Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi. #musiikinkevät1918
Maaliskuun puolivälissä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina asui Helsingissä Paloheimoilla, kävi pianotunneilla Martha Tornellilla ja ajatteli kuollutta rakastettuaan.
Sibeliuksen perhe oli paennut kodistaan Ainolasta Helsinkiin 20. helmikuuta. Samana päivänä punaiset ampuivat Kirkkonummella 19-vuotiaan valkokaartilaisen Erik Hernbergin. Katarina sai tiedon Erikin kuolemasta 28. helmikuuta.
Helsinkiä oli hallinnut tammikuun lopulta lähtien punainen Suomen kansanvaltuuskunta. Kaupunkiin oli jäänyt nuoria miehiä, jotka kannattivat valkoisia, mutta jotka eivät – Erikin tavoin – paenneet ja liittyneet valkoisten joukkoihin.
Vielä 31. tammikuuta Katarina oli ollut ihastunut Jan Birger Buchertiin, joka myös kävi soittotunneilla Martha-tädillä. Katarina oli tehnyt silloin ”tuiki ihanan huomion”. Hän kuvitteli, että myös Buchert oli suojeluskuntalainen ja ”mukana noissa rohkeissa yrityksissä”, suunnittelemassa pakoa valkoisten puolelle. Nyt Katarinalle selvisi asian oikea laita…
”Ajatella, kenen eilen näin Tornelleilla! Jan Birger Buchertin omassa persoonassaan, jonka olin luullut olevan jo aikoja sitten olevan kaupungista poissa. Niin, niin, ehkäpä herrani ei ollut päässyt lähtemään muiden polyteekkarien kanssa.
Tuntuupa melkein kuin kaikki liittoutuisi muita vastaan minun silmissäni kohottaen Eerikin teon arvoa. Päätin jo kerran olla ylistämättä häntä, mutta en voi. Hänessä oli äärettömän paljon hyvää. Tuntuu hyvältä edes nyt antaa sille tunnustuksensa, vaikkakin se jo on liian myöhäistä.
Tuskin enää muistan minkä näköinen hän on – äsken hänen valokuvaansa tutkiessani kävi se vain piirre piirteeltä selville. Kaunis hän ei tainnut olla, sen muistan, mutta minulle ei ulkonäkö merkitse kerrassaan mitään – ainakaan ei enään.
Muistan miten siitä päivästä lähtien, jolloin tulimme kaupunkiin - siis sama päivä, jolloin hän kaatui - joka yö näin hänestä unta, aina siihen asti, kun asia oli varma.
Ja uneni ennen sitä päivää, kun sain sen kuulla, oli tavallaan omituinen. Marjatta ja minä kuljimme Ateneumin ohi ja tavattiin Maire, joka sanoi: ”Oletteko kuulleet, että Eerik on kaatunut?” Ja seuraavana päivänä sain sen Mairelta kuulla."
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 17. maaliskuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
