhuista ja mielialoista mainittakoon. Kuulin Olai B:ltä, että Englanti tukee rahoilla meidän punaisia, koska ne ovat suunnatut saksalaisten hommia vastaan. Juuri näin, sinä vanha Britannia kettu!
Työmies ilmoittaa Karjalan rintamalla ankarasti tapellun ja punaisten edenneen. Hyvinkin mahdollista se on. Mutta kyllä on mahtanut punaisille rytäkkä maksaa, koskapa sieltä on tuotu haavoittuneita jo tännekin. Eilen tuotiin niitä Kirurgille.
Tarmon lähdöstä ja matkasta kuulin myös hieman tarkemmin nyt. Ensin järjestettiin niin, että Tarmolla oli korjattavaa. Tuli työmiehiä työhön (valepukuisia meikäläisiä), työtä riitti sivu 9 illalla, joten työmiehet eivät voineet mennä kotiin, vaan yöpyivät laivalle. Ja seuraavana aamuna laiva läksi ilman muuta Räävelistä muka odotettavia pakolaislaivoja avustamaan ja jäi sille tielleen. Just så! Mukana oli paitsi Svinhuvudia myöskin Arthur Castrén.
Vielä ansainnee mainita, että eilen nähtiin taasen saksalaisia lentokoneita. Jopa eräs ryssänsolttu kiväärillään koetti yhtä niistä ampua, huolimatta siitä, että kone oli tuhottoman korkealla.
Koko eilisen iltamyöhän oli täällä Katajanokalla tuhoton prätinä ja pauke. Sadoittain ja tuhansittain lähettelivät ryssät satamissa seisovista laivoistaan raketteja ilmaan kevennellen varastojaan. Ja aina väliin jyrähti joku tykinlaukaus. Vallankumouksen vuosipäivää – upseerimurhien muistoa kai myös – juhlittiin nyt oikein suurenmoisesti.
Me, niinkuin monet muutkin, luulimme ensiksi, että kyseessä oli taasen anarkistien ja punakaartin välinen tappelu. Mutta pian siitä erehdyksestä sentään selvittiin.
Eilen kävin myös lopullisesti sopimassa menostani amanuenssiksi gynaekologille. Näitten lörpötysten kirjoittelu silloin toivottavasti lakkaa.
Ostin eilen kaksi korillista vichyvettä ja sain siitä – ilman pulloja – maksaa 16 mk 50 penniä. On sillä hiilihapon sekaisella vedellä totta tosiaan hintaa. Jollei Hartwallin kukkaro nyt paisu niin kenenkäs sitten, kun suurimman osan kaupunkilaisista täytyy maidon puutteessa jotain juoda.
Olen ilokseni kuullut äskettäin, että ainakin yksi ambulanssimatkalla korjaamistamme on nyt täällä Helsingissä saatu ihmissilmillä katsoen mitä varmimpaan talteen. Tarkoitan "potilas N° 1", siitä insinöörin poika Degerholmia. Hän muuten kuulemma käyttää piilopaikassa rehellisesti omaa nimeään.
Klo 1/2 1. Käväisin Kirurgilla. Sain siellä tietysti taas sekä kuulla että nähdä yhtä toista.
Ensinnäkin. Antreasta tuotiin taas lisää haavoittuneita; Viipurin sairaalat kun jo ovat täynnä. Kymin tehtaille läksi Hornborgin johdolla ambulanssi. En tiedä ketä kaikkia lääkäreitä siihen kuului.
Professori Bonsdorff tiesi kertoa, että Turku on piiritettynä nyt. Samansuuntaisen tunnustuksen tapaa myöskin kansanvaltuuskunnan tiedonantolehdestä. Porista ilmoitettiin eilen, että: "äntligen snögar det här". Siis ovat valkoiset ainakin aivan portilla. Vilppulan puolessa on myös hyökkäykset epäonnistuneet. Ja Kuhmoisissa on punaisille käynyt peräti huonosti. Ja mikä parasta kaikesta. Hamina (Fredrikshamn) pitäisi myös olla valkoisten ja saksalaisten hallussa. Jos se on totta, silloin voi totta tosiaan sanoa: "Heute Reunion".
Nyt alkaa se tanssi, jossa tahdin ja musiikin sekä käännöskohdat määräävät valkoiset.
Kansanvaltuuskunnalta onkin viime yönä päässyt kamala hätähuuto. Ryssän malliin ne toitottaa radiotelegrafilla kaikille. "Kaikille". Koettavat pestä käsiään ja vakuuttaa, etteivät ole murhamiesten ja roistojen päälliköitä. Jopa vetoavat siihenkin, että ovat olleet eduskunnan luottamusviroissa ynnä yleensä persoonallisiin ansioihinsa. Aika jo onkin, sillä nyt on heidän 11 hetkensä lyönyt. Tuomionpasuuna kaikista konnuuksista soi jo ovella.
Yksi paha tästä saksalaisten juuri tällä hetkellä avuksi tulosta voi olla ja se on se, että Tokoin jauhojuna Siperiasta nyt varmasti jää saamatta. Ylen epävarmaahan sen pääsy Pietarin ohitse joka tapauksessa oli, mutta jokunen mahdollisuus siihen suuntaan sentään löytyi. Nyt ne mahdollisuudet hävisivät tyystin.
Maksoin tänään viimeinkin Mehiläisen laskun ja liimaan sen Airille iloksi vastaisuuden varalle seuraavalle sivulle.
Aili soitteli "Jääkärien marssia" sekä Aarre Merikannon "Suojeluskunnan marssia". Tuntui iltapuoleen aikovan Harry Castrénin syntymäpäiville ja kenties siellä epäili haluttavan näitä säveliä kuulla.
Säveltäjä Aarre Merikanto osallistui Kirkkonummen taisteluihin valkoisten joukoissa. Helmikuussa hän oli Suitian (ruots. Svidja) kartanossa ja sävelsi marssin Finlands unga skyddsvakt (Suomen nuori vartio). Tätä Merikannon uutta sävellystä Aili-käly soitti Martti Johannes Siiralalle.
Ajan merkkinä voinen vielä mainita, että tämänpäiväisessä Työmiehessä kielletään kaikkinaisten tanssi-iltamain pito "vakavaan aikaan katsoen". No jo on aikakin. Ihan tulvillaan on Työmies toisina päivinä ollut tanssiais-ilmoituksia. Ja vasta kun ryssät tanssiaisissa oikein alkoi räyhätä ja mellastaa. Vasta silloin näkee Työmies et consortes hyväksi ottaa "järjestysvallan" kieltoilmoituksen käsiteltäväksi.
Jonain syynä voinee myös olla se, että nyt on punaistenkin keskuuteen Tuonen miekka tai viikate jo alkanut tuntua. Alussa kohdistuivat surusanomat murhista vain porvarisperheisiin. Nyt alkavat jo seuraukset roistontöistä ja kevytmielisestä syyhymättä saunaan lähdöstä tuntua omassakin punaisessa nahkassa.
Kotiin tullessani näin miliisien kulkevan viisimiehisenä joukkueena kiväärit olalla täällä Katajanokalla. Anarkistien valta ei siis vieläkään ole tyystin nujerrettu. Näin myös kuularuiskuja sekä laivaston pikatykkejä vietävän kahdellakin suurella kuorma-autolla kansantalolle. Aikookohan ne sitä puolustaa oikein linnoituksena. Kenties.
Nyt kuulostavat taasen ampuvan täällä Katajanokan kaduilla. Ketkä? Sitä en tiedä en totta tosiaankaan. Lääninvankilassa istuville vangeille mahtaa sellaisen kuuleminen olla kerrassaan kamala piina.
Heräsinpä taasen verrattain varhain. Nyt on kello juuri 7. Luulin tuonoin kuulleeni kadulta huudon: ”Tiedonantolehti 10 penniä”, mutta se olikin vain kuulohäiriö. Tähän saakka olen ehdottomasti ollut hankkimatta punaisten sepustuksia, mutta nyt, kun haluan nähdä, millä lailla sävel rupeaa muuttumaan, aion kuin aionkin ostaa heidän lehtensä, jos se mulle kohti sattuu.
Jos siinä tiedossa, että Naantali eilen Rymättylästä käsin oli saksalaisten miehittämä, niin kyllä Turku tänään kai jo menee punaisilta.
No nyt annoin punaisten totta toisen kerran nykäistä itseäni nenästä, kun ostin muka jotain nähdäkseni Tiedonantolehden. Sotatoimista siinä ei ole paljoakaan. Taistelu Kuhmalahdella tai Kuhmoisissa on vain mainittu "punakaartin saarretun osaston otteluksi elämästä ja kuolemasta". Ja niinkuin arvata sopii, selitetään sanotunkin taistelun kulku punaisille hyvin edulliseksi, miltei voitoksi heidän saarroksiin joutumisestaan huolimatta ja "vaikka vihollinen takanakin oli päässyt 200 m päähän meistä. Kuularuiskun ja koko kuormastomme saimme pelastetuksi". Lauseeseen " vihollisen tappiot olivat suuremmat" päättyy tiedonanto siitä kahakasta.
Irmari Rantamala toitottaa nyt hieman säyseämmässä äänilajissa, että vaikkakin taistelutanterella tulisi selkään, niin ovat tappelupaikkojen muistot pyhiä ja velvoittavia rauhallisen kamppailun alkaessa. Sitäpaitsi on lehdessä ihmeen vuoksi kirjoitus "Luovasta työstä" eikä tavanmukaisesta riistämisestä, raastamisesta ja rosvoamisesta. Ei siis, lopputuloksena ja summana lehden mielialasta, vielä voisi sanoa mitään varmaa.
Kaupungilta en onnistunut onkimaan minkäänlaisia kunnon uutisia. Saksalaiset eivät sittenkään ole Naantalissa, niinkuin jo aivan varmasti huhuttiin ja kerrottin eilen.
Tänä päivänä on lohdutukseksemme tekaistu huhu ultimatumista, jonka saksalaiset olisivat punaisille antaneet. Sen mukaan saavat punaiset tuumimisaikaa perjantaihin tällä viikolla. Elleivät silloin luovuta aseitaan ilman ehtoja, niin sekaantuu Saksa sotavoimineen aseellisesti asiaan.
Haapalainen contra Hindenburg. Kappusivai sanoi ryssä!
Pelkäänpä vain pahoin, että tämä ultimatumi-juttu on yhtä todenperäinen kuin muutkin mielen virkistykseksi keksityt asiat. Totta kyllä lienee, että Haapalainen, Tokoi ja Manner ovat matkustaneet tärkeissä asioissa Turkuun.
Ilonpilkkeenä on tähän myös mainittava, että tänään poistui Helsingistä muutamia suuria ryssäin sotalaivoja. Niitten mukana meni tietenkin suuret määrät matruuseja ja siis aimo annos bolschevismia sekä anarkismia. Pysyisivät nyt kerran lähdettyään ikuiset ajat Rajajoen itäpuolella.
Tänään tarjosin talomme disponentille vuokraamme. Aber dassis! Hast du mir gesehen. Se faari ilmoitti, ettei hän nykyisissä oloissa haluaisi rahoja ollenkaan vastaan ottaa. Niin on taas pyörähdetty äärimmäisestä rahapulasta siihen, että nyt ei seteli taasen kelvannutkaan. Sanoi kyllä ilmoittavansa, milloin hän voisi ottaa rahaa vastaan. Se tuskin tapahtunee ennen pankkien avaamista. Ja milloin olemme sellaisiin oloihin palanneet, sitä ei tiedä "Havin Jussikaan".
Näin jo iloissani viime yönä unta, että herätessäni ei kaduilla ollutkaan ainuttakaan punakaartilaista. Mutta se oli vain lyhyttä unennäköä se. Jos saa ja saattaa vähääkään luottaa suurisuisina ja suunsa kautta sontivina esiintyviin punaisten johtomiehiin, niin heidän kirjelmistään päättäen aikoisivat ne kaikesta huolimatta tehdä kuin se urhea Musti, joka uskalsi haukkua norsua, s.t.s. iskeä päänsä päin saksalaisten varustuksia ja aseita niin, että silmistä tulikipenet tulee tuiskamaan.
Poika poloiset! Tänäkin päivänä näin kolme korkeintaan 15-vuotiasta punakaartilaista, jotka jo yksin kiväärin painon alla miltei lyyhistyivät kokoon. Punaiset mobilisoivat siis jo yksin lapsiakin. Naisten vuorokin kai tulee kohtapuoleen. Siihenhän on lapsista vain kissanporras matkaa! Ja meitä valkoisia nuoria miehiä kykkii täällä pakollisessa toimettomuudessa varmasti useampia tuhansia.
Kirjoitan tätä taas aivan kuin kammoaisin kaikkea muuta työtä. Mistä ihmeestä sellainen johtuu. Olen melkein mahdoton kunnolliseen lukutyöhön."
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Video
Finlands unga skyddsvakt (Suomen nuori vartio) eli Svidjan marssi. Video: Laila Kangas. Säveltäjä: Aarre Merikanto. Pianisti: Lotta Emanuelsson.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
